perjantai 26. joulukuuta 2008

Za Beograd!

Tunnin päästä on kotoa lähtö leipomon kautta kohti rautatieasemaa. Klo 21 lähtee siis juna Belgradiin, lauleskelen sitten matkalla "za Beograd, za Beograd" [=Belgradiin, Belgradiin], joka on tunnetusta serbialaisesta elokuvasta.

Pakkaukset on lähes valmiina, hieman jääkaappisiivousta pitää vielä harrastaa ja syödä päärynä ja jugurtinrippeet pois. Koti on kaaoksessa, mutten nyt jaksa välittää. Jää joulusiivous mun ja Franzin hartioille sitten tammikuulle.

Ulkona on kylmä ja tuulista. Kotikin on kylmä ja sormet on haavoilla niinkun aina talvella, en jaksa. Istanbulissakin on kuulemma kylmä, olispa junassa hyvä lämmitys kummiskin.

Moja Franzi,
leaving home in about an hour, then walking to the station all by my own! Boring! It's freezing in here, both the apartment and outside. I hope the weather won't be too cold in Beograd, we're going north after all.. But I'm so happy I'm seeing you tomorrow again! Well, technically it's already Sunday - but I won't go to sleep, so I don't care. It's tomorrow!

You should've been at work today. All the boys just screaming "poljubi me" at each other, so funny! :D

And I talked with J today, nothing special tho.

But call me when you land. Or when you're on your way to the city! Vidimo se!

torstai 25. joulukuuta 2008

joulu, mikä se on?

Olen onnistunut lähes totaalisesti skippaamaan joulun edes huomaamatta sitä. Tässä pari hyväksi todettua vinkkiä:

-kannattaa alottaa menemällä maahan, jossa joulua ei juhlita, tai sitä juhlitaan eri aikaan. Täällä siis juhlistetaan itäisten ortodoksien [tai mikä sitten onkaan] tapaan 7. tammikuuta,
-on myös hyvä patistaa kämppis pois, esim. takaisin Saksaan, niin että on joulupyhät yksin,
-lahjat voi myös avata etukäteen, niin ettei vaan muista millon on jouluaatto,
-myös piparit ja muut mahdolliset jouluherkut kannattaa syödä alta pois.

Myöskin ilma vaikuttaa niin paljon joulufiilikseen. Vaikkei täällä tällä viikolla mikään lämmin ole ollut, niin ei joulua vaan voi juhlistaa ilman lunta. Täksi yöksi luvattiin kyllä ilmeisesti -2 astetta. MIINUSASTEITA! APUA!

Vietin siis joulua eilen ja tänään ihan oudoissa merkeissä. Availin aaton aattona ne pari lahjaa jotka sain, ja niistä paljastui Body Shopin suihkusaippua ja voide, nami, ja kirjat The Kite Runner [=fiksua kirjallisuutta] ja Thanks For The Memories [=hömppäkirjallisuutta].

Tänään meidän tarhan pikkuset esiintyi “manifestaatsiossa” [suomeksi tämä sana kuullostaa hassulta, mutten tiedä miten sen kääntäisin; esitys, ehkäpä], jossa oli kaikennäköistä kansantanssia, yms. Tarkoitus oli laulaa laulu, ja kauheasti kommelluksia sattui ennen sitä: ensin Sanjin alkaa itkemään, eikä suostu päästämään äidistä irti, sitten Nina näkee joulupukin ja purskahtaa hysteeriseen itkuun, sitten Dino oksentaa, jolloin Špiro purskahtaa itkuun.. Apua! Ole siinä sitten hyvä ja kannustava opettaja. Kaikki saatiin kuitenkin kuntoon, vaikkei Nina tainnut sanaa suustaan lavalla päästää. Onneksi ihana Sanjin pelasti tilanteen, muisti jopa toisen säkeistön alun, kun kukaan muu ei meinannut.. Lopuksi katsojat taputti tahtia ja lauloi mukana. Ihana!

Huomenna on lähtö kohti Istanbulia, sain eilen lipun Beogradiin asti ostettua. Lähden siis huomenna yöjunalla Beogradiin, jossa hengailen koko päivän. Franzi tykkäs kaupungista kovasti, eli odotan sitä, että saan siellä kierrellä ja tutustua. Opaskirjaa on jo tutkisteltu, ja kiinnostavia paikkoja laitettu muistiin. Franzi tulee takasin Saksasta la-su välisenä yönä, ja sunnuntai aamuna suunnattaan kohti Bulgarian pääkaupunkia Sofiaa. Siellä olisi tarkotus viettää loput sunnuntaista ja vielä maanantai, mutta yöpaikasta ei ole mitään tietoa. Katotaan mihin päädytään.. Maanantai-iltana sitten viimenen etappi matkasti; eli Sofia-Istanbul. Tiistaina aamulla ollaan perillä, ja seuraavat 5 päivää ja 4 yötä vietetään Istanbulissa. Odotan jo niin innolla! Voin vaan kuvitella miten mahtava kaupunki on!

Sitä ennen pitää kuitenkin pakata.. Suurin osa tavaroista on organisoituna, rinkkaan pitäisi ne enää vaan pakata. Tänään pesin viimeset pyykit, toivottvasti ne on huomisiltaan mennessä kuivuneet.. iPod pitää myös ladata ja laittaa uutta musiikkia, ja pitää siivota kotona. Äh, kiva.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Maanantai, taasko?

En ymmärrä miten taas voi muka olla maanantai?

Työpäivä tuntui kestävän ikuisuuden, eikä mikään mennyt oikein. Ilman Franzia työt tuntui oudolta, piti itse pestä pikkusten kanssa kädet vaikka se normaalisti kuuluu Franzin hommiin.
Niin, tosiaan – Franzi lähti perjantai-iltana yöjunalla kohti Beogradia ja sieltä Saksaan, eli oon siitä lähtien ollut yksin.

Viikonloppukin meni ihan ohi, ja tuntui etten oikeen saanut mitään aikaseksi. Näin Jankoa pariin otteeseen, katoin leffoja ja no-lifetin. Kävin parilla ihanalla kävelylenkillä yksin, merituuli oli niin vahva ja +5 ilmakaan ei haittanut. Poskia kuumotti ja punotti, tuntu melkein siltä kun olisin Suomessa. Melkein.

Moja Franzi! [ili Franci, hihi]
I miss you! Work was so catastrophic today. Everything sucked and everyone seemed to be acting bad. Aleksa used his little wordly weapons and yelled to me that I don't understand anything. Yay. I feel the love!

I'm eating potato casserole and tuna-cabbage-olive-onion-tomato salad. Probably not your favorite, you could only eat the tomatoes, even tho I KNOW that you secretly love tuna! ;)

Bar is windy and coldish, at least in the weekend it was – now the temperature has seemed to go back to normal.

2 of our waterpolo-posters fell down yesterday. Which is weird, what are the changes of it happening the same day?! I believe they are depressed cause they sense you're not home.. Sigh.

Well, I miss you & ja volim te, tvoja Ana [let's pretend to be Montenegrin..]!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Srećan slava!

Srećan slava!

Serbian ortodoksisessa kirkossa on perinne, jota ei ilmeisesti muissa suuntauksissa juhlita – jokaisella perheellä on oma pyhimys, ja jokaisella pyhimyksellä on oma päivä, jolloin sitä juhlistetaan. Kun on oman perheen pyhimyksen juhlapäivä, ei valtion töihin, ja moniin muihinkaan, tarvitse mennä, ja lapsetkin voivat olla poissa koulussa.

Tänään vietetään Sveti Nikolan, eli pyhän Nikolan [tai mikä se sitten ikinä suomeksi onkaan], päivää joka on kaikkein suosituin pyhimys. Biljana arvioi töissä, että se on lähes joka toisen pyhimys, myös Biljanan. Sen kunniaksi se toi meille töihin ruokaa – krompirušaa eli perunapiirakkaa, baklavaa, pikkuleipiä ja hedelmiä. Kaikki oli valmistettu ilman maitotuotteita, munia tai lihaa, sillä nyt on myös joulun edeltävä paaston aika. 6 viikon ajan ennen joulua jätetään pois maitotuotteet, munat ja liha, vaikka kalaa saakin syödä. Muuten päivän aikana ei tehdä kauheasti mitään erikoista – kunnioitetaan pyhmistä, laitetaan ruokaa ja vieraillaan tuttavien luona. Ei turhaa pröystäilyä, kiva!

Ollaan Franzin kanssa mietitty, että meidän pitäisi adoptoida oma pyhimys jota voidaan juhlia. Täytyy varmaan tehdä researchia ja löytyy vähiten juhlittu pyhmiys ja sitten se ottaa omaksi!

Töissäkin oli ihmeen rauhallista kun pari lasta oli poissa, vaikka saatiinkin ylimääräsenä pariksi tunniksi Špiron 8-vuotias veli Miloš. Aivan ihanan kohtelias poika, just niinkun Špirokin! Se muuten eilen antoi mulle pusun, huuteli toisesta huoneesta “ućiteljica Anaaaaa, dođiii!” [“opettaja, tuu tänne!”] ja sitten muiskautti pusun poskelle. Ihana! Sille pojalle ei voi kun hymyillä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulutunnelmaa

..tai sitten ei.

Jouluaattoon on jäljellä enää viikko, ja oma joulutunnelma on niin kateissa kun vaan olla voi. Ulkona saataa vettä kaatamalla, ja eilen oli n 15 astetta lämmintä, yritä siinä sitten päästä jonkinlaiseen tunnelmaan!.

Eilen yritin virittäytya joulutunnelmaan keittämällä riisipuuroa ja hedelmäkeittoa. Riisipuuron keitin lievästi pohjaan, mutta keitto oli oikeen hyvää, vaikken aikasemmin sitä ollut tehnytkään. Oon niin suuri hedelmäkeiton rakastaja kun vaan mahdollista, kuuluu ehdottomiin suosikkiruokiin!

Franzi lähtee tänä perjantaina viikoksi kotiin, ja jään siis jouluksi yksin. Kaiken lisäksi oon joulupyhät töissä, sillä suurin osa ihmisistä täällä on ortodokseja, ja joulua vietetään niinkun Venäjällä, 6. & 7. tammikuuta. Sillon mekin sitten Franzin kanssa yhdessä juhlistetaan!

On joulussa silti jotain positiivista tänäkin vuonna: kirjeitä ja paketteja tulee harva se päivä! Eilen sain hakea postista vanhempien paketin, josta löytyi suklaata, lämpimiä sukkia, enkelikello ja pari pakettia, jotka saan avata vasta jouluaattona. Larson [<3] paketti tuli tänään, lisää suklaata ja Marimekon pussukka! Ja luonnollisesti perinteinen joulukirje.

Enkelikello koottiin eilen, ja se toi vähän joulutunnelmaa ruokahetkeen :)


Franzi laittoi kuvan vuoksi normaalia vähemmän hedelmäkeittoa.


Ja tänään saadaan luultavasti katsoa Notting Hill ja/tai Love Actually, kunhan vaan saadaan ne leffat. Jei! Ehkä se ilmakin tuosta paranee, että uskaltautuisi edes ulos viemään roskat..

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Oli kylmä ja sateinen yö..

On ollut ihan mahtava viikonloppu. Lauantaina kävin hakemassa postista Sofin paketin, joka ilahdutti kovasti – paketista paljastui Fazerin sinistä [joista toinen katosi jo parempiin suihin, hups] ja kirja “Suomalaisten kovat paikat, Länsi-Balkan 1992-2008”. Vaikuttaa ihan tosi hyvältä kirjalta, enkä jaksa odottaa että saan taas lisää Balkan-tietämystä.

Oltiin koko viime kuukausi suunniteltu, että lauantaina mennään sitten Budvaan kattomaan vesipalloa, Jadran vastaan Budva. Liftattiin Budvaan, kannustettiin kova-äänisesti Jadrania, istuttiin Aleksandar Ivović isän takana ja puhuttiin matsin aikana Herceg Novilaisen miehen kanssa joka siis tunsi Ivon isän. Jänskää! Jadran kummiskin hävisi – ekan matsin koko kautena. Ihan kamala pettymys, ja että kaikista joukkueista piti vielä Budvalle hävitä.. Äh..

Budvassa käytiin myös juomassa ihanaa kahvia Costa Coffeessa, jolloin Janko soitti ja ilmotti että ne olis Aleksandarin kanssa tulossa myöhemmin käymään. Tottakai otettiin vieraat vastaan, ja istuttiin iltaa viiniä ja olutta juoden ja korttia pelaillen. Joskus kahden maissa päätettiin lähteä iltakävelylle ja saattamaan Jankoa kotiin. Jotenkin sitten juututtiin rannalle, istuttiin kylmällä penkillä ja paleltiin pari tuntia. No, oli mulla onneksi personal-lämmittäjä.

Pääsin klo 7 kotiin, nukuin pari tuntia ja oon edelleenkin aika pihalla. En tänään todellakaan aio vaihaa pyjamasta pois.

Laatukuva, Aleksandar Ivovic.
Team bonding; Vladimir Gojkovic.Janko, ja, Aleksandar i Franzi.

Tänään huomattiin, että vuorilla alkaa jo olla lunta..

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Henkinen ikä: 4 v.

Vietän suuren osan päivästä 3-5 vuotiaiden kanssa. Piirrän, maalaan, väritän ja askartelen, lauleskelen ja leikin leikkejä, ja oon lasten oudoissa leikeissä mukana milloin robottina, milloin kissana tai lintuna.

Ei ihme, että välillä on höynähtänyt olo, ja tuntuu että tyhmenen päivä päivältä. Leikki-ikä on koko ikä!

Viime viikolla viettiin tarhassa mun suosikki-lapsen Sanjinin synttäreitä, tässä hieman kuvia juhlista ja muutenkin tarhan arjesta ja meidän pikkuisista.


Sanjin 4 godina! Aivan mahtava Spiderman-kakku!

Ihana venäläinen Stjepan/Stefan [kirjoitustavasta ei tietoa..]

Sanjin on tunnetusti ninja!

Spiro näyttää mietteliäältä ja ihan omalta itseltään.

Nuoripari Anja ja Stjepan.
Niin, ja "henkinen ikä"-sarjaan voin vielä lisätä, että Franzi viettää tällä hetkellä iltaansa katsellen koneelta Maija Mehiläinen DVD:tä..

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä, yms.

Hyvää itsenäisyyspäivää näin päivän myöhässä! Itsenäisyyspäivä on aina niin outo päivä viettää ulkomailla: ei ole linnan juhlia tai tuntematonta sotilasta, jotka kummiskin on aika iso osa itsenäisyyspäivää. Ikkunalaudalla palaa kummiskin kaksi kynttilää, ja sillon saan ihan luvallisesti haikailla Suomeen.

Eilen, 6. joulukuuta siis, vietetään Saksassa myös St Nicholas-päivää, jolloin lapset puhdistaa kenkänsä, ja yön aikana St Nicholas tuo niihin karkkia ja pieniä lahjoja. Ja katsokaas miltä kengät näytti eilen aamuna! St Nicholas/Franzi on ollut asialla, ihan huippua!


Eilisestä meinas tulla ihan tylsä päivä, kunnes Biljana lähetti viestin, että halutaanko lähteä Aleksandarille kattomaan leffoja. Tottakai haluttiin, ja käveltiin pari minuuttia kohti kaupunki jossa se asuu. Oltiin kummiskin alettu leipomaan keksejä ennen sitä, ja kauheassa kiiressä piti se saad apäätökseen. Laitettiin kaksi peltiä yhtä aikaa uuniin, ja ylemmän pellin leivinpaperi alko palamaan. Meinasin saada sydänkohtauksen kun Franzi huutaa ja kun tuun keittiöön uunista näkyy liekit.. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aleksandarilla oli myös Janko ja Biljana. Katottiin pari leffaa [mm. Madagascar 2!] ja sitten lähdettiin ulos kävelylle, joka vähän venyi. Kotiuduttiin klo 03:30, oli hauska ilta.

---

Perjantaina suunnattiin siis Franzin kanssa Podgoricaan, liftattiin sinne, koska bussi ei mennyt hyvään aikaan, ja puolet junavuoroistakin on peruttu ratatöiden takia. Paikan päällä meille selvis, että kyseessä oli juhlat kansainvälisen vapaaehtois-päivän takia, ja paikalla oli paljon ihmisiä juhlavaatteissa. Jaettiin myös palkintoja, ja yllättäen mun nimi sanottiin parhaan ulkomaalaisen vapaaehtosen kohdalla. Ahem. Silmät pyöreänä astelin lavalle ottamaan vastaan palkinnon, enkä tosiaan missään juhla-vaatteissa..

Tilaisuuden jälkeen suunnattiin Delta Cityyn, josta ostin neuleen, farkut ja ne kauan etsityt saappaat. Jipii!

torstai 4. joulukuuta 2008

Sataa, sataa ropisee..

Sataa, sataa ropisee.. Täällä on satanut oikeastaan viime perjantaista lähtien, joka päivä jonkun verran. Sadetta ei tuu vähän, vaan sitä sataa kaatamalla – parin minuutin kävelymatka kauppaan on tuskaa, kun sen jälkeen on kaikki vaatteet märkänä. Täällä on kaverina vielä ihana tuuli, joka saa kaikki sateenvarjot rikki, ja muutenkin suoraan kävelemisen hankalaksi.

Viikko on mennyt töissä käydessä ja sadetta pakoillessa. Aika menee taas ihan hullun nopeasti, ja töissäkin on ollut ihan kivaa. Ollaan askartelu lumihiutaleita ja pingviinejä [pingviinit oli suuri hitti; en oo koskaan nähnyt niitä yhtä innostuneina mistään!] ja tänään kirjotettiin joulupukille. Biljana selitti lapsille mistä maasta tuun, ja muutenkin vähän Suomesta, ja sen, että joulupukki asuu siellä. Kirjotettiin myös Franzin kanssa omat kirjeet, ja toiveisiin kuuluu mm. Rahaa, kivat saappaat, maailmanrauha, se että Barack Obama on hyvä presidentti ja että Biljana ei lopettais työtään. Onneksi joulupukki osaa hoitaa kaiken!
Huomenna juhlitaan tarhassa Sanjinin 4-vuotis synttäreitä, ootan innolla! Sanjin on mun suosikki-lapsi, joten tottakai ootan juhlia.

Meillä oli mitä täydellisin perjantai-suunnitelma: piti tavata samalla porukalla jolla oltiin Kotorissa, ja mennä pelaamaan pöytätennistä. Sitten Ivana soittaa TÄNÄÄN ja sanoo, että huomenna on Podgoricassa joku vapaaehtosten tapaaminen, joihin meidän pitää mennä. Kuinkakohan kauan sekin on tiennyt siitä, eikä vaan oo sanonut? Kuullostaa tosi kivalta idealta muuten, mutta tietenkin sinä päivänä kun muutenkin olisi ollut hauskaa ohjelmaa tiedossa. Eli enpäs sitten tiedä, millon ollaan noiden ihmisten kanssa näkemässä taas. Haluan Jankon kuvat viime sunnuntailta!
Mennään sitten varmaan joko lauantaina tai perjantai-iltana Delta Cityyn, ostoslistalla on saappaat ja farkut. Onnistuin saamaan ainoiden sinisten farkkujen haaroväliin reiän, joten niille on ehkä aika sanoa hyvästit.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kotor

Eilen oli ehkä paras sunnuntai ikinä. Biljana oli jo perjantaina töissä puhunut, että ne on sunnuntaina lähdössä johonkin päiväksi reissuun, ja että jos niillä olisi vapaita paikkoja autossa voitaisiin mennä mukaan. Vapaita paikkoja ei kyllä oikeastaan ollut, mutta ahtauduttiin silti sunnuntai-aamuna 6 henkilöä Igorin autoon, ja lähdettiin matkalle. Meitä oli mukana minä, Franzi, Biljana, Igor, Aleksandar ja Janko, joista kaikki paitsi Jankon olin aikasemmin nopeasti tavannut.
Tarkoitus oli alunperin mennä Cetinjeen, mutta missattiin vahingossa oikea risteys, ja päädyttiin sitten Kotoriin. Päätettiin kävellä ylös linnoutukselle asti, matka kesti varmaan tunnin kun mentiin ylöspäin, ja oli todellakin uuvuttavaa. Näkymät oli huipulla silti ihan mahtavat, että oli se ehdottomasti sen arvoista!
Kotorista jatkettiin Tivatiin, jossa istuttiin varmaan 3 tuntia kahvilassa ja puhuttiin kaikkea “tärkeää”. Igor ja Aleksandar ei puhut oikeestaan ollenkaan enkkua, mutta jotenkin sitä tuli silti toimeen. Biljana ja Janko käänsi parhaan mukaan, ja saihan siinä sitten itekin puhua niin paljon serbiaa kun vaan osas..
Kirkko reitin varrella, ja taustalla Kotorin kaupunki.

KUKKUU! Hämmästynt Aleksandarkin pääsi kuvaan mukaan.

Kotorin vanha kaupunki ylhäältä katsottuna [n. puolesta välistä]

Ei edes puolessa välissä, ja näin ihmeellisen näköistä porukkaa. En ymmärrä, miten kaikki onnistuu näyttämään niin.. epäonnistuneilta tässä kuvassa. Aleksandar, minä, Biljana & Franzi, Igor & Janko. alarivissä

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Stari Bar

Lauantaina suunnattiin vieraiden kanssa kaupungin suurimpaan nähtävyyteen, vanhaan kaupunkiin, jonne en vielä viiden kuukauden jälkeen ollut päässyt. Vanha kaupunki, eli Stari Bar, tuhoutui osittain jo 1800- ja 1900-luvulla, ja lopullisesti vuonna 1979 jolloin maanjäristys tuhosi oikeastaan koko kaupungin. Maanjäristyksestä johtuu siis, että koko kaupunki koostuu lähinnä valkosista kerrostaloista [tai siis, ne oli joskus valkosia ja nyt lähinnä harmaita].

Suurin osa vanhasta kaupungista on raunioina, mutta osa taloista oli restauroitu, sähköjä asennettiin ja ilmeisesti työtä tehdään koko ajan. Pari kirkkoa oli jo nätissä kunnossa ulkoa päin, ja voi vaan toivoa että parin vuoden sisällä se näyttää jo paljon paremmalta.
Oli se kummiskin tosi käymisen arvonen paikka, ja Stari Barin asuinaluekin on kiva. Asueella asuu lähinnä muslimeita: nähtiin 2 moskeijaa, muslimien hautausmaa ja kuolinilmoitukset, joita täällä kiinnitetään ulos ilmotustauluihin, oli reunustettu vihreällä, toisin kun ortodoksien mustalla reunustetut laput.

Pysähdyttiin myöskin kivassa ravintolassa matkan varrella, tosin join vaan teetä, sillä olin edelleen niin täynnä aamun leipomoreissusta. Mutta sinne mennään ehdottomasti uudelleen kokeilemaan kasvisruokia, nam!
Stari Barin muuri ja vuoret taustalla

Jos täällä jotain riitää, niin vuoria..

Stari Barin kello

lauantai 29. marraskuuta 2008

laalalaa, lauantai!

8:30 lauantai-aamuna, oon hereillä, kävin suihkussa, tiskasin ja leivoin jo sämpylätaikinankin valmiiksi ja laitoin sen jääkaappiin kohoamaan. En todellakaan oo mikään aamuihminen, mutta ilmeisesti se, että herään joka arkiaamu klo 6, on jotenkin vaikuttanut muhun. On kylläkin kiva, kun ei aina mee puolta päivää pelkkään nukkumiseen.

Nyt joku neropatti alkoi poraamaan rappukäytävässä, siitä lähtee kauhea meteli. Ja ulkona sataa, taas, ihan kaatamalla.. Ah, Montenegron talvi!

Tällä viikolla ei oo tapahtunut mitään erikoista. Ollaan parhain keinoin taistelu kylmää vastaan juomalla litrakaupalla teetä ja kattomalla leffoja vilttien alla. Maanantaina oli ulkonakin tosi kylmä; aamulla pari plus-astetta, mutta kyllä se siitä parani. Löydettiin myös asunnon lämmitys; ei oltu aikasemmin tajuttu, että olohuoneessa oleva neliskulmainen pömpeli on asunnon ainoa lämmittäjä. Mun huone, joka on eri puolella asuntoa, on edelleen jäätävän kylmä, joten oon muuttanut olohuoneen sohvalle nukkumaan.

Nyt meillä on kanadalainen couchsurfer-pariskunta täällä vieraana. Meillä on viime aikoina ollut oikeestaan ainakin yks couchsurfer viikossa, ja täytyy sanoa, että se on tosi kivaa. Ihan huippua kuulla ihmisten matkakokemuksia ja suunnitelmia, varsinkin kun suurin osa vieraista on matkustellut useita kuukausia ja käynyt ihan mahtavissa paikoissa. Itehän ei olla vielä päästy couchsurfaamaan kenenkään luona, mutta eiköhän tässä piakkoin, ehkäpä Sofiassa joulukuussa..!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

BRR! ja melkein sukua julkkikselle..

Oon just palannut ihanalta viikonloppulomalta Herceg Novista ja Kotorista. Oli taaskin mukava viikonloppu ja irrottautua vähän arjesta, mutta talvi on tainnut tulla tänne Montenegroonkin. Ulkona oli koko viikonlopun niin kamalan kylmä; paluumatkalla joku mittari näyttä +9. Asuttiin Herceg Novissa samaisen mummon luona kun aikasemminkin, ja huoneet oli tällä kertaa ihan jääkylmät. Nukuttiin kolmen viltin alla ja takit päällä, ja silti palelsi koko ajan.

Reissun pääsyy tais taaskin olla vesipallo. Ollaan me vissiinkin aika pateettisia, mutta minkä sille voi, jos vesipallo sattuu olemaan sydäntä lähellä! Lauantaina Jadran pelas Espanjan Barselonetaa vastaan, ja halli oli ihan täynnä. Tultiin paikalle 15 min ennen matsin alkua, ja jouduttiin silti istumaan portailla. Mutta ei se mitään, päästiin aika lähelle kummiskin kattomaan, joka on tärkeintä. Jadran voitti 7-6, vaikka peli menikin aika tiukaksi. Matsin jälkeen mentiin pitsalle ravintolaan, joka ilmeisesti oli Jadran-pelaajien vakipaikka.. Paikalla oli 14-henkisestä joukkueesta ainakin 5 – mukaanlukien joukkueen kapteeni Vladimir Gojković ja meidän suosikki Aleksandar Ivović. Gojković istui ihan meidän vieressä, ja Aleksandar liittyi myöhemmin sen seuraan – istuin siis siitä n. metrin päässä ja sain melkein sydänkohtauksen. Ja kävin vessassa samaan aikaan kun toinen pelaaja. OMG!

Tänään jatkettiin matkaa Kotoriin, jossa otettiin parin tunnin sightseeing-kierros, ja juotiin teet suklaakakun kera. Liftattiin luonnollisesti koko matka, joka menikin tosi sutjakasti vaikka oli 8 eri kuskia. Osa oli taas tosi mielenkiintosia tapauksia: nuorehko mies joka kertoi meille rakkausongelmistaan, venäläinen mies Karjalasta, makedonialainen mies jonka kanssa kävin harvinaisen laadukkaan keskustelun serbiaksi, Venetsiassa asunut montenegrolainen mies joka puhui enkkua italialaisella aksentilla ja kuorma-autolla ajava mies joka hurjasteli ja kertoi luottavaisesti olevansa rallikuski.. Apua..

Kurkkaus talon takaa Kotorissa.

Kotorin vanhasta kaupungista.


Ne tärkeimmät.. Franzilla on loistava ajoitus valokuvauksessa!

Viime viikolla meidän luona oli couchsurferin kautta australialainen poika, ja myöhemmin kanadalaiset sisarukset Taylor ja Megan. Ja Taylor oli sattumoisin ollut 5 kk vaihdossa Oulussa vuonna 2006. Ei voi kun ihmetellä, että miten pieni paikka se maailma oikein on..!

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Maailman paras paketti

Tänään kun tulin töiden jälkeen kotiin, postilaakossa odotti sekä kortti fammolta että lappu postista, että mulle oli tullut paketti. Heti siis suunta kohti postia, jossa mies selitti että saisin paketin vasta huomenna. En kummiskaan sulattanut tätä, vaan väitin kovaa "ne razumem!" ["en ymmärrä!"], ja lopulta sain paketin mukaani.

Se oli tietenkin äitiltä, ja paketista paljastui Fazerin sinistä, Halvan salmiakkia, sinistä Jenkkiä, Pandan lakua, Lakrisalia, uusin Olivia ja ensi vuoden sivut kalenteriin.

Miten suklaa ja salmiakki saattaakin saada ihmisen niin iloseksi? Heti repäisin Pandat ja Lakrisalit auki, ja mietin mietin miten mahtavaa salmiakki ja laku onkaan. Jälkiruuaksi syötiin Franzin kanssa puolikas suklaalevy, ja Franzikin kehui Fazeria.

Ah!

Jos joku muuten haluaa piristää mua joulun aikana, mulle saa ihan mieluusti lähettää Fazerin sinistä semmosessa sille tarkoteussa paketissa. Postimaksu on näköjään 2,55 €, eli vajaalla 5 €llä saa mut ihan hullun iloseksi! Ja Montesta tulee luonnollisesti joku nerokas vastalahja..!
c/o Jovan Vescovic, Bulevar Revolucije 17, 85000 Bar, Montenegro. Saa laittaa ihan mitä tahansa tulemaan, kaikki posti ilahduttaa!

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Lauantai-ilta!

Jos perjantai-ilta oli laiska, samaa ei voi sanoa lauantai-illasta. Tavattiin kaksi muuta vapaaehtosta, amerikkalainen Esther ja korealainen Hana, jotka on täällä jonkun kristityn organisaation kanssa. Satuttiin viime viikolla tapaamaan kaupassa, vaihdettiin numeroita ja nyt vihdoin tavattiin. Oli ihan hauskaa, kuulla muita Barin vaihtarikokemuksia. Tosin ne oli kllä aika krisittyjä, Hana kertoi että oli rukoillut että pääsisi tänne.. Hmm..

Oltiin Las Ramblasissa, jonne sitten Franzin kanssa jäätiin kun toiset lähti 20:30.

Jäätin oluelle [ja tequila sunriselle, Franzin tapauksessa], sitten toiselle ja kolmannen kierroksen tarjos talo. Vaki-tarjoilija Danko [joka on myös meidän organisaatiossa jotenkin aktiivi, en kyllä oo varma miten] toi uudet juomat pöytään ja sanoi “it's on the house”. Oli harvinaisen special olo, ollaan ilmeisesti jo tarpeeksi vaki porukkaa! Las Ramblasissa oli myös DJ, joka olikin sama hyvännäkönen tarjoilija joka oli siellä kesällä töissä. Meinasin tukehtua kuolaani, vaikkei se Franzin mielestä ookaan hyvännäkönen. :(


Las Ramblasista jatkettiin Carpe Diemiin, jossa sattumalta tavattiin Biljana, tarhan työntekijä siis. Ilmeisesti valkovenäläinen ei ole täällä kovin yleinen käsite, sillä yritettään pidemmän aikaa selittää baarimikolle mitä haluttiin. Saatiin sitten lopulta, Biljanan avustuksella, erittäin vahvat valkovenäläiset.

Carpe Diemistä jatkettiin johonkin pieneen baariin, jossa oli live-keikka sinä iltana. Ja sielläkin talo tarjosi kierroksen.. Ja sitten sieltä La Linea-klubiin, jossa soitettiin aika kamalaa musiikkia, paikka oli täynnä nouveau riche-tyylistä porukkaa jotka oli muka tosi tyylikkäitä törröttävine huulineen ja korkeine korkoineen.. Oli silti mahtava tanssia, ja kyllä siellä ilman sisäänpääsymaksua kehtas olla. Matka kotiin jatkui rannan kautta, erittäin juopuneena otettiin halaus-kuvia palmun kanssa ja muuta mukavaa..
Oli erittäin hauska ja viihdyttävä ilta, mahtava ottaa rennosti ja tanssia taas.. Tänään heräsin, St Saarenmaan suojelemana, klo 15. Laitettiin ruuaksi pitsaa, ja istutaan nyt normaaliin sunnuntai-tyyliin Las Ramblasissa kuumalla kaakaolla..

















Kuvissa minä ja vaivalla hankittu valkovenäläinen ; minä ja Franzi La Lineassa ; minä ja Franzi showing our love to the palm ; minä, Franzi ja Biljana La Linean vessassa.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Perjantai-ilta..

Oltiin eilen suunniteltu baariin menemistä, kunnes kummatkin tajuttiin että työviikon jälkeen energia ei tosiaan riittäisi. Eli illan ohjelmaksi muodostui kokkaus [sitä ihanaa tomaatti-kesäkurpitsa-feta-pastaa mitä syötiin myös pari viikkoa sitten], TV:stä livenä Jadran-Primorac vesipallopelin kattominen ja sen jälkeen Operacija Trijumf.

Ruoka oli hyvää, Jadran voitti pelin, mutta aloin uhkaavasti mukahtamaan jo viimesen neljännekesen aikana, klo 21. Päätin ottaa nokoset ja herätä uudestaan klo 22 kattomaan Operacija Trijumf. No, eihän siitä mitään tullut, vaan heräsin onnellisena aamulla legginssit, villasukat ja neuletakki päällä – farkkuja vaille samat vaatteet mitä edellisenä päivänä oli..

Ja nyt TV:stä tulee laskettelua Leviltä! Olin ihan shokissa kun havahduin, että mun TV puhuu suomea ja sieltä näkyi ihanan suomalaisen näköset lumiset maisemat.. [ja Poutiainen lausutaan “Putiainen”..]

torstai 13. marraskuuta 2008

Operacija Trijumf

Noora kysyi aikasemmin, jos meillä täällä Montenegrossa on Idolsia tai Big Brotheria. Vastasin, että ei ole – ja ei ole kyllä vieläkään. Paitsi jotain paljon parempaa - Operacija Trijumf!

Se on laulukilpailu, jossa kaikki osallistujat asuu yhdessä talossa – iltaisin näytetään talosta live-kuvaa, ja päivisin uusintoja. Esitystapa on erittäin Big Brother-tyylinen, ja Biljana kertoikin mulle, että talo on sama jota käytettiin Serbian Big Brotherissa. Ohjelmasta mielenkiintosen tekee myös se, että osallistujia on lähes kaikista ex-Jugoslavian maista: Serbiasta, Kroatiasta, Bosnia & Hercegovinasta, Makedoniasta ja myös Montenegrosta.

Ohjelma on kamalan koukuttava, ja olen sitä pari viime viikkoa seurannut erittäin intensiivisesti, vaikken siitä meinaa mitään tajutakaan. Esiintyminen on aina maanantaisin, ja se on kunnon show. Yleensä lauletaan duettoja joko keskenään, tai jonkun kuuluisuuden kanssa [jota en kummiskaan tunnista].

Mukana on vielä 12 kilpailijaa, joista suosikeiksi on noussut Aleksandar Makedoniasta, Vukašin Kroatiasta, Nikola S Serbiasta ja luonnollisesti Nina Montenegrosta. Myös Adnan säväytti viime maanantaina "Viva Las Vegas"illa, vaikkei osaa sanakaan enkkua..! Oikeastaan kaikki kilpailijat on hirmu kivan olosia, eikä oo ketään jota oikeen syvästi vihaan. Niiden lahjakkuudesta voi kummiskin olla montaa mieltä, mutta kyllä ohjelma on silti hyvää viihdettä! Biljana kertoi myös yks osallistuja, että serbialainen Danijel, on euroviisuvoittajan Marijan veli. Ne onkin ihan saman näkösiä..

Maanantai-iltaa taas odotellessa!

Aleksandar Makedoniasta ja Milica Serbiasta.

Serbian Nikola Sarić [ja ylemmässä kuvassa saman maan Đorđe].

maanantai 10. marraskuuta 2008

Taas uusi viikko – aika menee ihan liian nopeeta! Istuttiin eilen ikuisuus Las Ramblasissa, josta on tullut luotettava vakipaikka. Siellä vaan on maailman paras kuuma kaakao [topla čokolada] mutta eilen päädyttiin teehen ja jaettiin palačinke, eli täytetty lettu. Täytteinä oli suklaakreemiä, omenaa, kermavaahtoa ja kanelia, ihan taivaallista!

Täällä alkaa jo olla epätavallisen lämmintä, niin ne kaikki paikallisetkin sanoo.. Reilu 20 astetta oli koko viime viikon, ja samanlaista luvataan tällekin viikolle. Nyt on kummiskin melkein jo marraskuun puoliväli, eli pakostakin kohta alkaa kunnon syysmyräkät, sateet ja tuulet. Eli pitää nauttia nyt näistä lämpimistä päivistä kun vielä voi.

Viime viikko meni kieltämättä jotenkin ohi. Franzi oli poissa, joten tuntui etten oikein tehnyt mitään erikoista. Kokkailin taas pitkästä aikaa yhdelle hengelle, joogailin antaumuksella ja yritin olla hyvä työntekijä töissä. Työviikko menikin ihan hyvin: lapsia ei ollut kovin paljoa, ja suurimman osan ajasta kaikki käyttäyty hyvin. Muuten katsoin Gossip Girlin toisen tuotantokauden läpi, ja käytin siinä samassa kaiken internet creditin loppuun. Hups!

Ja Franzi tuli kotiin lauantaina, jipii! Sain tuliaiseksi tohvelit [meillä on nyt siis samanlaiset työtohvelit. Jee!] ja pienen pussukan.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Maanantai [taasko?!]

Mun reissu Delta Cityyn oli suuri epäonnistuminen – pääsin sinne kyllä, mutta “en osta mitään” osuus petti! En voinut millään vastustaa ihania kauppoja kuten Zara, Stradivarius ja Bershka ja mukaan tarttui trikoopoolo ja neulemekko [jota en kyllä välttämättä aio mekkona käyttää, helma on ehkä vähän liian lyhyt]. Siellä oli myöskin kiva kirjakauppa, josta löytyi kanssa enkunkielisiä kirjoja. Ostin vihdoin Istanbul-matkaoppaan! Olisin halunnut Lonely Planetin, mutten sitä löytänyt, eli ostin TimeOut-oppaan, joka kyllä myös vaikuttaa ihan kivalta. Sen lisäksi ostin pari pokkaria enkuksi, kun halvalla sai..

Hortoilin läpi pimeän Podgorican rautatieasemalle, matkaa oli ainakin pari kilometriä. Podgorica on siitä outo kaupunki, että tuntuu, että siellä ei ole keskustaa ollenkaan. Kaikki vaikuttaa vaan suurelta esikaupunkialueelta.

Töissä oltiin tänään kahdestaan Biljanan kanssa, apua. Kaikki meni kyllä ihan hyvin, ja lapsetkin oli suurimmaksi osaksi kivoja. Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, että Sanjinilla oli mukana Fileas Fog-DVD! Kun näin sen, huudahdin iloisesti, ja lauloin sitten tunnariakin mukana kun katsottiin. Luulen, että olin innostuneempi kun lapset..

To Franzi, in English!
I thought I'd write you a few lines, since it's possible that you'll be reading this! ;) Work was OK today – we've had better days, but I'm not complaining either. At breakfast there were only 7 kids, but most of the day they were 10. Dino was not there, and Filip didn't come back yet either. And Arijan is changing kindergartens – he's in Tivat now for this week, so he won't be coming back. I feel sort of sad, but it's easier for us of course.

Sanjin spilled his soup all over the table, as did Aleksa. “Fun”. We really didn't do anything special – watched videos about the nature and “Vili Fog” - maybe you know the British cartoon about the lion who travels around the world in 90 days..?

And Stjepan! [or however you spell his name – let's just say Stjepaška] He was really good today, and he actually smiled to me a lot.

Anyways, when Sanjin left, we talked with Biljana about how he looks like his dad so much. B:”I think he will have a similar life to his dad's as well”
A:”Oh, you mean he'll be a sailor too?”
B:”No, I mean the women”
A:”The women?!?!”
I wanted to know more dirty secrets about Sanjin's dad's dirty past, but Biljana said she was only joking. Didn't believe her tho! ;)

I was gonna call you last night, but apparently I'm out of credit on my phone. I really don't know why it doesn't tell me anything in advance! And I'm too broke [again!] to buy more credit.

But yeah. Have a good time at the training – eat so much food from the buffé that your stomach aches, enjoy the free wireless and the pool, and the soft beds. And steal a Hotel Hollywood towel, so we have 2 matching ones ;)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Marraskuu

Olipat mukavat 2 päivää leffoja katsellen. Istuin kumpanakin päivänä Franzin ja Biljanan [meidän co-worker tarhassa] 5 tuntia pimeässä huoneessa epämukavalla tuolilla, oli hieman puutunut olo sen jälkeen. Mutta oli tosi kiva katella leffoja, joita ei varmaan muuten näkisi. Perjantain bulgarialainen Seamstresses oli tosi hyvä, ja saatiin samalla vähän kuvaa Sofiasta, jonne ollaan poikkeamassa Istanbulin matkan aikana. Ihan tyypilliseltä Itä-Euroopan kaupungilta se vaikutti, joten varmasti tykkään!. Torstaina nähtiin myös venäläinen “My Mother the snow maiden”, joka oli erittäin venäläinen ja sympaattinen. Hauskinta oli, että päähenkilön, pikkupojan, nimi oli Stepan – sama kun meidän toisen venäläisen pojan nimi tarhassa. Aww!
Perjantaina lähdin töistä vähän aikasemmin, että kerkeisin 13:06 alkavaan kroatialaiseen Trešeta-elokuvaan, joka kertoi pienen dalmatialaisen [Dalmatia – taipuuko se “dalmatialaisen”? Nyt en voi ajatella muuta kun saarta joka on täynnä pilkullisia koiria!] saaren elämästä. Hyvä elokuva, oli hauska kuunnella kroatian kieltä, kyllä se aksentti kummiskin eroaa aika paljon siitä mitä me täällä puhutaan [“me” - itsehän en valitettavasti paljoa serbiaa puhu..]. Elokuvapäivän päätti saksalainen, kahdesta osasta koostuva “Side effects”.

Franzi lähti siis aamulla Sarajevoa kohti, ja olen katkera! Toiset saa mennä viikoksi maailman ihanimpaan kaupunkiin, ja toiset jää tänne, töihin. Pff! Noh, aattelin tänään kummiskin mennä Podgoricaan, ja viettää päivän Delta City-ostoskeskuksessa, koka avattiin lokakuussa. Tänään alkaa uusi kuukausi, ja taskuja polttelee eilen saatu “palkka” - vaikka olen kyllä luvannut itselle etten osta mitään, ellen löydä jotain aivan erikoista. Ja kirjojen kanssa saa tehdä poikkeuksen!

Täällä on viime päivät tuullut ihan kamalasti, ja alkuviikosta tuli vettä. Kyllä se on nyt vissiin pakko uskoa, että se syksy on oikeasti tännekin tulossa. Oulussa kuulemma satoi eilen lunta, että valita!

torstai 30. lokakuuta 2008

Finally legal!

Täällä Barissa on tällä viikolla ollut TV-festivaalit, vaikka me ei havahduttu kun vasta eilen illalla että ne on jo alkanut. Alkuviikosta näytettiin dokumentteja ja "ekologisia elokuva", mitä ne sitten onkaan, ja eilen illalla alkoi elokuvat. Vielä ei olla mitään päästy kattomaan, mutta parin tunnin päästä olis tarkotus suunnistaa kohti Hotel Princessiä tarkastaa bulgarialainen "The Seamstresses" ja venäläinen "My Mother The Snow Maiden". Katselu on ilmaista, eli mikäs siinä!

---

Sain eilen myöskin passin takaisin, ja kolmen kuukauden viisumin. En enää ole laittomasti maassa! Täällä saa siis olla kolme kuukautta ilman viisumia, ja itsellä tuli jo lähes neljä täyteen, hups. Oon aina vaan toivonut ettei kukaan tuu missään tarkistamaan papereita, mutta nyt voin siis jo huokaista helpotuksesta. Ja matkustaa ulkomaille!

Franzi on aikasin lauantai-aamuna lähdössä Sarajevoon viikon on-arival trainingiin, samalle millä itekin olin syyskuussa. Eli viikon elelen yksin, ja töissäkin ollaan kahdestaan Biljanan kanssa. Outoa - olin jo niin tottunut tähän yhteiselämään, että mitenköhän se nyt sujuu ilman Franzia?

---

Eilen käytiin pikaisella autoajelulla etelä-Montenegrossa, Ulcinjissa. Pari puolituttua nappas meidät mukaan, ja oli ihan mielenkiintoista. Kuva erittäin tuuliselta Dobra vodan [=hyvä vesi] rannalta.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Sitä se 4 kuukautta Balkanilla teettää..

Ekat kuukaudet lähinnä halveksin paikallista musiikkia, kunnes.. jotain tapahtui. Oon ehkä yrittänyt huijata itseäni, mutta oon harvinaisen kiintynyt tähän musiikkiin, ja varsinkin Željko Joksimovićia on tullut kuunneltua viime aikoina.

Pomoć! Pelastakaa mut vielä kun on mahdollista!

Željko Joksimović - Michelle livenä, Beogradissa viime vuonna.


ja 2004 vuoden Euroviisujen kakkonen, "Lane Moje" jää pyörimään päähään.


---

Töissä oli ihana päivä. Aamupäivällä mulla ja Daniililla oli herkkä hetki, yritin maanitella sitä käsienpesulle, ja kyselin sitten siinä samalla että onko se tänään spiderman vai ninja. Daniil ei oo aikasemmin osoittanut mitään kiintymystä muhun, vaan on lähinnä läpsinyt ja ollut muutenkin inhottava, mutta tänään se oli kaikinpuolin ihana. Hihitteli ja katso mua isoilla sinisillä silmillä ja selitti samalla jotain venäjäksi. Daniil on siis venäläinen, ja siihen on kaikkien aika hankala saada kontaktia kun se ei puhu paljoa serbiaa.

Myöhemmin Sanjin suuttu mulle, ja löi mua, jolloin Biljana käski sen pyytää anteeksi ja vielä pussata mua sovinnon merkiksi. Olin ihan ihmeissäni kun Sanjin kumartuu halaamaan ja pussaamaan poskelle, ja sitten hymyilee ihanaa hampaatonta hymyään. Ei, ei näille oikeesti voi kauaa olla vihanen!

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Couchsurfing

Loppuviikko meni aika lailla couchsurfing-merkeissä – torstaina meidän luo tuli Paul Englannista, joka on viimeset 4 kuukautta matkustanut ympäri Balkania. Perjantaina tuli Ste, myöskin Englannista. Franzi siis muutti viikonlopuksi mun huoneeseen, että tilaa oli vieraille riittävästi. Oli oikeen hauskaa. Esiteltiin Baria, kokattiin hyviä ruokia ja leivoin jopa korvapuusteja.

Paul lähti lauantai-aamuna, ja me lähdettiin Sten kanssa liftaamalla Petrovaciin. Liftausonni oli hyvä, ja satuttiin jopa montegrolaisen miehen kyytiin, joka oli monta vuotta asunut Ruotsissa ja puhu sujuvaa ruotsia. Petrovac oli tosi mukava pikkukaupunki, joka kylläkin tähän aikaan vuodesta oli aika kuollut. Käytiin kummiskin meressä uimassa, vaikka vesi oli kylmää eikä ilmakaan ollut kun n +20. Illalla laitettiin yhdessä feta-kesäkurpitsa-tomaatti-pastaa ja oli ihan tosi hyvää, taatusti tehään uudestaankin. Ja ilta jatkui sitten Nikšičko-oluen ja suklaan kanssa.
Ja tänään käytiin Franzin kanssa mandariini-varkaissa. Oli aika hauskaa, vaikkei kehdattu ottaa enempää kun neljää mandariinia.. Ehkä ens viikolla sitten enemmän.

Viikonloppu meni ihan liian nopeeta, niinkun yleensäkin. Mutta rakastan näitä sunnuntai-päiviä, kun ei tarvii muuta tehdä kun syödä leftover-ruokaa, pestä pyykkiä ja ottaa rennosti.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Herceg Novi part 2.

Nyt oon just ja just vähän pirteämällä päällä kun eilen. Oli uuvuttava reissu [niinhän se reissaaminen aina on], mutta ihan mahtavaa oli kyllä myös.

Meillähän oli tarkotus mennä Kotoriin, ja olla siellä yötä meidän pomon siskon, joka on kiinteistövälittäjä, kämpässä. No, se sisko olikin viikonlopun Barissa, ja ilmotti torstai-iltana ettei käykään että ollaan sen kämpässä yötä. Matka [ja vesipallo]kuume oli kummiskin niin kova, että päätettiin Kotorin sijasta lähteä viikonlopuksi Herceg Noviin, jossa vesipallon euroliigan karsinnat pelattiin.

Ei keretty varata majoitusta tai mitään, vaan matkattiin bussilla reilu 3 tuntia rannikkoa pitkin pohjoiseen, ja toivottiin että löydetään jotain paikan päältä ja nopeasti. Bussiasemalla törmättiin mummeroon, joka vuokrasi huoneita asunnostaan, ja päädyttiin sinne. Asunto oli lähellä vanhaa kaupunkia, halpa ja siisti, eli sen suhteen ei mitään valitettavaa!

Herceg Novi oli aivan ihana kaupunki, tähän astisista kaupungeista mun suosikki. Vanha kaupunki oli aika pieni, mutta täynnä ihania vanhoja taloja ja kirkkoja. Vanha kaupunki oli ihan rannan vieressä, ja “rantakatu” jatkui monta kilometriä Igaloon asti. Hiekkarantoja ei oikeestaan ole, mutta ihania pieniä kivi-ja kallirantoja kylläkin. Herceg Novin naapurissa on rantakaupunki Igalo, jossa on paljon ravintoloita, “terveyshotelleita” ja rantoja. Myöskin vesipallo-halli on täällä, eli käveltiin ihanaa rantabulevardia pitkin Igaloon joka päivä.

Meille sattu viikonlopuksi ihan huiput kelit – päivällä oli n. 25 astetta, ja illallakin oli suht lämmin. Franzi kävi jopa uimassa, itsehän tietenkin unohdin bikinit kotiin.

Vesipalloakin tuli katsottua 3 peliä, joista lauantain peli oli ehdottomasti paras tähän mennessä. Ihan mahtava fiilis, yleisö oli niin mukava ja pelikin oli hyvä. Sunnuntaina Jadran sitten taas voitti 14-4, oli se ihan hauska yhteen maaliin pelaamistakin katsoa!

Otoksia vanhasta kaupungista:

Uus kaveri!
"Yritän nyt tässä posettaa, mutta oikeasti näytän vaan normaalia tyhmemmältä"
Huomaa ilmeet! :D Nro 4 on tekemässä maalia, ja koko loppujoukkuekin selvästi jännittää.

Joka tapauksessa: Herceg Noviin on päästävä uudelleen. Ja Jadran on nähtävä uudelleen!

---

Tänään on taas ollut ihan kamala päivä, töissä lähinnä.Viikonloppu oli ihan liian mahtava ilmeisesti, ihan kamala palata taas arkeen ja klo 6 herätykseen. Toivottavasti huomenna menee paremmin, en jaksa tämmöstä vitutusta koko viikkoa..

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Herceg Novi <3

Olen kotiutunut Herceg Novista, jonne Kotorin sijaan päädyttiin. Oli aivan yli-mahtava viikonloppu, oli niin lomafiilis ja otettiin siitä kaikki irti. Syötiin kakkua aamupalaksi ja ylitettiin pahasti budjetti. Mutta hei, oltiin lomalla, ei sillä niin väliä!

Ja nähtiin 3 vesipallopeliäkin, Jadran on ehkä maailman paras joukkue ikinä.

Ja 5 tunnin liftausmatkan jälkeen oon ihan uupunut. Poikki! Hyvä että sänkyyn jaksan edes kävellä. Kuvia luvassa huomenna, ehkä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Vesipoolo-tiistai.

Kun kerran pääsee vesipoolon makuun, niin eihän sitä enää muuta tahdokkaan..! [paitsi tennistä, luonnollisesti] Eilen matkattiin siis Franzin kanssa Budvaan kattomaan kahden montelaisen joukkueen, Budvanska Rivijeran ja Jadran Herceg Novin kohtaamista Jadranska Ligassa.

Tarkoitus oli mennä bussilla, mutta se sitten ajoi ohi kun oltiin kävelemässä pysäkille. Ei oltu ees keretty alkaa liftaamaan, kun kaksi serbi-poikaa, joiden kanssa oltiin aikasemmin liftattu ja käyty kahvilla ajoi toiseen suntaan, pysähti ja nakkas meidät 10 minuutin päähän Sutomoreen. Siellä mentiin saman bussin kyytiin, joka Barissa missattiin. Takaspäin oli pakko liftata, sillä viimenen bussi Budvasta Bariin lähti liian aikasin, eikä pelistä tietenkään voinut lähteä aikasemmmin pois.

Itse vesipoolo-matsi oli tosi hyvä. Jadran on Jadranska Ligan tilastoissa alkupäässä, ja matsin ennakkosuosikki, mutta oli silti tiukkaa ja viime minuutteihin asti jännitettiin että kuka voittaa. Tasapelihän, 8-8, siinä sitten tuli, Jadranin harmiksi. Satuttiin istumaan himo-fanin vieressä, joka erittäin kova-äänisesti kannusta Budvaa ja oli tosi hermostunut.
Todisteaineistoa illalta:

Jadranin joukkue joukkueen-esittelyssä [Aleksandar Ivović kattoo selvästi suoraan kameraan!].

Budva - sympaattiset oranssit delfiini-speedot.


Jadran - hieman perinteisemmät, tummansiniset speedot.


Pelin aloitus: joukkueet ui keskelle, ja taistelee siitä kumpi saa pallon.


---
Käytiin tänään koululla käymässä, puhumassa enkun opettajan kanssa. Haluttiin kysyä jos sillä olis oppilaita, jotka haluais auttaa meitä serbian kanssa, ja me voitaisiin sitten auttaa enkun kanssa jos on tarve. Muutenkin olisi hauska järkätä jotain enkun keskusteluryhmää, tai muuta. Ois niin paljon juttuja mitä vois tän EVS-jakson yhteydessä tehdä, pitää suunnitella ja organisoida kaikkea, jos jotain saataisiin tehtyä!

Hei jo keskiviikko! Kohta on perjantai, ja mennään Franzin kanssa viikonlopuksi Kotoriin! Jei, olen erittäin innoissani. Ihana päästä Kotoriin muutenkin kun vaan pikaviisitille, ja myös päiväsaikaan! :)

Jou jou, gangsta! Varjokuva viime viikonlopulta, Franzi vasemmalla ja minä oikealla.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Maanantai

Mun kasvoissa on tulehdus, johon dermatologi-täti määräsi jotain rasvaa ja "vauvasaippuaa" [jota apteekista ostin tyyliin "umm, sapun za beba?!", keksien äkkiä jonkun käännöksen joka suunnilleen saattaisi olla oikein.. minua ymmärrettiin, eli kovin väärin ei voinut mennä]. Vieläkin näytän aika karsealta, toivotaan pikaista paranemista sillä huomenna ollaan menossa Budvaan kattomaan Budvanska Rivijera - Jadran vesipallomatsia. En oo Jadranin peliä vielä nähnytkään, mutta oon jo päättänyt että se on mun suosikkijoukkue. Ei epäilystäkään!

Mutta miksi, oi miksi, maanantait on aina pisimpiä päiviä? Kello soi aamulla liian aikaisin, oikean parisia sukkia ei löydy, vaatteetkaan ei sovi ja luultavasti jää vielä kotiavaimetkin kotiin. Töissä lapset käyttäytyy kun mitkäkin hirviöt, kello ei mene eteenpäin ja lapset haetaan ihan liian myöhään. No, maanantai on jo ohi, kohta on tiistai ja sehän on melkein jo viikonloppu.

Melkein.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Arkielämää, ruokaa ja sairaalareissuja

Kokkailtiin tänään Franzin kanssa ihana sunnuntai-brunssi. Brunssi on parasta ruokaa just sunnuntaina – laiska, myöhäinen aamupala jolla saa syödä melkein mitä tahansa. Tänään juhlittiin uunin toimimista, ja leivottiin skonsseja uuden Olivian [joka paljastui äiskän paketista aikasemmin viikolla, jes!] reseptin mukaan. Lisättiin taikinaan vähän suklaata, ja niistä tuli juuri sopivan makeita. Tarjolla oli myös munakasta [josta tuli jopa suhteellisen valokuvaksellista, vaikka mun munakkaat näyttää yleensä enemmän munakokkelilta] ja tuoretta hedelmäsalaattia, joka oli luonnollisesti tehty paikallisista hedelmistä. Oli aivan mahtavaa, nam!
Meidän uuni tosiaan toimii taas [samoin kun pyykkikone], joka helpottaa kokkaamista suuresti. Eilen laitettiin munakoisopaistosta, joka myös onnistu hyvin vaikka reseptiä piti vähän soveltaakin.

Tämä viikko meni ihan hullun nopeeta, eikä mitään kovin erikoista tapahtunut. Siitä johtuu varmaan postauksen puutekin. Ihan normi-elämää on eletty: nautittu lämpimistä päivistä olemalla ulkona mahdollisimman paljon, käyty töissä ja juhlittu kahden pikkusen synttäreitä [Djordje 2 v ja Nina 5 v]. Ensi maanantaina tarhaan on tulossa uusi työntekijä [täällä niitä kutsutaan opettajiksi, mutta eihän se kuullosta luonnolliselta.. Tätejä ne on!], joka on ihan mahtava juttu. Kyllähän siellä kolmestaankin pärjää, mutta lisäapu on erittäin tervetullutta. Kaikenlisäksi Ivanan, eli pomon, laskettu aika on tiistaina, eli sekään ei pääse siellä enää käymään. Maanantaina se on vielä tulossa katsastamaan uuden työntekijän, ja oli se tälläkin viikolla kolmesti. Se alkaa olla jo aika räjähtämispisteessä, pelätään vaan koko ajan että millon sa lapsi tulee sieltä ulos.. :D

On tällä viikolla keretty huolehtiakin.. Mun kasvoihin ilmesty keskiviikko-iltana ihmeellisiä rupia, jotka siitä vaan lisäänty. Ei niitä ole nyt pariin päivään tullut lisää, mutta yhtä rumilta ne edelleen näyttävät, ja näytän aika pelottavalta. Perjantai-iltana käytiin päivystyksessä, mutta käskivät mun mennä seuraavana aamuna dermatologille toiseen sairaalaan, kaupungin ulkopuolelle. Minähän menin ja siellä selvisi ettei dermatologi oo töissä viikonloppusin. Maanantaina sitten uusi yritys, jospa se sillon olisi töissä ja saisin selvitettyä että mikä mua vaivaa..

Franzilla tuli tänään 4 viikkoa täyteen täällä. Apua, vastahan se tuli, miten nopeeta aika meneekään! En kyllä osaa kuvitella elämää täällä ilman sitä.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Podgorica

Selvisin Podgoricasta hengissä, takaisin tulin tosin hieman märempänä kun lähtiessä.. Koko päivän satoi enemmän tai vähemmän, eli kaupungin kiertely oli aika tuskaista. Silti täytyy myöntää, että kaupunki on paljon kivempi kun mitä Lonely Planet [eli “the bible”] antaa olettaa. Ihania, persoonallisia pikkutaloja, puistojakin näkyi ja paljon kivan oloisia kahviloita. Muutenkin oli kiva taas käydä “isossa” kaupungissa, vaikkei Podgoricassakaan ole kun n. 150,000 asukasta, tunnelma on kummiskin ihan eri kun Barissa.

Matkaan lähdettiin siis junalla, matka kestää n. tunnin, eikä vaunuja taatusti ole uusittu sitten käyttöönoton, eli jonkun 70-luvun.. Penkit on joka tapauksessa ihanan leveät ja pehmeät, ja matka on kaksi kertaa halvempi kun bussilla [2,80 €/ suunta]. Matka meinas kummiskin jäädä lyhyeen tällä kertaa, kun vähän sählättiin. Juna oli nimittäin menossa Belgradiin asti, ja siellä kierteli poliisit kyselemässä ihmisten passeja. Apua – eihän me oltu edes tajuttu ottaa passeja mukaan, ja poliisit kovasti väitti että niitä pitäisi näyttää vaikka oltiin vaan Podgoricaan menossa. Poliisit sitten siinä kovisteli, serbiaksi luonnollisesti, ja ihan oikeasti pelotti että kohta ne vie meidät putkaan tai jotain. Itteä pelotti varsinkin, koska tajusin juuri tässä loppuviikolla, että oon ollut täällä nyt yli sen sallitun 3 kuukautta minkä saa olla ilman viisumia. Puhuin asiasta Ivanalle, mutta se otti asian erittäin rauhallisesti, ja sano että hoidetaan se sitten alta pois joskus. No, eipä ois kauheesti naurattanut jäädä poliisin kynsiin ilman mitään oikeita papereita.
Poliisit lupas tulla takas myöhemmin jonkun kanssa joka puhuu englantia, mutta onneksi kerettiin Podgoricaan ennen sitä, ja häivyttiin nopeasti paikalta.. Ja hoidan oikeasti viisumi-asian kuntoon heti ensi viikolla!


Ostolistalla oli siis kengät ja farkut - mukaan tarttui toppi ja neule, kröhöm. Yhteishinta oli silti vaan 18 €, eli annan sen itselleni anteeksi. Ilman farkkuja pärjään, mutta kenkien/syysballerinojen metsäsys jatkuu edelleen täällä Barissa.

Ja piristykseksi vielä muutama random kuva kuluneelta viikolta: minä ja Franzi kahvilla Turistissa ja auringonlasku rannalla.


perjantai 3. lokakuuta 2008

Viikonloppu!

Tuntuu, että tämä kamala flunssa vaan pahenee ja pahenee.. Kauhean kuumeinen olo, varsinkin aamulla on kauheeta olla töissä. Onneksi se iltaa kohten paranee, nyt on jo ihan kohtalainen olo. Tänään oli paljon lapsiakin poissa tarhasta flunssan takia, ja kaikki jotka oli paikalla köhi ja oli semi-sairaita.
Toivottavasti saan viikonloppuna nyt sairastaa loppuun.. Kotorin reissu peruuntui [Ivanan sisko on kiinteistövälittäjä, eikä se saanutkaan hommattua meille nyt kämppää], mutta lähdetäänkin huomenna päiväreissulla Montenegron pääkaupunkiin, Podgoricaan. Kaupunkia haukutaan aina rumaksi, mutta toivon että saan sen todistaa vääräksi. Toisaalta tykkäänkin Itä-Euroopan rumista kaupungeista, eli saatan vaikka rakastua..! :) Ostolistassa on joka tapauksessa farkut, kengät ja Lonely Planetin Istanbul-opas. Istanbulin reissu on siis edelleen suunnitteilla, vaikka se tarvitsee vielä hieman hienosäätöä: pitää vielä päättää, kuinka kauan ollaan Beogradissa ja Sofiassa matkan varrella. Sitten voi jo alkaa suunnittella, mitä halutaan Istanbulissa nähdä!

Hmm, eikai täällä mitään erikoista.. Tänään oli taas vähän parempi ilma, Franzi kävi jopa meressä uimassa, päätin ite jättää tämän flunssan takia väliin.. Tuntuu kummiskin, että aina yöllä sataa, eli kaikki mun käyttämät oikoreitit on ihan mutaisia. Höh.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Flunssaa, köh köh.

Lokakuun ensimmäinen ja flunssaa pukkaa.. Ajattelin, että se lähti jo pois jossain vaiheessa mutta ilmeisesti se on nyt tulossa takaisin. Kurkku on kipeä, nenä on tukossa ja on muutenkin niin tukkoinen olo että huhhuh. Eikä yhtään auta se, että ulkona sataa ja kämpässä on jäätävän kylmä.

No, buranan ja hunajateen voimalla kohti viikonloppua, toivottavasti sillon ilmat parantuisi niin ei Kotorin reissu olisi ihan tuskaa. Ollaan näillä näkymin menossa sinne, ja Ivanan sisko hommaa meille jonkun kämpän. Kiva! :)

Nyt kattomaan leffaa, juomaan lisää teetä ja olemaan ölövinä niin jos se olokin parantuisi..

tiistai 30. syyskuuta 2008

Tavallinen työpäivä

Normaali päivä tarhassa. Tarha avataan aamulla klo 7, ja yleensä minä menen aamuksi töihin. Ekat lapset tulee normaalisti vasta 8:30 aikoihin, eli ensimmäisen tunnin siivoan pihaa ja laitan kaiken valmiiksi päivää varten. Franzi ja Biljana tulee töihin klo 8, jolloin opetellaan jotain serbiaksi. Se mitä opitaan, riippuu siitä miten väsyneitä ollaan..
Aamupalan laitan valmiiksi yleensä minä, ja se syödään klo 10. Sitä ennen lapset laulavat, leikkivät yhdessä, “keskustelevat” [esim Spidermanistä ja Puuha Petestä eli Majster Bobista] tai tekevät jotain muuta produktiivistä yhdessä. Aamiaisen jälkeen alkaa yleensä kaaos, lapset juoksevat holtittomasti ympäriinsä, ja me yritetään rauhoittaa niitä. Usein mennään pihalle leikkimään [piha on säälittävän kokoinen, eikä siellä ole mitään millä leikkiä], ja myös puistoreissu on suunnitteilla. Ulkona olemisen jälkeen piirretään tai katsotaan videota lounaaseen saakka, ja lapset saavat rauhoittua. Lounas on klo 12, ja yleensä valmistan senkin.
Yleensä lounas on kamala hulabaloo: lasten saaminen pesemään kädet ja istumaan nätisti on hullun vaikeaa. Jossain vaiheessa se kuitenkin onnistuu, jolloin syödään. Sitten seuraa angstia: “en tykkää keitosta!”, “en tykkää pastasta!”, “EN SYÖ!” ..Mutta jossain vaiheessa lapset käyttäytyvät ja syövät nätisti ruuan loppuun. Tarha menee kiinni klo 15, ja lounaan jälkeen lapsia aletaan hakemaan kotiin. Joskus piirretään tai tehdään jotain yhdessä, mutta yleensä lapset vaan leikkivät keskenään. Itse lopetan klo 13, Franzi klo 14 ja Biljana sulkee klo 15.
Touhu on aika epäorganisoitunutta, ja tuntuu että olisi niin paljon asioita jotka voisi tehdä toisin. Kauhistuttaa oma auktoriteetin puute, tai se, että lapset ei kuuntele tai tottele ketään. Ei ne tietenkään aina käyttäydy huonosti, mutta sillon kun ne ei käyttydy tuntuu mahdottomuudelta saada ne tottelemaan mua.

Mutta sitten joskus onkin aivan mahtavaa, ja tuntuu että ne pienet hienot hetket pyyhkii pois kaikki kamalat. Lapset osaa olla välillä niin ihania, näyttävät myöskin kiintymystään. On ihana halata Arijania ennen kun lähden kotiin, leikkiä Savon kanssa kissaa [öö, joo, oikeesti] ja naurattaa Daniilia.

Tänään oli aika rento päivä, sillä vietetään yhtä muslimien tärkeimmistä juhlapyhistä, ja joku puolet lapsista oli sen takia poissa. Eli ei ollut hullua häslinki, saattoi ottaa rennosti ja puhua Biljanan ja Franzin kanssa.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kuvia!

Tämä tekniikan ihmelapsi sai vihdoin asennettua kuvankäsittelyohjelman, ja pienennettyä kuvia niin ettei niissä kestä enää ikuisuutta ladata. Tässä on siis [Franzin kamerasta] kuvia viime viikoilta, lähinnä kolmelta eri Budvan reissulta. [Klikkaamalla kuvat saa isommaksi, ja saa luettua myös kuvatekstit jotka olen niihin ihan itse väsännyt!]











---

Sunnuntai on täyttynyt kaupungilla kulkemisesta, ja parin tunnin kahvittelusta Turistista. Puhuttiin juuri Franzin kanssa siitä, miten tämä kaupunki alkaa tuntua rakkaammalta ja rakkaammalta. Aina löytää rumastakin jotain kaunista..