keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Me gustas tu.

Raahauduin tänään pariksi tunniksi rannalle. Oli jo se aika päivästä, kun ilma oli alkanut viiletä, ja olikin aika rentoa makoilla lukien Rakkautta koleran aikaan, merituulen viilentäessä.. Päivällä olikin taas 34 astetta lämmintä, ja töiden jälkeen jäin sänkyyn makaamaan ja miettimään, että jaksanko tänään tehdä mitään. On kamala, kun lämpö vie kaiken energian. Ei ihme, että montenegrolaisia kutustaan laiskoiksi..

tiistai 29. heinäkuuta 2008

4 viikkoa

Tänään on tiistai. Tiistaina 4 viikkoa sitten saavuin Monteen, Podgorican paahtavalle lentokentälle ja mietin, että mihin oon ryhtymässä. Mietin edelleenkin - en voi vaan kun innolla odottaa että mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Oon ollut täällä vasta niin vähän aikaa, mutta Balkan on vienyt jo niin ison osan mun sydäntä. Voin vaan kuvitella mitä kaikkea ja kuinka paljon tuun oppimaan. Ah.

Oon nyt sitten internetin onnellinen omistaja :). Hommasin T-Mobilen "mokkulan", joka oli kallis ja tällä hetkellä ei ole tarkkaa mielikuvaa kuinka paljon sen käyttäminen tulee maksamaan in the long run. Laskelmien mukaan sen pitäisi kummiskin tulla halvemmaksi kun nettikahviloissa ravaaminen. Ja IHAN SAMA. Se on helppoa! Se on selvästi vanhuuden merkki, ettei valitse sitä mahdollista halvinta tietä, vaan on valmis maksamaan helppoudesta :D.

Avasin kauhulla Nordean nettipankin ja tajusin että pankkitilin saldo on alhaisempi kun mitä toivoin.. Odotan kuumeisesti toukokuun palkkaa Suomesta (jonka unohdin ajoissa ilmoittaa, eli se yllättää positiivisesti nyt) ja junalipun korvausta, ja elokuun elänkin sitten tarkan budjetin mukaan mahdollisimman halvasti. Budjetti on tietenkin laskelmoitu niin, että pääsen pariksi päiväksi Dubrovnikiin hurvittelemaan ;)!

Mutta ei täällä ole mitään elämää mullistavaa tapahtunut. Same old, same old. Käyn töissä, 4 h päivässä, ja nautin siitä vaikka oonkin yleensä aika väsynyt ja muistutan zombieta.. Lapset vaan osaa olla niin ihania, ilman että ne tekee mitään erikoista.
Odotan että Mafalda joku päivä tulee kotiin - saattaa tulla milloin tahansa, tai ainakin sellaiset sen suunnitelmat Mostarissa oli. Se on siis EVS-jaksonsa aikana löytänyt itselleen miehen, espanjalaisen vapaaehtoisen Felixin, joka siis asuu Mostarissa, ja sen takia se viettää siellä aika paljon aikaa. Mafalda lähtee kotiin elokuun 14. päivä, joka sekin tulee aika kohta..

Päivän kuva: Ernests Gulbis ja lappu jossa on meidän blogin osoite! ["meidän" on lievää liioittelua - olihan idea yhteinen, mutta Zahirah tekee kaiken työn.] Mutta silti. Ja sen kommentti blogista kuulemisen jälkeen oli "this is cool!" Mahtavaa! :)

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Mm-m.

En millään jaksa postata tänne kuvia Bosnian reissulta (eläköön hitaat nettiyhteydet!), mutta niitä löytyy julkisesta Facebook-albumista täältä :) Kiva jälkeenpäin kattoa kuvia kamerasta ja huomata että kaikki on melkeen ryyppykuvia.. No, kuvat kertoo aika paljon reissun luonteesta.



Tässä kummiskin yksi makupala: rakastan tätä kuvaa koska se on vaan niin random ja NOLO! :D Kaikilla ihan ihme ilmeet (mullakin jotain muuta kun pepsodent-hymy..!), käsimerkit, ja mun käsi ihan luonnottomassa asennossa Chrisin käden ympärillä.. Matt, Chris ( = Krysziek), minä & Chrisin aurinkolasit ja Janusz the moviestar.

Mun pitää käynnistää joku ostolakko nyt, kun käytin reissulla niin paljon rahaa.. Sarajevossa jouduin ostamaan housut ja kengät, koska muuten olisin kastunut ja paleltunut hengiltä, ja ostin vielä mekon ja pari toppiakin (tosin ne oli alennuksessa kaikki!). Ja ennenkun lähdin Bosniaan ostin täältä laukun. Kyllä mulla nyt rahaa on, ei siinä mitään, mutta kun ei oo mitään suurempia tuloja, ja täällä pitäisi seuraavat 11 kuukautta oleskella. Oon jotenkin niin huono suunnittelemaan rahamenojani, en osaa yhtään arvioida paljon mulla on ja paljon voin käyttää. No, oon kummiskin ens kuun visa electron-lakossa, jotenkin yritän pärjätä Kroatian reissunkin. Iik.

Ainiin, pääsin sekä Vaasaan (pedagogiska! Klasslärar utbildningen!) ja Helsinkiin (balttilaiset kielet ja kulttuurit), ja valitsen noista kyllä sen Vaasan. Vaasa on paska paikka, mutta eikai se tässä vaiheessa tunnu missään :D Pitää vuoden päästä kattoa että miltä tuntuu, mutta nyt on ainakin joku paikka mihin mennä.

Oon tänään menossa töihin (oon netissä näin aamulla, kun piti käydä postissa klo 8. Rakastan Montenegron postilaitosta..!), ekaa kertaa kahteen viikkoon. Kiva!

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Kuuma/ikava.

Pitihan se arvata etta Barissa ei koskaan oo kylma. Kotiuduin eilen klo 03:30 yolla, suoralla bussilla Sarajevosta, ja vaikka sillon hieman satoi, oli tanaan taas kaunis ilma.

Mulla on ikava Mostariin/Sarajevoon, ikava varsinkin kaikkia ihmisia. Tuntuu yksinaiselta olla kotona, kun on reilun viikon asunut samassa huoneessa monen ihmisen kanssa, ja saanut olla yksin vaan vessassa. No, we'll meet again some day, for sure. Chris tulee tanne ehka helmikuussa, Magdakin suunnitteli matkaa ja Gerardo tulee nyt viela kesan aikana.

Jos nyt katotaan positiivisia puolia niin ainakin on viikonloppu ja saan nukkua!

(kirjotan ikavasta, enka edes mainitse Suomea.. mutta niin se on)

torstai 24. heinäkuuta 2008

Mostar + Sarajevo

Voisi olla pitkasta aikaa uuden blogi-entryn aika. Ilman skandeja talla kertaa, kun ei oma kone ole kaytossa.

Mostarissa vietetty viikko oli mahtava. 36 huippua ihmista Puolasta, Espanjasta, Bosniasta, Englannista, Montenegrosta ja Makedoniasta (ja me yksittaiset EVS-vaparit Suomesta, Portugalista ja Italiasta). Youth Exchangen aiheena oli elokuvat, ja meidat jaettiin pienryhmiin joissa yhdessa suunniteltiin ja toteutettiin lyhytelokuva. Meidan ryhmassa oli 5 ihmista: Gerardo ja Gema Espanjasta, Matt Englannista ja Maja Bosniasta (jota kylla kutsuttiin nimella Adolf, koska han muistutti kovasti erasta kuuluisaa saksalaista). Ryhma oli ihan huippu, varsinkin niina paivina kun Maja oli poissa. Elokuvan laatu nyt oli mita oli, mutta oli silti siistia ideoida ja kirjottaa jotain ihan alusta lahtien, ja sitten toteuttaa se ja jakaa kaikkien kanssa. Tein elokuvassa muuten ehka huonoimman roolisuorituksen laakarina ikina :D

Join viikon aikana varmaan enemman olutta kun koko elamani aikana (Sarajevsko <3) ja tutustuin puolalaiseen yrtti-vodkaan (nam) ja Balkanin kansallisjuomaan rakijaan (eww). Kaytiin baarissa ja vietettiin myos pari parveke partya, jolloin vaan juotiin ja tanssittiin parvekkeella. Viimesena iltana ei paasty edes nukkumaan, vaan suoraan suihkuun ja kuudelta lahto kohti Sarajevoa.

Taas voi vaan ihmetella etta miten niin suuri joukko ihmisia voi tulla niin hyvin toimeen. Oltiin kaikki kun yhta perhetta, ja parin tyypin kansa tulin oikeasti tosi hyvin toimeen. Meidan ryhman pojat, Gerardo ja Matt, on kummatkin ihan huippuja eika niille voi muuta kun nauraa. Samoin puolalaiset Magda ja Krzysiek (jonka nimen kanssa luovutin aika nopeasti, ja sanon nyt vaan "Chris") on kivoja, ja suunnitteilla on (ryyppy)reissu Krakovaan piakkoin.

Tiistai-aamuna suuntasin minibussilla englantilaisten ja Magdan kanssa kohti Sarajevoa. Koko viikko oli Mostarissa kuuma (kun sanon kuuma meinaan kuumempi kun Bar: yli 35 joka paiva), ja yhtakkia 2 h ajomatkalla alkaa satamaan kaatamalla. Sade ei oikeastaan oo vielakaan lakannut, mutta silti on ollut hauskaa. Magdan kanssa oltiin siis Gerardon luona yota, ja se myos esitteli meille kaupunkia. Oon varmaan tanaan menossa kotiin, klo 20:00 bussilla. Jos ilma yhtaan paranee, saatan jaada viela paivaksi, mutten nyt yhtaan jaksaisi. Kaupunki on joka tapauksessa ihan mahtava, pakko taalla on toisenkin kerran tulla kaymaan. Aattelin elokuuta, kun taalla on Sarajevo Film Festival. Jos on rahaa, niin saletisti tuun! :) (kun on ilmainen majapaikkakin, bussimatka nyt maksaa sen 18 €)

Kuviamateriaalia on luvassa piakkoin, kunhan vaan paasen kotiin ja saan kuvat koneelle..!
Oli ehkà maailman paras viikko Mostarissa. Ihan parhaat ihmiset ja muutenkin huippua. Oon nyt Gerardon luona Sarajevossa, en tiedà millon jaksan mennà kotiin.

Vàsyttàà.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Montelaiset miehet :D


Montenegrolaiset miehet, mita niista sanoisi? Usein niissa on kaikki pielessa - tyypillinen liian iso nena, vaaran kokoinen otsa, puskistuneet kulmakarvat. Mutta joskus, ah joskus, kaikki osuu kohdalleen.

Esimerkiksi nain on kaynyt noin puolelle Montenegron vesipoolo-joukkueen jasenille. PURE PERFECTION! (en loyda mistaan hyvaa kuvaa :( Mutta kuvitelkaa joukku maailman taydellisia miehia. Ilman paitaa.)

Lahenkin vasta tanaan illalla Podgorican kautta Mostariin. Pieni vaarinkasitys..

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Waterpolo, woot-woot.

CRNA GORA! Vuoden 2008 Euroopan mestarit vesipoolossa [vai onko se suomeksi ihan vaan vesipallo?]! Finaalissa kaatui luvuin 6-5 Serbia, joka tietenkin tekee asiasta vielä kivempaa. En ennen tänne tuloa ollut kattonut minuuttiakaan vesipooloa, mutta miten sitä ei voisi tykätä lajista missä pidetään niin vähän vaatteita päällä? :D Las Ramblas meni ihan sekasin kun matsi loppu, vieläkin autot ajaa pitkin kaupunkia tuuttailen.

Ihana sunnuntai. Heräsin jotenkin ihmeen aikasin, klo 8:30, ja sillon onkin hyvä fiilis kun saa jotain aikaseksi [oonko saanut, siitä en kyllä oo ihan varma..] . Oon siivonnut ja pyykännyt ja kattonut leffoja – ostin erittäin laillisesti katukauppiaalta Sinkkuelämää-elokuvan ja Step Up 2:n hintaan 2,5 €/ kpl.

Eilen sirkuksessa oli huippua. Se oli yllättävän hyvä ja monipuolinen, varsinkin akrobatia-esitykset oli hienoja. Tietenkin siellä oli myös kameleita, norsuja, laamoja, strutsi ja sarvikuono [!!] joiden katsominen vähän hirvitti. Varsinkin sen jälkeen kun on yöllä kävellyt sirkuksen takana ja nähnyt miten mahtavat elinolot niillä on :/

Eilen tapasin myös Ivanaa ja niitä kolmea jotka on mun kanssa tulossa Mostariin. Marko [jolla on jotenkin tosi Jude Law-maiset kasvonpirteet ja ilmeet] ja 2 tyttöä, joiden nimeä nyt en muista. Kun Ivana lähti tekemään jotain muuta, Marko kysyi multa “do you know why we are going to Mostar?” Kun vastasin että ei mitään tietoa, sieltäkin tuli “me neither”. Ilmeisesti kukaan ei tiedä tästä mystisesta EU-sponsoroimasta matkasta mitään, mutta Ivana sitten kertoi että youth conferencen aiheena on elokuvat, ja viikon aikana käydään workshopeissa ja näin. Mielenkiintoista. Maanantaina on sitten lähtö, ensin junalla Podgoricaan ja sieltä bussilla. Oon aika innoissani :)

Ostin tänään leipätiskiltä leipää serbiaksi :) Elämän pieniä iloja! Ja eilenkin ostin jotain pastejoita, vaikka en kerennytkään muuta sanoa kun “dva” ja osoittaa niitä, kun myyjätär jo sanoi hirveen nopeasti pastejoiden nimen, enkä siihen kerennyt vastata kun “da”.

On vähän no life-olo kun oon tähän aikaan [23:30] tyyliin Las Ramblasin ainoa asiakas. Sniff.

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Las Ramblas. Taas.

Työviikko loppu, oon oikeastaan aika ilonen! Töissä on ollut huippua, mutta mahtava että saa vaihteeksi nukkuakin vähän pidempään. Oon tosin huomenna illalla vielä menossa sirkukseen tarhan kanssa, pakkohan se on mennä kun kysyttiin että haluanko mukaan! Italialainen sirkus on siis kaupungissa, ja lapset on ainakin ihan innoissaan.





Kuvissa ihanat Lazar ja Miško. Lazar on mun suosikki-lapsi tarhasta, se on vaan niin söpö.

Huomenna oon näkemässä Ivanaa ja ihmisiä joiden kanssa oon menossa sinne Mostariin. Ei oikeestaan mitään tietoa että miksi oon sinne menossa, tai mikä se youth conference noin tarkalleen on, mutta eihän se niin nuukaa oo. Huippua silti päästä Barista pois. Don't get me wrong - oon totaalisesti rakastumassa tähän kaupunkiin, mutta ihana välillä päästä vähän poiskin.

Hostaan tällä hetkellä coach surferin kautta yhtä ruotsalaista poikaa mun sohvalla, on ollut ihan hauskaa vaikka se onkin vähän outo.



Kuvassa Barin ranta illansuussa. Oon ollut ehkä maailman laiskin kuvaaja, ja jaksan just ja just ottaa kameran joskus esiin. [..paitsi Lazaria ja Miškoahan en tänään voinut vastustaa..]

Uutisia Barista! Tänne asennettiin viikko sitten ekat liikennevalot JA [!!!!] tänään ne toimi, jopa jalankulkijoiden valot. Tosin tuntu jotenkin turhalta kun en ees käytä suojateita enää, musta on tullut ihan epärehellinen ihminen :D

Ps – tykkään Las Ramblasista kun täällä on niin hotit tarjoilijat.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Tämä viikko on mennyt töissä: 4 h tarhassa joka päivä. Aluksi sekin tuntu uuvuttavalta, koska en tuntenut lapsia, ja kielimuuri oli ihan hirvittävä. Tai siis se, että miten voi saada kontaktia niin pikkusten kanssa, jos et tajua yhtään mitä ne sanoo, ja toisin päin? Kyllä se tiistaina meni jo paljon paremmin, ja tänään ne sitten taisi tajuta, että 'Ana' ei osaakaan serbiaa, ja otti tehtävääkseen opettaa mulla. Kädestä pitäen mua kuljetettiin ympäri tarhaa ja laitettiin toistamaan sanoja talosta dinosaurukseen. Ja AWWW kun ne on niin ihania! Isot ruskeat silmät ja pitkät silmäripset ja muutenkin niin söpiksiä.. <3

Mutta kielä jaksaa masentaa edelleen. Jos kielen nimi omalla kielellä on "srpski", miten sitä voi ees oppia? Ja sekin, kun suomessa on vaan "normaali" s [eihän meillä edes ole mitään sh-yhdistelmiä..], niin kun yhtäkkiä onkin C, Ć, Č, S, Š, Ž ja Z, jotka kaikki muka jotenkin kuullostaa erilaiselta.

Mm, mutta muuten kaikki täällä ihan kivasi. Kuumuus jatkuu, Maelle lähti kotiin ja Mafalda matkoille taas, eli oon yksin kotona. Ja lauantaina juhlitiin Maellen läksiäisiä rannalla, sain tavata huippuja ihmisiä ja juoda Montenegron omaa olutta, Nikšićkoa [yritän sitten sekin lausua parin oluen jälkeen.. :D]. Loppuviikko pitäisi jaksaa vielä Barissa, ja töissä, ja maanantaina suuntaan tieni kohti Bosniaa ja Mostaria. Melkein 2 viikkoa on tarkotus viipyä matkalla, kivaa tulee varmasti.

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Kahvia.

Mm, kahvia. Liian pienistä mukeista joissa on liian pini korva, mutta kahvia silti. Yllättäen istun taas Mafaldan kanssa Las Ramblasissa, pelkään että ne joku päivä heittää mut ulos kun en osta tarpeeksi. Mutta kivempi se on täällä istua oman koneen kanssa ja ostaa jotain, kun mennä nettikahvilaan ja käyttää jotain käpystä konetta jossa on serbialainen näppis.

Tapasin tänään Ivanan, ja se on onneksi aivan ihana tyyppi. Nuo muut tytöt on vähän valitellut että se ei ole kovin efektiivinen eikä aina sanoa asioita suoraan, mutta ainakin se on mukava. Oon sittenkin ilmeisesti töissä ensi viikolla, yhdessä toisessa tarhassa, joka nyt mua ei periaatteessa haittaa. Viikon päästä tiistaina lähden sitten Mafaldan kanssa Mostariin, Bosniaan johonkin youth conference-juttuun viikoksi. Matkoista joutuu itse maksamaan vaan 30 %, eli ihan jees! Sieltä jatkan Sarajevoon ainakin pariksi päiväksi [jonkun ex-vaparin ja Ivanan tutun luo luultavsti yöksi], ja sitten joko Podgoricaan tai Belgradiin tai suoraan kotiin. Ei oo ihan selvillä suunnitelmat, mutta eikai mulla koskaan.. Sitten elokuussa tulee Sofi tänne bareilemaan ja sitten yhessä Dubrovnikiin. JEI! <3 Tulee varmasti ihan huippua, sekä siellä että täällä Barissa.

Eilen katoin Marat-Federer matsin ravintolassa yhdessä paikallisten tennisfanien kanssa. Tennis on kansainvälinen kieli: puhuin aiheesta kahden keski-ikäisen miehen kanssa, tuntu ettei yhteistä kieltä oikeen loytynyt mutta toisiamme ymmärettiin silti. Miehen mielesta Nieminen on ihan kiva mutta vähän liian lepsu tai näin luulen ainakin sen sanoneen :D Nekin kannusta Maratia, vaikka kuulemma Novak oli 1. suosikki silti. Yhdessä sitten fanitettiin siellä, oli kivaa. Marat siis hävisi, mutta se oli oletettavaa. Semifinaali silti, huippua.

Tänään on Maellen läksiäiset rannalla, kiva tavata lisää paikallisia ihmisiä. On hassua ajatella että se lähtee huomenna, ollaan niin vähän aikaa tunnettu, mutta oon kerennyt tottua siihen että se on vakiokalustoa kotona. No, ihmiset tulee, ja ihmiser menee. Saanpahan ainakin oman huoneen. Ja sängyn.

Oon vihdoinkin ruskettunut jonkun verran! Niska punottaa, mutta muuten en oo ees palanut! Oon ehkä yhteensä viettänyt 3 tuntia rannalle, eli rusketus on lähinnä tullut ulkona kävelemisestä.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Kuuma.

Vaikutan nyt ihan no-lifeltä kun taas postaan, mutta oh well. Istun taas Las Ramblasissa, nyt Mafaldan kanssa, ja aattelin että bloggaan ajankuluksi. [miksei kukaan oo mesessä?]

Tukala kuumuus jatkuu. Asunnossa tuulettimet puhaltaa täysillä, ja silti olo on vaan hikinen ja ällö. Jos nyt mietitään positiivisesti, en ainakaan palanut eilen, enkä vielä tänäänkään. Vaikka onhan tässä vielä ihan hyvin aikaa!

Eilen tutustuin taas enemmän kaupunkiin, ja sain ostettua serbian sanakirjatkin. Ostin 2 kappaletta – normaalin, tiiliskiven paksuisen serbia-englanti-seribia sanakirjan, ja ohuemman “serbian for foreigners” phrasebookin, jossa on enemmän käytännöllisiä lauseita. Mua jotenkin nolottaa etten osaa kieltä. Tottakai haluaisin ymmärtää ja vastata sujuvalla serbialla kun joku puhuu mulle, mutta ööh.. ei onnistu. Onhan mulla tässä onneksi 12 kuukautta aikaa jotakin oppia, toivossa on hyvä elää.

Maelle lähti tänään aamulla Mostariin/Sarajevoon Bosnian puolelle, ja Mafalda tuli eilen takasin Istanbulista. Mafalda vaikuttaa ainakin tosi kivalta (ja energiseltä!), ja saatankin olla sen kanssa menossa Pristinaan ens maanantaina. Johonkin oon ainakin menossa – Monteen tai ulkomaille, en oo varma vielä mihin. Tässähän on periaatteessa 2 kuukautta aikaa kierrellä Balkania miten huvittaa, eli aikaa kyllä on [ja rahaakin, vielä tällä hetkellä]

[ja pakko hehkuttaa: Marat voitti Feliciano Lopezin 3-1 erin. OIKEESTI! Wimbledonin semifinaali, ekaa kertaa uran aikana. Kuka ois uskonut? No en minä ainakaan! Perjantaina sitten johonkin kahvioon/baariin kattomaan Marat Safin – Roger Federer matsia. Iiks. :D]

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Eka entry Montesta!

Uskomatonta mutta totta – täällä sitä nyt sitten ollaan. Eilen klo 16:35 saavuin Podgorican lentokentälle, jossa Ivanan mies Sasha oli mua vastassa. Mentiin sieltä Bariin, mielenkiintoisen tunnin ajomatkan aikana ajettiin mm. 4.5 km pitkän tunnelin läpi – pelottavaa. Ajettiin asunnolle, joka sijaitsee ihan keskustan lähellä [ei sillä, että se keskustakaan kovin laaja olisi]. Maelle oli täällä odottamassa, ja Mafalda taas on tällä hetkellä matkalla jossain Istanbulin ja Barin välillä. Asunnossa on 2 makuuhuonetta, ja asustan nyt olohuoneen sohvalla. Maellen makuuhuoneen kaappaan heti kun se lähtee sunnuntaina..

Bar on ihanan olonen kaupunki, mitä nyt eilen kerkesin siihen pikasesti tutustua. Ympärillä on kauniita vuoria, ja toisella puolella taas meri. Tosin rannat on kivirantoja, ja sataman takia vedessä ei kuulemma ole hirveän hyvä uida.. Vaikka ainakin eilen rannat kyllä oli siltikin täynnä :D.

Ja täällä on kuuma! Niin kuuma että oon koko ajan ihan tuskissani ja mietin että miten tuun selviämään ilman että kuolen. 35 astetta – joka tietenkin on ok n. päivän ajan, mutta harvinaisen tuskallista kun sitä jatkuu pidempään [koko heinäkuun, tässä tapauksessa].

Asunnossa ei muuten ole nettiä [iik], mutta nettikahviloita löytyy, ja tässä lähellä on kahvila/baari, jossa on wireless-yhteys, jossa nyt istun. Voi kyllä tehdä hyvää tällaselle netti-addiktille ilman oleminen.. :D

Näkymä parvekkeelta:


Rannalta:



Nyt täytyy täältä jatkaa matkaa rannalle! Mistä vetoa, että vaikka kuinka lisään aurinkorasvaa, oon ihan palanut tämän päivän jälkeen? :D