perjantai 21. elokuuta 2009

Helsinki kutsuu..

Saattaapi olla, että tämä blogi saa silti jatkoa. Ainakin silloin tällöin. Ihan itseni vuoksi. Mielenkiintoisia Balkan-huomioita siis tulossa vielä.

Syy on seuraava:

Helsingin yliopisto laski mun yo-pisteet väärin, ja ilmoitti tällä viikolla että mulle onkin paikka olemassa etelä-ja länsislaavilaisissa kielissä. Whee!

Vaasaan kerkesin jo muuttaa, mutta eihän tällasta mahdollisuutta voi ohittaa, joten pakkaan kimpsuni ja kampsuni, ja suuntaan ensi viikolla kohti Helsinkiä. HOASin kautta löytyi solukin, Koskelasta, josta on ilmeisesti ihan hyvät kulkuyhteydet keskutaan. Vuokrasopimus alkaa 1.9, koulu 31.8, ja opinnot sitten seuraavana maanantaina. Siellä pitää selvittää, voinko hypätä mukaan toisen vuoden serbian opiskelijoiden kanssa, vai pitääkö odottaa ensi vuoteen. Mutta kaikkea mukavaa silti tiedossa (: En yksinkertasesti voisi olla yhtään onnellisempi nyt. Tää on niin unelien täyttymys!

Eli Balkan tulee tulevaisuudessakin olemaan suuri osa mun elämää. Eli kippis, živeli, serbialaisella oluella! Ja seuraavaa reissua odotellessa..

torstai 30. heinäkuuta 2009

Lopputiivistys

Kuvia viimeiseltä kuukaudelta: maisemia, maisemia.. Kotorinlahti toukokuussa 2009, vanhempien visiitin aikaan.

Musta ei ole kuulunut pariin kuukauteen yhtään mitään, joku johtuu lähinnä siitä, että se läppäri tosiaan lopetti toimimisen kokonaan[R.I.P. Rodolphe! We had some good times :(]. Ajattelin, että ei blogia näin kesken voi kummiskaan jättää - pakkohan sitä on jonkinlainen lopputiivistys kirjoittaa.
Nauttimassa päivästä Perastissa, Kotorinlahdella.

Montenegron elämä tuntuu nyt niin kaukaiselta, mutta samalla läheiseltä. Välillä mieleen tulee hulluja flashbackeja, muistan niin selvästi jonkun tapahtuman tai vaikka maun, että tuntuu, että olisin taas siellä. Tuntuu oudolta ajatella, että mun elämäni mahtavin seikkailu alkoi aika lailla tasan 13 kuukautta sitten. Ensimmäiset kuukaudet Montessa hymyilyttää lähinnä nyt - kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja olin vasta tottumassa Balkanin ihanaan, epäjärjestelmälliseen maailmaan. Sinä aikana muutuin vesipallofanaatikoksi, opin elämään ilman juoksevaa vettä joka päivä, kärsin helteestä, odotin aina liikennevalojen muuttumista vihreäksi, liftasin ensimmäistä kertaa ja kauhistelin villiä liikennettä.

Perast.
Mun 11 ja puolen kuukauden pituisen seikkailun aikana kerkesi tapahtua niin paljon, että siitä voisi varmaan kirjottaa kirjan. Kaikesta muusta voikin lukea blogista, paitsi viimeisistä kuukausista. Silloin nautittiin Ewan kanssa elämästä, käytiin rannalla ja uitiin meressä, syötiin älyttömiä määriä jäätelöä, kiinnyttiin vielä entistä enemmän tarhan lapsiin mutta oltiin silti korvia myöten täynnä töitä. Kävin yksin hullulla liftausmatkalla Kroatian Splitissä [en vieläkään oo varma miten uskalsin; matkaahan on täältä n. 8 h], jossa söin espanjalaista perinneruokaa "Octopus in a party", sain kuulla kommentteja mun montenegrolaisesta aksentista [ihanaa, mulla siis on sellanrn!], ja loikoilin rannalla. Kotimatkalla couchsurfasin Opuzenissa ja käväisin Bosnian puolellakin. Toukokuussa esittelin vanhemmille viikon verran Montenegroa ja huomasin ekan kerralla kunnolla miten paljon oon muuttunut ja itsenäistynyt. Vanhemmat jaksoi ihmetellä liikennettä, ruokaa, kuumuutta, maan kauneutta, huonoja teitä, töykeitä ihmisiä, ystävällisiä ihmisiä - itse lähinnä vaan naurahdin niiden ajatuksille.
Barista lähdin 10.6 aika sekavissa tunnelmissa. Piti sanoa heippa ihmisille, joita en välttämättä enää koskaan nää. Melkein myöhästyin junastakin. Vietin 2 mahtavaa päivää sekä Novi Sadissa että Belgradissa, ja kotiin Suomeen lähdin 15.6.

Novi Sad

Novi Sadissa uimassa Tonavan rannalla.

Viktorin; jonka tapasin pari päivää aikasemmin Novi Sadissa; kanssa Belgradissa.

Kalemegdan linnoitus; Milomir, tyttö jonka nimeä en muista, Viktor ja minä.

Joka tapauksessa. Ikävä on kova, ja haaveilenkin kuumeisesti tulevaisuuden matkoista Balkanille. Ne ei kummiskaan paljoa lohduta, kun haluaisin mennä sinne just nyt heti! No, nyt sitä pitää kummiskin vähän odottaa - opiskelut alkaa 24.8. Vaasassa, ja ensi keväään aion sitten mitä luultavammin taas hakea Helsingin yliopistoon. Jospa se haave sitten vihdoin toteutuisi (:
VIDIMO SE BALKAN; Crna Gora, Srbija, Bosna, Hrvatska, Makedonija; volim vas!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Euroviisut! AJDE!

Oon aina ollut suuri Euroviisu-fani, ja nain ekan semifinaalin paivana onkin hyva kayda lapi, mita ex-Jugoslavia on talla kertaa saanut aikaseksi.

Montenegro



Tama on ehka kamalainta mita olen koskaan kuullut tai nahnyt. Kaikenlisaksi Andrea Demirovic on mun kotikaupungista Barista, yhyy!

Bosnia & Herzegovina



Mun suokkari tana vuonna. Ewa sanoi, etta tama kuullostaa joltain jonka se on kuullut jo 1000 kertaa aikasemmin, mutta ainakin mun korvaa miellyttaa. Ja aina kiva kuunnella jotan maailman mahdollisesti kauneimmalla kielella..

Serbia



Tykkaan Serbiastakin tana vuonna, vaikka tamakin kuullostaa erittain tutulta, ja laulajalla on outo tukka. Ja saan tyydysta kun ymmarran suurimman osan lyriikoista. Jei! (Yksi youtube kommentti sano "They're a little scary, imposing their strange humor on us". Niinpa, yritan sitten siina ymmartaa naita outoja balkanlaisia...!)

Kroatia



Tama on niin tylsa ja hidas ja.. kamala. Toinen laulajista, Igor, on Operacija Trijumf-ohjelmasta, enka sillonkaan tykannyt siita.

Makedonia



Nuora, pitkatukkaisia rokkipoikia? Umm.. siina kaikki mita mulla on sanottavaa.

Slovenia



Outo? Ainakin mulle tulee paansarky tuosta musiikista.

Eli BiH ja Regina voittoon! :)

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sairaana

Sairaana on sekä tyttö, että läppäri.. Kone ei halua käynnistää itseään, ja Ewan koneella suoritetun googletuksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että kone on jotenkin ylikuumentunut, ja joku levy sen sisällä on mutkalla [wtf?]. MUTTA koneen saa silti päälle kun käynnistämisen kanssa samaan aikaan painaa kovasti yhtä kohtaa.. Todellakin tee-se-itse koneen korjaus. Tää saattaa kyllä sammua mystisesti itestään, eh eh. No, jospa tällä se puoltoista kuukautta mentäisiin, sitten saan sen Suomessa korjaukseen [ & jonkun muun maksamaan..]

Itseä vaivaa perusflunssa, eilen oli niin tappaja-olo, mutta kyllä tämä tästä. Tänään raahaudun töihinkin, vaikkei meidän muuta tarvitse tehdä kun maalata Disney-hahmoja uuden tarhan ikkunoihin "jihuu".

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Työrintamalla ei mitään uutta..

Meidät pikkuiset on ihan yhtä ihastuttavia ja vihastuttavia kun ennenkin. Kuvissa ne näyttää tosin lähinnä ihastuttavilta..
Venäläiset Daniil & Stjepan

Anja ja Dino [niin söpöä nähdä nämä kaksi leikkimässä yhdessä! Ikäeroakin on kaksi vuotta..]

No se kaikista suurin suosikki, ihanin Špiro-poika <3
Pomo-Ivanan hemmoteltu Đorđe-poika (on se silti ihana..!)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Olipa kerran..

..2 tyttöä eräänä keskiviikkona Kotorissa, kauden tärkein vesipallo-peli; Primorac-Jadran, eksyminen sivukujille ja HC-Primorac-kannattajien vakibaariin, kannatuslauluja ja ilmaista kotitekoista rakijaa [luumuviinaa; vahvuusprosentti reilut 40].

Eipäs ihme että kolmen rakijan jälkeen oli aika hilpeä olo, ei kummiskaan uskallettu kertoa Primorac-faneille, että kannatetaan oikeasti Jadrania.. :D Mutta olikin sitten kaikinpuolin hauska loppupäivä ja ihan hullun jännä peli joka päättyi tasapeliin 12-12. Huomenna pelataan sitten ratkaisupeli, tällä kertaa Herceg Novissa.


Creepy, vanha mies, joka oli ehdottomasti sitä mieltä, että tytöille on tarjottava domaci rakija..

Damn these Primorac-guys..


Loppuillasta on helppo hymyillä kahden vesipalloilevan, lähes kaksimetrisen Aleksandarin välissä.. mmm.. Ja oikeasta joukkueesta kaiken lisäksi! Kävin vasemmanpuoleisen kanssa lähes syvällisen keskustelun englanniksi, samalla kun pyytelin nimmareita Franzille lähetettävään korttiin :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kaikki oleellinen


Kuvia Franzin tokavikalta viikolta Barissa. Viikkoon liittyi liikaa kotitekoista punaviintä synttärijuhlissa, kevään ekat grillijuhlat rannalla ja tanssia La Lineassa, kotiutuminen 04:30. [ja toinen kuva on myöskin otettu ennen Franzin vikaa viikonloppua, jolloin joku idiootti päätti viedä baarista mukanaan mun ainoan takin! Ei sillä takilla niin väliä, mutta mukana meni myös Franzilta saatu Sarajevon tuliaishuivin. Hitto!]

It's the 2nd week without you now, and I guess life is getting more normal. I still miss you a lot, and at times I still think you're visiting your lover or at the store, and you'll be right back. Yesterday I told Ewa “ajde Franzi, let's go!”, and it took a moment for me to realize what I've said. It's strange. You're just not here.