maanantai 9. kesäkuuta 2008

väärä kieli, väärä paikka.

Hassua - saanko kirjoittaa englanniksi?

Eipä sillä että kirjottaisin/puhuisin englantiakaan täydellisesti, mutta viiden vuoden jälkeen siitä tulee pakostakin bloggailu-kieli. Olen suomeksi yrittänyt, ja epäonnistunut, aikasemmin. Ehkä tällä kertaa paremmalla menestyksellä?

Toinen outo juttu on tämä Blogger. 3 vuotta Livejournalissa on kieltämättä jättänyt jälkensä minuun. Miten tämä onnistuu, siitä en tiedä.

Mutta onhan tällä blogilla syykin: kolmen viikon päästä on lähtö yhteen maailman uusimmista maissa, jossa on lämmin kesä ja aika lämmin talvikin, jos puhutaan Suomen mittakaavalla. Vähän on alkanut jännittämään kaiken tämän taakse jättäminen, ja Montenegroon muuttaminen. Tuntuu, että eihän siitä vuoden matkasta tuu mitään ellen saa omalla "äidinkielelläni" [jota suomi siis ei virallisesti ole] angstata kaikesta maan ja taivaan välillä. Suomalainen katkerapuisuus on niin syvällä geeneissäni, että sitä on joskus vaan pakko saada ulos.

Eli niin: ehkä onnistuu, ehkä ei. Luvassa on ainakin pakollinen kerran-kuukaudessa-angsti-teksti, so stay tuned!

Edessä on puoliksi luettu, 300-sivuinen kirja nimeltään "Viron, Latvian ja Liettuan historia", joka kutsuu minua taas lukemaan. Itsesuojeluvaisto on aika suuri, ja tartun tähän houkutukseen - en halua perjantaina itkien juosta ulos Helsingin Yliopiston rakennuksesta ja tuntea itseäni epäonnistuneeksi koska en vaan osannut vastata mikä oli Väinönjoki ja ketä olivat liiviläiset. Eli lukemaan.

Ei kommentteja: