sunnuntai 31. elokuuta 2008

Elokuun viimeisiä viedään

Elokuun viimenen, huomenna on syyskuu, tasan 2 kuukautta täynnä ja oikeat työtkin alkaa. Oikeastaan ne alkoi jo tänään, kun käytiin siivoamassa tarhalla reilut 4 tuntia. Huomenna pitää töissä olla 6:45, kello on soimassa 5:45. Apua, miten jaksan herätä?! En tunnetustikaan ole mikään aamuihminen. Mua vähän jänskättää työt. Mitä jos en viihdykkään, jos se on ihan kamalaa? En jaksa edes kuvitella, minkälainen vuosi mulla tulee olemaan, jos joudun joka päivä laskemaan minuutteja että millon pääsen sieltä pois. Toivotaan parasta, huomennahan se sitten selviää!

Ei mulla joka tapauksessa oo kun viikko töitä, ennenkun lähden Sarajevoon [tätä jaksan hehkuttaa..] Lippuasiat on selvitetty, eli eikai tässä muuta tarvitse kun pakata ja vaihtaa vähän konvertabilni markkoja taskuun ;) Olen myöskin haaveillut syyskuisesta pikalomasta Toscanassa, mutta ei taida onnistua. Liian kallista, liian monimutkaista. Periaatteessa mulla olisi varaa, mutta kun miettii miten paljon samalla rahalla saa Balkanilla kierrettyä, ei taida edes suosikki-tennispelaaja saada mua lähtemään niin kauas..

Brian oli tosiaan kaverinsa Dougien kanssa täällä pari päivää, torstaista lauantai-aamuun. On jotenkin hassua ajatella koko asiaa – tavattiin sattumalta 4 kuukautta sitten hostellissa Tallinnassa, ja nyt tavataan uudestaan Montessa, mun kodissa. Elämä on aika hassua välillä. Mutta oli kieltämättä kivat pari päivää, mistä sitä tietää missä ja miten seuraavaksi tavataan..

Nyt viikonloppuna en ole tehnyt oikeastaan mitään. Kerännyt voimia työviikkoa varten. Ja kuunnellut repeatilla Across the Universe-soundtrackia [ja hei, minä oon kummiskin se joka kasvatettiin kotona vihaamaa Beatlesia!]..

tiistai 26. elokuuta 2008

Tiistai.

Mun luona on ollut nyt pari couchsurferia, venäläis-amerikkalainen pariskunta, ja torstaina tulee skottilainen Brian [jonka tapasimme pulusten kanssa Tallinnassa] kaverinsa kanssa. Luvassa on siis luultavasti vodkaa, rosé-viiniä ja skottilaisia tansseja kiltti päällä..! Kuullostaa tutulta, ihan kun tällanen ilta olisi koettu ennenkin..

Soitin aamulla bussiasemalle, kyselin Sarajevon lipuista. Oon ilmeisesti menossa sinne yhdessä jonkun podgoricalaisen tytön kansa, ja bussi Bar-Sarajevo lähtee niin huonoon aikaan [oltaisiin perillä joskus aamuyöstä, ei kiva], että meen sitten varmaan suosiolla Podgorican kautta. Mutta puolitoista viikko enää, ootan jo ihan hulluna! Oikeastaan en osaa päättää, että pitäisikö mun mennä pari päivää aikasemmin sinne, moikkaamaan Gerardoa? Se lähtee takasin Espanjaan Dubrovnikista 9. päivä, eli en kerkee sitä nähä jos meen sinne “normaaliin” aikaan. Hmm.

Hmm, eikai tässä mitään erikoista? Sain eilen postia, en tosin porukoilta/fammolta jota tässä on viime viikot/kuukaudet odotettu, mutta sainpahan kummiskin. Tiedän nyt että Monten postijärjestelmä ei ole totaalisen onneton. Yksi kolmesta on kummiskin ihan hyvin.. :D

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Bye, bye Olympics..

.. it was fun as long as it lasted.

On oudon tuntuista että 16 päivää sitten katottiin avajaisia, ja nyt se on ohi. 16 päivää oon enemmän tai vähemmän suunnitellut ohjelmani olympialaisten mukaan. Surullista, tiedän - mutta kun rakastaa olympialaisia, ja kun ne on vaan kerran kahdessa vuodessa, niin se on kyllä sen arvoista.

Montelle ei sitten tullut mitalia, hävittiin 4-6 Serbialle pronssiottelussa. Mutta uskomaton ajatus jotenkin, kaksi vuotta sitten ne pelasi samana joukkueena, ja voitti vielä maailmanmestaruudenkin! Niin siinä joskus vaan käy.. Unkari voitti 3. peräkkäisen olympiakullan, joka on kyllä hieno juttu.

Ja huomenna alkaa US Open. Tiedän että tuun jatkamaan tällä oudolla unirytmillä, onneksi sentään on lomaa. Toivottavasti kukaan suosikeista ei pääse toiselle viikolle, että voin hyvällä omatunnolla palata takasin normaalin unirytmiin ja mennä 1. syyskuusa pirteänä töihin kuten hyvän työntekijän kuuluu! :)

Köh köh, you wish.

lauantai 23. elokuuta 2008

Vesipalloa.

Kävin tänään “pomoni” Ivanan ja sen perheen [mies Sasha, ihana poika Djordje ja kakskymppinen sukulaispoika Marko..] kanssa ihanalla rannalla, jonne pääsi vaan veneellä. Se oli kokonaan vuorten ympäröimä, ja vesi oli ihan kirkasta, aivan mahtavaa. Heiteltiin vesipalloa, jossa mulla ei ollut MITÄÄN lahjoja! Se oli oikeasti aika surullista. Apua, en tajunnut miten vaikeeta se on! Pitäisi osata tähdätä ja heittää hyvin [puhumattakaan siitä, että pallo pitää ottaa kiinni yhdellä kädellä] samalla kun yrittää pysyä pinnalla, sillä jalat ei tietenkään yllä pohjaan. Sasha vitsaili, että pitää uida kotiin ellen saa otettua kiinni palloa :( Onneksi sain sitten, pariinkin otteeseen.. :D

Monte sitten hävis Unkarille 9-11 vesipallon semeissä, mutta pelaa vielä pronssiottelussa Serbiaa vastaan. Eli tulee re-match EM-kisojen finaalista [jonka Monte tietenkin voitti]. Harmi, että hävisivät nyt, mutta onhan tuo silti ihan hyvin joukkueelta, joka on alle 2 vuotta vanha.. :)

Mulla oli tänään muka siivouspäivä, tiskasin 2 lautasta enkä enää jaksanut. Oon niin vastuuntuntonen aikuinen :D


Lopuksi vielä Aleksandar Ivović, koska kellään ei voi olla mitään Aleksandaria vastaan..

perjantai 22. elokuuta 2008

Eww.

Oksensin eilen ikuisuuden, menin nukkumaan klo 19, heräsin seuraavana aamuna 15 h yöunien jälkeen. Vieläkin on pää kipee ja ihan pöllähtänyt olo, en tiedä mikä mulla on. Mahtavaa.

torstai 21. elokuuta 2008

Dubrovnik

Dubrovnikissa oli mahtavaa: kierreltiin vanhassa kaupungissa, käytiin Lokrumin saaressa ottamassa aurinkoa, syötiin ja juotiin hyvin, otettiin rennosti. Oli mahtava nähdä Sofia, ja tietenkin myös saada Suomen tuliaisia [6 kirjaa, 3 kpl 250 g Fazerin levyä, paljon sinistä Jenkkiä ja Panttereita. Kiitokset äiskälle ja Sofille!] Onhan se ihana kaupunki – pitää käydä vuoden aikana vielä uudestaan.



Kuvassa hehkeät Aeb ja Sofi vanhan kaupungin muureilla!

Tulin bussilla kotiin Budvan kautta, ja Barin asemalla kaksi englantilaista reppumatkaajaa kysyi tiesinkö mistä voisi löytää majotusta. Mietin hetken, ja tajusin että jos en majota niitä mun kämpässä, huono karma tulee seuraamaan mua vähintään koko loppuvuoden, enkä koskaan löydä mistään majapaikkaa, en saa kyytiä liftatessa ja kaikki muukin matkustuksen suhteen meni pieleen. Eli sisarukset Vicky ja Alice oli mun luona yhden yön, ja oli oikeen mukavaa.

Kävin tänään Ivanan kanssa siivoamassa mun oikeassa tarhassa, ja selvis kanssa että mun ei ennen syyskuuta enää tarvii mennä töihin. Oon niin ilonen, että saan vaan nukkua ja pummia ja ottaa rennosti tämän viimesen viikon ennen kun arki alkaa. Selvis myös, että mun on arrival training on samalla viikolla kun Bukarestin kisat, ja se on Sarajevossa. Eli pääsen ilmaseksi viikoksi sinne, mahtavaa! Ilmottauduin myös Ivanan avustuksella jooga-tunneille, kiva vähän urheillakin välillä.

Ja!! Montenegro voitti eilen vesipoolon kvartseissa Kroatian. Eli semifinaali!! Huomenna aamupäivällä on vastassa Unkari, kaikilla peukut pystyyn!

perjantai 15. elokuuta 2008

Voi elämä oon sitten ilonen että on viikonloppu. On ollut ihan kamala viikko töissä, aika vaan mennyt niin hitaata ja oon odottanut perjantaina. En millään jaksais mennä enää tuonne tarhaan, ootan vaan että olis jo syyskuu, ja että pääsen mun “oikeeseen” tarhaan.

Ja huomenna sitten Dubrovnikiin, toinen syy miksi oon oottanut viikonloppua niin kuumeisesti! Laukku on pakattu, kaikki [pitäisi ainakin..] olla valmiiksi suunniteltua. Bussi lähtee asemalta klo 5:20, kotoa lähtö 4:40, eli aikanen herätys on tiedossa. Oliskohan parempi olla menemättä nukkumaan ollenkaan?

Katon just Dinara Safinan ja Jelena Jankovicin kvartsia Olympialaisissa, Dina voitti ja on nyt semeissä Li Na:ta vastaan! En oo koskaan pahemmin naistennistä seurannut, mutta Dina on luonnollisesti mun suosikki, ja venäläisiä [paitsi Maria Sharapovaa] kannustan kaikkia. Toisessa semifinaalissa pelaa vastakkain Dementieva ja Zvonareva, eli yksi mitali ainakin venäjälle tulossa! Mahdollisesti kolmekin, joka ehkä olisi maailman mahtavin juttu.
On hassua miten Dinassa välillä näkee niin Maratin piirteitä. Käyttäytymisessä ja kasvojen ilmeessä. Kummatkin on kyllä niin äitinsä näkösiä!

Ja hei vesipoolossakin menee hyvin! Monte voitti eilen Kreikan 10-6, ja huomenna klo 8 aamulla on vuorossa Espanja. Ja tietenkin oon just sillon bussissa matkalla Kroatiaan. Voi pölö!

Alan epäillä että posti on oikeasti hukannut mun paketin. 6 viikkoa lähettämisestä, eikä vieläkään ala kuulua.. Eihän sitä koskaan tiedä, ehkä se ilmestyy tänne talvella tai jotain..

keskiviikko 13. elokuuta 2008

ANGSTI!

Koska en oo viime aikoina tehnyt mitään kovin hehkeetä [käynyt töissä, rannalla ja kattonut olympialaisia] on luvassa ensimmäinen angstipostaus! Niin paljon kun tykkäänkin Montesta, on täällä asioita jotka mua ärsyttääkin.

Mikä vituttaa:

-Kuumuus. Tiedän että jaksan tästä valittaa joka postauksessa, mutta se oikeasti ärsyttää. Oon kyllä enemmän tai vähemmän jo tottunut kuumuuteen, mutta 35 astetta joka päivä [oikeasti, joka päivä!] vie kaiken energian. Ei ihme, ettei jaksa mitään tehdä.

-Vesikatkokset. Onhan se ymmärrettävää että tässä kuumuudessa on välillä vedestä puute, mutta miksi vettä ei koskaan ole kun pitäisi päästä suihkuun, tiskata [syytän keittiön tiskivuorta siis tästä..!] tai on kamala jano, eikä talossa ole muuta juomista?

-Kieli. Kyllä mä sen kielen tulen ennemmin tai myöhemmin oppimaan, mutta on oikeasti aika ahdistavaa kun ei ymmärrä mitä ihmiset puhuu, lehtiä, TV:n uutisia tai tekstejä. Periaatteessa on ulostettuna yhteiskunnasta, en tiedä mitään.

-Lasten kasvatus. Ei se vaan toimi niin että lapsille huudetaan ja niitä läpsitään kun ne tekee jotain “väärin”. Ei näin!

-Roskaus. On surullista, että ihmiset ei välitä yhtään luonnostaan, ja heittelevät roskia mihin lystäävät. Kierrätys [paperi, PET] on täällä ollut käytössä pari kuukautta, toivottavasti se vähitellen iskostuisi ihmisten päähän.

Ja tietenkin pienet asiat kuten ruisleivän puute, se että kaupan banaanit ei koskaan oo tarpeeksi vihreitä vaan jo kypsiä, kaoottinen liikenne, litran jäätelöpakettien kalleus, kivirannat yms.

[ja sitten vähän positiivisempiin asioihin: lauantaina klo 05:20 lähden Sofia kattomaan Dubrovnikiin, kroatiin, vähänkö ootan jo innolla!]

maanantai 11. elokuuta 2008

It's always better when we're together.

Oi mikä viikonloppu. Harvinaisen tapahtumarikas!

Oli Mafaldan viimenen viikonloppu, ja se halus ottaa siitä kaiken irti ja lähteä lauantaina Kotoriin, koska siellä oli jotkut festarit. Käytiin ihan mahtavalla keikalla [Boban i Marko Markovic tai jotain muuta yhtä käsittämätöntä], perinteistä Balkan-musiikkia joka silti oli tosi tanssittavaa. Eli siis tanssittiin puoli yötä.
Kotimatkalla liftasin ekaa kertaa [!!], neljän eri kyydin jälkeen päästiin kotiin turvallisesti kahdessa tunnissa - nopeampaa mitä bussilla oltaisiin päästy.

Sunnuntaina Mafalda törmäs kaupungilla puolalaiseen Annaan, joka oli myös Mostarin exchangella. Tiedettiin että se oli jossain päin Montenegroa, koska edellisenä iltana Neda oli nähnyt sen Kotorissa, mutta oli silti ihan ylläri että törmättiin. Mentiin sitten yhdessä kahville ja muisteltiin kaikkia juttuja Mostarista.

Eilen piti myös siirtää kasa leffoja ja musiikkia Mafaldan koneelta mun koneelle ja toisin päin, jammailtiin sitten olutta juoden ja katottiin myös sitä vesipooloa. Vaikka kuinka kannustettiin [se oli kylläkin uusinta, eli ehkä kannustaminen ei niin auttanut..], tuli tasapeli 10-10. Mutta onhan se tietenkin ihan hyvä hallitsevaa olympiavoittajaa ja maailman parasta vesipallo-maata vastaan. Harkitsen vakavasti että nousen tänään klo 03:30 katsomaan vesipooloa.. Alkaa olla jo huolestuttavaa..!

Mutta on niin outoa että Mafalda lähti. Vaikka ollaankin tunnettu niin vähän aikaa, tullaan tosi hyvin toimeen ja ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä. Ollaan katottu niin paljon leffoja ja kehitelty ruokalajeja kaalista.. Tuntuu taas oudolta olla yksin pari viikkoa ennen kun uudet vapaaehtoset tulee.

Tänään heräsin 7:20 hyvästelemään Mafaldan, enkä vaan millään voinut enää nukkua sen jälkeen. On nyt vähän semmonen harvinaisen pölö olo, mutta eiköhän se viikko tästä pyörähdä käyntiin..! Kävin töiden jälkeen bussiinasemalla ostamassa lipun Dubrovnikiin. Asioin täysin serbiaksi, ei sanaakaan englanniksi! Taas olin niin hullun ylpeä sen jälkeen, kyllä mä tän kielen ehkä jossain vaiheessa opin..

Ainiin, sain Mafaldalta kaikkien Mostarin kuvat, n 1500 kuvaa [jee!].
Minä ja Mafalda: en tiedä mille nauretaan tai mitä ollaan just tekemässä, mutta ihana kuva silti.

torstai 7. elokuuta 2008

Olympialaiset. jei!

Huomenna on Olympialaisten avajaiset, oon niin innoissani! Musta on vaan niin mahtava, että parin viikon ajaksi tyyliin kaikki maailman maat kokoontuu samaan paikkaan ja kilpailee eri urheilulajeissa. Nerokasta! Aion seurata kaikkea mitä TV:stä sattuu tulemaan, erityisesti tennistä ja VESIPOOLOA! Ajde Crna Gora! Oon niin rakastunut vesipooloon, etten edes jaksa masentua tosiasiasta, että meidän ensimmäinen vastustaja on Unkari, joka voitti kahdet viime olympialaiset.

Ja huomenna on perjantai, mahtavaa että on taas viikonloppu. Luvassa on mukava viikonloppu: rannalla makaamista, leffoja, juhlia [Mafalda lähtee kotiin Portugaliin maanantaina :(] ja tietenkin olympialaisia. Aion vaan ottaa rennosti, ja nauttia siitä että ei pariin päivään tarvii mennä töihin.

Mutta oon niin vittuuntunut kun tajusin, että mulla on mun on-arrival training just sillon kun on ne Bukarestin kisat. En tiedä missä se tulee olemaan [Sarajevossa ja Ohridissa, Makedoniassa oli kaikki aikasemmat tänä vuonna, eli siellä luultavasti], mutta sinne on pakko mennä, enkä tietenkään sitä halua missatakaan. En voi sanoin kuvailla miten pettynyt, vihanen, surullinen, vittuuntunut oon nyt. Olin suunnittelut kaiken valmiiksi! Rahatkin riitti! Noh, jos mietitään positiivisesti, voin käyttää rahat reissuun johonkin paikkaan johon oikeasti haluan mennä, en vaan Ernestsin takia.. SHIIT.
Syyskuussa/Lokakuussa pitäis kummiskin johonkin lähteä, kun ilmat on vielä hyvät. Äh. Eihän sitä tämmösen pettymyksen jälkeen jaksa enää ees suunnitella. :/

tiistai 5. elokuuta 2008

Kesäpäiviä.

Jotenkin on sellainen olo, että näitä kesäpäiviä ei enää pitäisi olla paljoa jälellä. Tuntuu, että kohta pitäisi alkaa tuulla ja sataa olla muutenkin kaikin puolin miserable ilma. Kunnes sitten muistaa, että ei, näitä on vielä paljon, paljon jälellä. Ei kesästä ole näin helposti selvitty!

Istuin eilen rannalla lukien, ja odotin niin kauan että näin auringon laskevan. Horisontti muuttui punaiseksi, vesi metallisen siniharmaaksi. Oli aika mahtavaa. Just tuollaisina hetkinä, joita ei aina muista arvostaa, sitä huomaa miten mahtavaa elämä ja koko maailma on, ja miten onnekas on että saa olla juuri siellä missä on. [Eli selkokielellä oon niin onnellinen että oon täällä!]

Gerardo tuli ja meni, se oli täällä vaan päivän läpikulkumatkalla Kotorista Albaniaan. Käytiin sunnuntaina iltauinnilla ja vaikka vesi oli kauhean kylmää, oli kiva kellua Adrianmeressä. Käytiin läpi koko Mostarin porukan juorut, ja oli huippua - Gerardo on selvästi paljon enemmän perillä kaikesta kun minä!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Kotor

No olipas päivä/ilta. Pääsin Jasminan kyydillä Kotoriin, ja matka kesti vaan tunti 40 min. Ajettiin Budvankin läpi [joka on 50 min ajomatkan päässä], ja rannat siellä näytti ihan upealta, vaikka Jasmina ja Iva ite kaupunkia dissaskin.. Näytti kyllä hirveältä turistirysältä, joka on harmi.. :/ Mutta tuo ajomatka on kyllä upea: mahtava ajaa vuorella, ja sieltä nähdä alas merelle, ja kaikki saaret ja rannat, ah. Täällä on liian nättiä.

Päästiin Kotoriin, jossa tavattiin Neda + poikaystävä ja pari sen kaveria ja Gerardo. Katottiin karnevaalikulkuetta jossa oli hyviä, ja sitten taas huonoja juttuja. Kulkueen jälkeen pitserain kautta baariin, jossa soitettiin 95 % illasta vaan ex-Jugo musiikkia. Se raiskas mun aivot ja meinasin kuolla, mutta selvisinpäs kummiskin. Jasmina oli lähtenyt kotiin aikasemmin, eikä Nedalle mahtunut yöksi, joten päätin lähteä bussilla kotia. Sen piti lähteä joko klo 3 tai 4, mutta selvis että seuraava bussi Bariin lähtikin vasta aamulla klo 7:10. Lyöttäydyin yhteen serbialais-nuorten kanssa jotka oli menossa Sutumoreen [eli ihan Barin viereen, 10 min autolla mun talosta], ja menin niiden kanssa bussilla Budvaan. Päästiin sinne, eikä sieltäkään mitään bussia Bariin mennyt. Istuttiin 2 tuntia bussipysäkillä ja oli harvinaisen mielenkiintoista.. :D Vihdoinkin klo 7:30 tuli bussi, klo 8 olin Barissa ja 8:30 menin nukkumaan..

Gerardo on tulossa tänään myöhemmin bussilla, ja mun pitäis sille varmaan esitellä hohdokasta Barin kaupunkia.. Ja Mafalda taas tulee takasin kotiin maanantai-iltana.

On vaan niin pölö olo tällä hetkellä, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Ruokakauppaan ainakin pitäisi päästä koska jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Ja huomenna taas töihin.. Koko viikonloppu hurahti ihan liian nopeeta, enkä ees kerennyt saada mitään aikaseksi.

perjantai 1. elokuuta 2008

Viikonloppu!

Vihdoin perjantai, huippua. Tämä viikko on mennyt välillä nopeeta ja sitten taas hitaata, ainakin tuntuu että työviikko kesti ikuisuuden. Kävin tänään töiden jälkeen bussiasemalla, ja kysyin vittuuntuneelta myyjältä paljonko lippu Kotoriin maksaa. Puhuin palikka-serbiaa, mutta sain itseni ymmärretyksi, sain vastauksen serbiaksi ja ymärsin senkin. Olin niin yhtä hymyä sen jälkeen kun asioin serbiaksi, vaikka lippu olikin kalliimpi mitä olisin toivonut.. Ja myyjäkin vähän hymyili kun puhuin serbiaa [joka ei tietenkään välttämättä oo hyvä asia..]

Lauantaina oon siis lähdössä Kotorinlahdelle, joka ainakin kaikissa kuvissa näyttää ihan mahtavalta, eli odotan sitä paljon! Luultavasti meen Jasminan kanssa yhdessä Kotoriin, ja tavataan siellä Gerardo. Nämä on siis ihmisiä, jotka tapasin Mostarin reissulla. Jasminasta en tosiaan oo varma onko se tulossa, mutta Gerardoa oon ite sinne menossa kattomaan.. Tullaan sieltä sitten yhdessä Bariin, ja Gerardo on mun luona pari [?] päivää.

Oon päättänyt että lähden syyskuussa Bukarestiin, Romaniaan. Siellä on tennisturnaus [ylläri], jossa Ernests pelaa, ja pienten laskelmien jälkeen tulin siihen tulokseen, että viikon reissu tulee erittäin halvaksi. Ainakin halvemmaksi kun matka Italiaan kattomaan Davis Cupia, joka oli toinen vaihtoehto. Ja eihän Bukarestiin ole kun 22 tunnin junamatka [siis yhteensä aikaa junassa, ite matka kestää vaihtoineen Belgradissa pidempään]! Positiivisuus ennen kaikkea! Ja Bukarest on kuulemma juuri sellainen ihanan ruma, kommunismin aikaan rakennettu kaupunki. Just mua varten!

Katoin äsken No Country For Old Men ja.. en tajunnut. Ehkä en kattonut tarpeeksi tarkasti, mutten vaan tajunnut pointtia. Sorry Cohen brothers, I still love you cause you're from Minnesota and all, but... I just didn't get it? Javier Bardem oli kyllä hyvä, outo, pelottava. Ja se oli onnistunut poistamaan kaiken sen hotteus, joten kaitpa se on suoritus sinänsä ja Oscarin arvoinen..
Katoin kanssa Junon viime viikolla, ja voisin vannoa että se sijoittuu Minnesotaan. Tai siis, oon varma siitä vaikka en oo mistään tarkistanutkaan :D