maanantai 30. kesäkuuta 2008

Viimenen entry Suomesta

Kello on 2:08, pakkaus on kesken, lakkiaisten kiitos-kortit vielä enemmän kesken ja muutenkin on niin epäorganisoitunut olo, että huhhuh.

Vietin viimesen päivän Oulussa juosten pitkin kaupunkia - aamupäivällä kävin Nina-Marian viemässä junalle, sitten myöhemmin keskustassa tapaamassa Valtteria ja Santeria ja hakemassa Eevikseltä muistitikun, myöhemmin taas Krissen kanssa kahvilla, josta matka jatkui Santerille katsomaan jalkapallon EM-kisojen finaalia [Espanja-Saksa, 1-0].

Olihan se kiva tapa viettää ilta, ei siinä mitään, mutta kaitpa olisin voinut käyttää ajan paremminkin. Tulin kotiin 00:30 ja oon vaan hullun stressaantunut. En saa mitään tehtyä ja nytkin kirjotan vaan blogia? Ei näin, Aeb, ei näin.

Oon ollut niin tunteellisella tuulella koko päivän. Oon tähän mennessä ottanut lähdön aika rauhallisesti, kunnes nyt iski se paniikki: apua, oon tosiaankin lähdössä. Pyöräilin nyt tänä yönä [vai iltana] kotiin, ja mietin että tämä periaatteessa merkitsee yhde jakson päättymistä mun elämässä. Nyt on ohi huoleton lukioaika, ja seuraavaksi, joskus vuoden päästä on vuorossa yliopisto-opinnot ja oikea arki. Aebin filosofointi-sessiot yöpyöräilyn aikaan..
Itku kurkkuun meinas tulla kun luin Nooran blogi-entryä, oli niin nätisti kirjotettu. Ikävä mullakin tulee sua, Pulunen! ^^

Ja ylipäätänsä. On tässä viime aikoina tullut tajuttua, että kauheesti kavereita tänne jää. Ei sitä oo oikeen meinannut ymmärtää ennen kun on sanonut kaikille hyvästejä. Sniff.

Aeb kuittaa - seuraavan kerran kirjoitankin heinäkuun puolella [tarkempaa ajankohtaa en voi luvata - pidän sormia ristissä että kämpässä olisi netti..], Montenegrossa!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Marat <3




Oon fangirl, sitä ei voi mitekään kyseenalaistaa. Ei siinä ole järkeä että joku vieras ihminen on niin suuressa osassa mun elämää, mutta niin se vaan on. Maratista on tullut mulle jotenkin elämääkin suurempi asia, enkä voi sille mitään. Niin se on ollut viimeset 4 vuotta, ja niin se tulee olemaan ainakin niin kauan kun se jatkaa aktiiviuraansa.

Joo, toivon joskus että olisin valinnut pakkomielteeni kohteeksi jonkun hiema, ahem, tasaisemmin pelaavan. Jonkun joka joskus pelaisi hyvin, jonka vuosi ei saisi sydänkohtauksia, jota ei muut tennisfanit halveksisi villin käyttytymisen takia. Mutta toisaalta ei, I wouldn't have it any other way. Olisi tylsä fanittaa jotain steriiliä pelaaja, joka ei noin vain paiskaa mailoja, vedä shortseja alas kun siltä tuntuu tai sano haastatteluissa mitä huvittaa.



Maratin glory days on takana, mutta jaksaa sekin joskus yllättää. Novak Djokovic suoraan kolmessa erässä, tänään Andreas Seppi. Fourth round, baby. And I'm so damn proud <3

No niin, se siitä tunteellisuudesta. Lupaan että pidän tennis-höpötyksen [useimmiten] Livejournalin puolella, eli luvassa ei enää ole mitään yltiötunteellista tekstiä ja kuvia Maratista, no worries ;)

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Tiistai..

Sain eilen Monten yhteyshenkilöltä, Ivanalta, sähköpostia jossa se kertoi mm. että:

-Montessa on nyt hiton kuuma, ja että pitää ottaa mukaan aurinkolasit ja rasvaa. Katoin netistä säätiedotuksia, ja eihän siellä oo nyt kun +30 astetta. En oo oikeesti varma miten kestän sen kuumuuden, sitä kuulemma jatkuu syyskuun loppuun asti.

-Mulla on "some kind of leisure time" syyskuuhun asti. Eli mulla ei vissiin oikeestaan oo ees töitä nyt kesällä, vaan alotan vasta 1. syyskuuta! 2 ensimmäistä kuukautta taitaa siis mennä ympäri Montenegron ja muun Balkanin matkustelun. YAY! :D

-Asun ekan viikon ranskalaisen Maellen ja portugalilaisen Mafaldan kanssa. Sitten Maelle menee kotiin, ja Mafaldan kanssa asun elokuun 15. päivään asti. Loput elokuusta asun yksin, kunnes uudet vaparit tulee 1. syyskuuta, jolloin muutetaan kanssa uuteen kämppään.

Lähden Oulusta maanantaina joko 9:42 tai 11:15 junalla, ja meen Sofin luo yöksi Espooseen ja sitten seuraavaana aamuna sen kyydillä lentokentälle. Eli 6 päivää Oulusta lähtöön, 7 päivää niin lähen Suomesta kokonaan. Testi-pakkasin tänään rinkkani ja ylläri, ylläri - kaikki mahtui! Tietenkään en kaikkea sinne tunkenut mikä on tarkoitus, mutta mahtuipa ainakin kaikki vaatteet mitä pakkaus-kasassa oli [eli lähes kaikki, alusvaatteita, bikineitä ja paria t-paitaa lukuunottamatta], yhdet Converset, 3 pulloa aurinkorasvaa ja kirjoja, ja tilaakin jäi ihan reilusti.

Huomenna matkaan sitten Pietarsaareen sanomaan fammolle hyvästit. Tiedän että saan kuulla kovasti voivottelua, mutta eiköhän se vähitellen totu ajatukseen että oon oikeasti taas lähössä, ja kaikki sujuu paremmin jos se ois ilonen mun puolesta eikä vaan huolehtisi kaikesta. No, on se parempaan päin menossa. Joka tapauksessa kiva päästä pariksi päiväksi ottamaan rennosti.

Ja mikä mahtava loppuviikko on tiedossa penkkiurheilijalle: torstaina Gulbis-Nadal ja Nieminen-Cilic ja sitten loppuviikolla vähän jalkapalloa. Täydellistä!

torstai 19. kesäkuuta 2008

Muistoja

Selailin läpi Photobucketiani [joka todellakin on täynnä kaikkea turhaa tavaraa], ja löysin tämän:



Asuin tossa huoneessa 10 kuukautta, aluksi seinä oli luonnollisesti tyhjä ja se piti täyttää mahdollisiman nopeasti kaikella. Hassua on, että voin edelleenkin muistaa keltä oon saanut noi kortit ja muutenkin pienimmät yksityiskohdat. On mulla ikävä sinne, useinkin. Ei menis päivääkään etten miettis jotain mun perheeseen, kouluun tai muuten vaan vuoteen liittyvää

//edit: hitto, se ei mahdukaan kokonaisena tähän sivulle. Klik-klik siis, jos sen kokonaisena haluaa nähdä!

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Pimp my blog

Ryhdyin tuumasta toimeen ja pimppaamaan blogiani.

En omista kuvankäsittelyohjelmaa, joten sain tämän bannerin aikaiseksi microsoft Paintin [kyllä, sen ihanan ohjelman jolla oli niin kiva leikkiä ala-asteella] ja Photobucketin säälittävien toimintojen avulla. Välineet huomioon ottaen olin aika tyytyväinen tulokseen. Kuvissa komeilee tuleva kotikaupunkini Bar. Voipi olla että kaupunki on kuvissa hieman kaunistettu, mutta kyllähän tuonne kelpaa mennä, vaikkei se noin hieno paikka todellisuudessa olisikaan.

Liput on tulostettu, kolmen viikon päästä tähän aikaan olen jo matkalla kohti Helsinkiä, seuraavana aamulla Wienin kautta Podgoricaan. Aika menee pelottavan nopeeta, ja lista hoitamattomista asioista vaan kasvaa. Pankkiasiat, puhelinliittymät ja muun käytännön asiat pitäisi hoitaa alta pois heti kun pääsen Ouluun ensi viikon alussa. Vähemmästäkin ahdistaa.

väärä kieli, väärä paikka.

Hassua - saanko kirjoittaa englanniksi?

Eipä sillä että kirjottaisin/puhuisin englantiakaan täydellisesti, mutta viiden vuoden jälkeen siitä tulee pakostakin bloggailu-kieli. Olen suomeksi yrittänyt, ja epäonnistunut, aikasemmin. Ehkä tällä kertaa paremmalla menestyksellä?

Toinen outo juttu on tämä Blogger. 3 vuotta Livejournalissa on kieltämättä jättänyt jälkensä minuun. Miten tämä onnistuu, siitä en tiedä.

Mutta onhan tällä blogilla syykin: kolmen viikon päästä on lähtö yhteen maailman uusimmista maissa, jossa on lämmin kesä ja aika lämmin talvikin, jos puhutaan Suomen mittakaavalla. Vähän on alkanut jännittämään kaiken tämän taakse jättäminen, ja Montenegroon muuttaminen. Tuntuu, että eihän siitä vuoden matkasta tuu mitään ellen saa omalla "äidinkielelläni" [jota suomi siis ei virallisesti ole] angstata kaikesta maan ja taivaan välillä. Suomalainen katkerapuisuus on niin syvällä geeneissäni, että sitä on joskus vaan pakko saada ulos.

Eli niin: ehkä onnistuu, ehkä ei. Luvassa on ainakin pakollinen kerran-kuukaudessa-angsti-teksti, so stay tuned!

Edessä on puoliksi luettu, 300-sivuinen kirja nimeltään "Viron, Latvian ja Liettuan historia", joka kutsuu minua taas lukemaan. Itsesuojeluvaisto on aika suuri, ja tartun tähän houkutukseen - en halua perjantaina itkien juosta ulos Helsingin Yliopiston rakennuksesta ja tuntea itseäni epäonnistuneeksi koska en vaan osannut vastata mikä oli Väinönjoki ja ketä olivat liiviläiset. Eli lukemaan.