tiistai 30. syyskuuta 2008

Tavallinen työpäivä

Normaali päivä tarhassa. Tarha avataan aamulla klo 7, ja yleensä minä menen aamuksi töihin. Ekat lapset tulee normaalisti vasta 8:30 aikoihin, eli ensimmäisen tunnin siivoan pihaa ja laitan kaiken valmiiksi päivää varten. Franzi ja Biljana tulee töihin klo 8, jolloin opetellaan jotain serbiaksi. Se mitä opitaan, riippuu siitä miten väsyneitä ollaan..
Aamupalan laitan valmiiksi yleensä minä, ja se syödään klo 10. Sitä ennen lapset laulavat, leikkivät yhdessä, “keskustelevat” [esim Spidermanistä ja Puuha Petestä eli Majster Bobista] tai tekevät jotain muuta produktiivistä yhdessä. Aamiaisen jälkeen alkaa yleensä kaaos, lapset juoksevat holtittomasti ympäriinsä, ja me yritetään rauhoittaa niitä. Usein mennään pihalle leikkimään [piha on säälittävän kokoinen, eikä siellä ole mitään millä leikkiä], ja myös puistoreissu on suunnitteilla. Ulkona olemisen jälkeen piirretään tai katsotaan videota lounaaseen saakka, ja lapset saavat rauhoittua. Lounas on klo 12, ja yleensä valmistan senkin.
Yleensä lounas on kamala hulabaloo: lasten saaminen pesemään kädet ja istumaan nätisti on hullun vaikeaa. Jossain vaiheessa se kuitenkin onnistuu, jolloin syödään. Sitten seuraa angstia: “en tykkää keitosta!”, “en tykkää pastasta!”, “EN SYÖ!” ..Mutta jossain vaiheessa lapset käyttäytyvät ja syövät nätisti ruuan loppuun. Tarha menee kiinni klo 15, ja lounaan jälkeen lapsia aletaan hakemaan kotiin. Joskus piirretään tai tehdään jotain yhdessä, mutta yleensä lapset vaan leikkivät keskenään. Itse lopetan klo 13, Franzi klo 14 ja Biljana sulkee klo 15.
Touhu on aika epäorganisoitunutta, ja tuntuu että olisi niin paljon asioita jotka voisi tehdä toisin. Kauhistuttaa oma auktoriteetin puute, tai se, että lapset ei kuuntele tai tottele ketään. Ei ne tietenkään aina käyttäydy huonosti, mutta sillon kun ne ei käyttydy tuntuu mahdottomuudelta saada ne tottelemaan mua.

Mutta sitten joskus onkin aivan mahtavaa, ja tuntuu että ne pienet hienot hetket pyyhkii pois kaikki kamalat. Lapset osaa olla välillä niin ihania, näyttävät myöskin kiintymystään. On ihana halata Arijania ennen kun lähden kotiin, leikkiä Savon kanssa kissaa [öö, joo, oikeesti] ja naurattaa Daniilia.

Tänään oli aika rento päivä, sillä vietetään yhtä muslimien tärkeimmistä juhlapyhistä, ja joku puolet lapsista oli sen takia poissa. Eli ei ollut hullua häslinki, saattoi ottaa rennosti ja puhua Biljanan ja Franzin kanssa.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Kuvia!

Tämä tekniikan ihmelapsi sai vihdoin asennettua kuvankäsittelyohjelman, ja pienennettyä kuvia niin ettei niissä kestä enää ikuisuutta ladata. Tässä on siis [Franzin kamerasta] kuvia viime viikoilta, lähinnä kolmelta eri Budvan reissulta. [Klikkaamalla kuvat saa isommaksi, ja saa luettua myös kuvatekstit jotka olen niihin ihan itse väsännyt!]











---

Sunnuntai on täyttynyt kaupungilla kulkemisesta, ja parin tunnin kahvittelusta Turistista. Puhuttiin juuri Franzin kanssa siitä, miten tämä kaupunki alkaa tuntua rakkaammalta ja rakkaammalta. Aina löytää rumastakin jotain kaunista..

lauantai 27. syyskuuta 2008

Madonna, vesipalloa, yms.

Ekaksi täytyy sanoa, että nyt voin sitten ruksata taas yhden kohdan yli mun “what to do before you die” listalta: nimittäin Madonnan näkeminen. Ei sillä että toisaalta olisin nähnyt Madonnan ihan oikeasti livenä: sain tyytyä screeniltä katsomiseen, enkä nähnyt rouvaa vaikka kuinka yritin hyppiä. :( Mutta täytyy myöntää että oli ihan mahtava keikka. Festarikävijänä oli hienoa nähdä esitys, jossa jokainen liike oli etukäteen suunniteltua. Ei edes häirinnyt se, että enimmäkseen soitettiin biisejä uudelta levyltä, mutta harmitti se, että osa vanhoista biiseistä oli miksattu niin oudoiksi. Esim. Like a Prayerin olisin halunnut kuulla ihan normaalina versiona.

Perjantaina töissä oli tuskaa: 1.5 h yöunien jälkeen olin väsynyt, ja kaiken lisäksi muhun oli iskenyt kamala flunssa. Nenä tukossa, kurkku kipee, vartalolla oli kylmä mutta pää oli räjähtämäisillään. Sain luvan lähteä vähän aikasemmin kotiin, ja nukuin neljän tunnin päiväunet. Sen jälkeen olin kun uusi ihminen – vaikka kurkkukipu olikin vielä tallella..

Illalla oli luvassa viikon toinen kohokohta, jota odotin melkein enemmän kun Madonnaa, joka on jo vähän surullista.. Nimittäin vesipallo-ottelu Budvanska Rivijera – Primorac Kotor. Koko tämä ajan oon luullut että kausi on vasta keväällä, kunnes näin TV:stä mainoksen että tämä näytetään livenä. Kaiken lisäksi matsi oli Jadranska Ligan [eli liiga, jossa on joukkueuta Montesta, Kroatista ja Sloveniasta] avausmatsi, eli havahduin juuri oikaan aikaan. Peli pelattiin Budvassa, ja pieni vesipallo-halli oli aivan täynnä, mekin jouduttiin istumaan portailla. Ja tunnelma oli tiivis – istuttiin ihan Primorac-kannattajien vieressä, ja ne huusi kannustuslauluja koko matsin ajan. Primorac onneksi voitti, 12-9, en olisi halunnut nähdä kannustajien ilmeitä häviön jälkeen.

Ihan mahtavaa oli kattoa livenä, yhtä jännää kun telkkaristakin. Tosin pelistä saa ehkä paremman kokonaiskuvan TV:stä, sillä en ymmärrä vielä kaikkia pelin hienouksia. Mutta silti.. I saw the speedos in real life! Ihan taatusti meen peleihin useamman kerran, Budva on sentään niin lähellä, ja sisään pääsykin on ilmanen! Erityisesti haluan nähdä kolmannen Moten joukkueen Herceg Novin Jadranin pelaavan..

---

Mutta nyt on siis vihdoin viikonloppu, tarkotuksena ei ole tehdä mitään muuta kun nukkua ja parannella tätä flunssaa.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Viikonloppu

Viikonloppu tuli ja meni, jälleen kerran. Lauantaina oli Svetionikin järjestämä “manifestation” jossa esiinty lapsia koulusta ja tanssikouluista, ja omasta tarhasta tietenkin. Oltiin siellä “töissä” - aamulla järkkäämässä ja koristelemassa [= puhaltamassa ilmapalloja] ja illalla valmistelemassa lapsia esiintymistä varten. Oli ihan hauskaa, vaikka onhan sitä varmaan kivempiakin tapoja viettää lauantai. Jotenkin viikko tuntu tosi pitkältä – tein paljon töitä, nukuin vähän ja yritin olla Franzin kanssa sosiaalinen. Tullaan kyllä hyvin toimeen, ei siinä mitään, mutta täällä vaan satoi ja oli kylmä, eli ei paljoa päästy kodin ulkopuolella käymään. Franzi kärsii edelleen koti-ikävästä, mitä en tajua. Eikö sen pitäisi jo kohta loppua, se on ollut jo yli viikon täällä?!

Sunnuntaina suunnattiin päiväreissulle Budvaan. Kierreltiin päivä vanhassa kaupungissa ja rannan lähettyvillä, otettiin rennosti ja nautittiin hetkellisestä auringonpaisteesta. Budva oli kyllä ihan mukavan olonen paikka, tosin aika pieni ettei siellä liian kauan viihdy. Liftattiin kotiin, taaskin kolmella eri kyydillä ja oikein turvallisesti. Alan kyllä kannattaa liftaamista enemmän ja enemmän: nopeaa, halpaa ja helppoa – uskallan myöskin väittää että turvallista. Ainoa uhka on ehkä hurjastelevat kuskit, ja niitä löytyy kyllä bussikuskeistakin!

Ja mulla on Madonna-liput! Siellähän niitä pankissa oli, vaikka nainen ekalla kerralla väittikin että on loppuunmyyty! Hintakin oli vaan 35 €, eli innolla jo ootan torstai-iltaa! Liettualainen Indre on tulossa Skopjesta tänne meidän luo, keikalle ja viikonloppua viettämään. Toivottavasti Ivana saa järkättyä meille kämpän Kotorista, olis niin kiva taas päästä vähän “reissuun”.

Budvan vanhasta kaupungista – Montenegron lippu liehuu korkealla!

torstai 18. syyskuuta 2008

The master plan

En ole edelleenkään osannut päättää lähdenkö jouluksi kotiin, mutta ollaan Franzin kanssa päätetty että uutta vuotta vietetään tällä kertaa Istanbulissa. Sinne on Belgradista pienoinen 24 tunnin junamatka, mutta vietetään matkalla päivä Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa, eli urakka ei oo niin paha. Istanbuliin on tarkotus tulla 30. päivän aamuna, ja kotiin lähdetään 3. tammikuuta aamulla. Hostelli on netistä etittynä ja juna-aikataulut tarkistettu, ja kaikki on suunniteltu!
Reissun mahdollistaa Balkan Flexi Pass; junalippu jolla voi kuukauden sisällä matkustaa viitenä päivänä 50 eurolla. Ihan hullun halpa siis! Sillä pääsee Istanbuliin ja takaisin ja vielä jonkun muunkin reissua tekemään.

Täytyy sanoa etten aikasemmin oo tiennyt kaupungista juuri mitään, mutta ainakin näin kuvissa se näyttää mahtavalta, eli ootan sitä jo innoissani.

Eli jos ketään kiinnostaa, Istanbulissa pääsis meidän kanssa juhlimaan vuoden vaihtumista? ;)

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Rain, rain

Keskiviikko ja yli puolet työviikosta takana. On tuntunut jotenkin harvinaisen raskaalta olla töissä viikon vapaan jälkeen, mutta samalla on mennyt aika hyvin. Tuntuu että mulla on nyt enemmän auktoriteettia, lapset kuuntelee enemmän ja ymmärrän myöskin paremmin mitä ne sanoo. Joka päivä opin jotain uutta: nyt on teho-opiskelussa eri kyrilliset s-kirjaimet, ja myös kirjaimet joita on vaan serbian kyrillisessä. Jääkaapin ovi alkaa täyttyä värikkäistä piirrustuksista ja muistilapuista, jotka kaikki auttaa meitä oppimaan [toivottavasti ainakin..! :D]

Franzin, uuden kämppiksen, kanssa menee edelleenkin hyvin ja tullaan hyvin toimeen. Sillä on jonkun verran ollut koti-ikävää, ja oon parhaani mukaan yrittänyt auttaa. Jotenkin on vaan hankala ymmärtää, että miten voi olla heti ikävä kotia? Ymmärrän jos se vähitellen kehittyy ajan myötä, mutta se, että heti kaikessa uutuuden viejätyksessäkin kerkee kaivata kotia?

Me käytiin eilen yhdessä hip hop-tanssitunnilla, ja oltiin ehkä huonoimmat tanssijat mitä se kurssi oli koskaan nähnyt.. :D Oli siltikin hauskaa, eli mennään mahdollisesti tänä perjantainakin. Sunnuntaille on suunnitteilla reissu Budvaan. Olis tosi kiva mennä, kun en oo itekään siellä kunnolla käynyt, eli toivottavasti ilmat sallii. Täällä on satanut siitä kähtien kun tulin Sarajevosta [niinkun joka puolella Balkania], ilmakin on ollut kylmä, mutta eiköhän se tästä viikonlopuksi vielä paranee.

Oon miettinyt paljon, että haluanko mennä kotiin jouluksi. Tottakai haluan – olis kiva viettää pari viikkoa Suomessa, perheen ja kavereiden kanssa, syödä huoletta äidin tekemää maukasta ruokaa, ja saada ehkä avata oikeita joululahjojakin. Mutta mietin että onko se sen arvosta. Liput kummiskin maksaa n 300 € [menopaluu Podgorica-Frankfurt-Helsinki-Oulu, yhdistettynä Finskin plus-pisteisiin] ja kyllä sitä nyt myöhemminkin aikaa kerkeää Suomessa viettää. Olis samalla kiva joulun aikaan matkustella Balkanilla kun on enemmän aikaa, ja tuon lentolippujen 300 € riittäisi ihan hyvin parinkin viikon reissaamiseen.

Decisions, decisions! Ei tämän pitäisi olla näin vaikeeta, enhän oikeastaan edes tykkää joulusta!

Etsin kuumeisesti Madonna-lippuja.. Ei löydy mistään :(

tiistai 16. syyskuuta 2008

Däämn.

Däämn, Madonnan liput oli loppuunmyyty. Hitto, miksen tajunnut aikasemmin että haluan keikalle jos liputkin on vaan 35 euroa? PFF!

maanantai 15. syyskuuta 2008

Sarajevo x 2

Takaisin kotona Barissa. Kotiuduin eilen uuvuttavan matkan jälkeen klo 7 aamulla. Lähdin Sarajevosta klo 20:00, ja matka Podgoricaan kesti 8 h [joka on liian kauan, ottaen huomioon miten nopeasti oon aikasemmin sen matkan tullut!], ja sieltä 5:30 lähdin junalla Bariin.

Kaiken kaikkiaan oli mahtava viikko. Ekana päivänä käytiin läpi koulutuksen expectations, fears and contributions ja omaan expectations-kohtaan laitoin uusien ihmisten tapaamisen ja tiedon keräämisen. Ja ihmisiä tuli todellakin tavattua! Meitä oli yhteensä 19 ihmistä, joista 13 oli on arrival-training, ja loput oli vasta matkalle lähtijöitä. Oon ilonen, että porukka oli niin pieni; sitä oppi kunnolla tuntemaan porukan ja olikin aika tiivis olo lopuksi. Oli mahtavaa vaihtaa kokemuksia keskenään, koska ei kukaan muu oikeasti tajua miltä susta tuntuu. Ja kuulla ihmisten projekteista, ja kaikkea sitä mitä EVS-jakso voi olla.

Yksi viikon kohokohdista oli ehdottomasti keskiviikon saunareissu! Meillä oli mukana ensikertalaiset Clara ja Thomas, jotka varmaan vähän säikähti konkareiden menoa :D Sauna oli kieltämättä aika paska, mutta heitettiin jatkuvasti löylyä, niin se kelpas just ja just. Vaikka 2.5 kk ilman saunaa on ollut niin tuskaa, että nyt kelpas vähän huonompikin!

Sarajevo oli edelleenkin ihan yhtä ihana kaupunki kun heinäkuussa. Hotelli sijaitsi aika kaukana keskustasta, eli siellä ei tullut käytyä kun torstaina kun oli vapaapäivä, ja lauantaina kun kaikki ohjelma oli loppu. Ja tietenkin lauantaina alko satamaan.. oon selvästi bad-luck charm mitä Sarajevon ja sateen tulee!

Mutta ihmisiin tuun ihan varmasti pitämään yhteyttä: matkojakin on jo suunnitteilla Makedoniaan ja Serbiaan, ja toivottavasti munkin luona tullaan täällä käymään.

---

Uusi vapari on nyt täällä: 19-vuotias saksalainen Franziska. Vaikuttaa tosi mukavalta, vaikkakin ehkä vähän nuoremmalta mitä se oikeasti on. Mutta eiköhän tulla kummiskin ihan hyvin toimeen tämän 6 kuukauden aikana mitä se täällä on.

Ainiin.. kamera jäi sille tielle.. Lauantaina hukkasin sen johonkin päin Sarajevoa. :( On tietenkin mahdollista että se löytyy vielä jostain rinkan sivutaskusta, mutta epäilen suuresti.

---

Tuun ehkä jouluksi kotiin!

tiistai 9. syyskuuta 2008

Sarajevo!

Täällä ollaan vihdoin! Kaupungissa en oo päässyt vielä käymään, vaan aikaa on vietetty täällä meidän MAHTAVASSA Hollywood Hotellissa.

Tähän asti ollaan tutustuttu; pelattu nimileikkejä ja kaikenlaisia muita tutustumisleikkejä. Porukka vaikuttaa mahtavalta: meitä on n 15 Ranskasta, Espanjasta, Ruotsista, Norjasta, Eestistä, Liettuasta, Tsekistä, ja sitten porukkaa Balkanilta, jotka on niiden pre departure-trainingissa.

Oon samassa huoneessa norjalaisen Kinen kanssa, ja kaikki kommunikointi keskenään käydään ruotsi/norja-sekotuksella! Huippua. Myös eestiläisen Dmitrin kanssa tuli puhutta hieman eestiä, erittäin vähän tosin - kamala kun se vähän mitä kielestä osaa kerkeää unohtua 6 kk:n aikana!

Oi, ootan niin että mitä näiden päivien aikana tapahtuu! Kivaa tiedossa varmasti!

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Eilen olin muka menossa rannalle, mutten koskaan päässyt niin pitkälle kun menin yleisurheilu “stadionille” katsomaan Balkan Youth Athletic Championshipsejejä. Mukana oli 8 Balkanin maata: Albania, Bosnia & Hercegovina, Bulgaria, Kreikka, Makedonia, Montenegro Romania ja Serbia. Kroatia ei ollut mukana – ei tietoa miksi.. Istuin loistavalla paikalla, ja näin hyvin varsinkin pituushypyn ja kolmiloikan, ja myös juoksujen maaliintulon. Poikien kolmiloikka oli hauskaa katsottavaa, samoin aitajuoksut. Myös poikien keihään pari ensimmäistä kierrosta katsoin ihan haltioituneena. Turkki taisi saada eniten mitaleja [tai siltä ainakin tuntui], mutta saipahan Montenegrokin pari.

Yleisurheilun jälkeen suuntasin kotiin katsomaan telkkarista Montenegro-Bulgaria jalkapallomatsia. Kyseessä oli ensimmäinen 2010 MM-kisojen karsintamatsi. Monte johti jo 2-1, kunnes Bulgaria viimeisellä minuutilla tasoitti, hitto. Olin aikasemmin päivällä hetken aikaa jopa harkinnut että olisin mennyt Podgoricaan kattomaan matsia – en ole mikään suuri jalkapallon ystävä, mutta ois ollut kerrankin mahtavaa kattoa livenä. Muutenkin montelaiset tuuppaa olemaan aika kannustavia, oli kyseessä mikä laji tahansa, ja olis ollut kiva olla kaiken sen keskellä. Tajusin kuitenkin, että matsi loppuu myöhään, eikä sillon varmaan enää olis ollut busseja takas Bariin. Eli tyydyin telkkarista katsomiseen..!

---

Huomenna aamulla on sitten kähtö Sarajevoon! Barisa lähtö 8:00, Podgoricasta Sarajevoon lähtee bussi 9:30. Pakkaaminen on vielä edelleen vaiheessa: pyykit on vielä kuivumassa, että pakkaan sitten ehkä joskus keskellä yötä! :D Hotellissa jossa ollaan yötä on sauna, eli toivottavasti pääsen sanomaan! Myös wireless-yhteys löytyy, eli kannettava lähtee mukaan!

Kroatiassa on ilmeisesti ollut vakava bussionnettomuus; ainakin 10 kuollutta, eli on taas tosi tursvallinen olo lähteä busseilemaan.. ://

perjantai 5. syyskuuta 2008

Vesinongelmia.

Tiskivuori keittiössä alkaa uhkaavasti kohota Montenegron korkeimmaksi vuoreksi.. Tiskaisin kyllä, jos vettä joskus olisi muuhun aikaan kun kello 6 aamulla! Tiski- mahdollisuudet olisi myös suuremmat, jos keittiön hanasta tulisi lämmintä vettä!

Ja kohta joudun kulkemaan alasti, ellen pese pyykkiä. Joka sekin olisi helpompaa, ellei kone joutuisi olemaan "ladattuna" koko päivää, ja sitten vasta keskellä yötä aloittaa pesemisen, kun silloin on ilmeisesti ainoa aika kun on vettä.

Luulin, että syyskussa vettä olis, kun turistit on lähtenyt, mutta ilmeisesti ei. On se mahtavaa.

---

Huomiselle ja sunnuntaillekin on luvattu 35 astetta, eli taidan viettää yhden viimeisistä "oikeista" rantapäivistä. En jaksa odottaa että saan Pride and Prejudicen luettua loppuun, jotenkin mulla on aina ongelmia lukea muualla kun rannalla.

Huomenna täällä Barissa on myös Balkanin nuorten yleisurheilumestaruudet, joita varmaan täytyy käydä katsomassa. Urehilukenttähän on matkan varrella kun meen rannalle, eli ei ole edes mitään hyvää tekosyytä olla menemättä! Enpä kyllä ole huomannut "katukuvassa" mitään erikoista - tuntuisi että kaupunki olisi täyttynyt nuorista yleisurheilijoista?

torstai 4. syyskuuta 2008

Ja sam učiteljica engleskog!

Olin koko eilispäivän toistanut päässä sanaa “učiteljica” [=opettaja], että osaan sitten viimesen lapsen äitille selittää olevani enkun opettaja, ettei se ihmettele kun en tajua serbiaa. Muistin sanan ongelmitta – siihen asti kun lapsen isoisä tulee hakemaan. Saan sanottua “ja sam” [=minä olen], ja tulee totaalinen black out. Sanaa ei löydy mistään! Sain sitten jotenkin kumminkin selitettyä että oon vapaaehtonen Suomesta enkä oikeen osaa serbiaa..

Töissä on ollut tosi mukavaa viime päivinä. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, mutta on vaan jotenkin kiva kun lapset oppii tuntemaan paremmin. Ja mikään ei voita niitä pieniä hetkiä, kun saakin pointtinsa perille vieraalla kielellä. Ja lasten kanssa on ihan oma ymmärrys – ei sitä tarvitse omaa kieltä ollakaan. Varsinkin pikkusten kanssa on hauskinta, kun ei nekään oikeen mitään kieltä osaa.

Serbiaa en oo vielä Biljanan kanssa päässyt opettelemaan. Tänään ja eilen oon mennyt 30 min aikasemmin töihin, mutta tullut kumpanakin aamuna samaan aikaan kun Arien, aka. jatkuvasti itkevä lapsi, eli muuhun kun sen lohdutteluun ei ole paljoa ollut aikaa. Ehkä sitten huomenna oikeasti menen tuntia aikasemmin tai jotain!

Kurkku on vähän kipeä, voi johtua siitä että nukun yleensä ikkuna auki. Mutta on muutenkin vähän semmonen pölö olo, en ala jos tämä muuttuu flunssaksi! Koska odotettu Sarjaevon matka [jess! sain mainittua sen lähes huomaamattomasti tässäkin entryssä] on nurkan takana, enkä todellakaan aio olla sairas siellä! Enkä myöskään 7 tunnin bussimatkan aikana o.o

tiistai 2. syyskuuta 2008

Töitä, töitä..

Kaksi työpäivää takana, ja elossa ollaan edelleen. Töissä on ihan kivaa - en hypi innosta kun meen sinne, mutta en myöskään laske minuutteja työpäivän loppumiseen. Onneksi saan tehdä myöhäisempää vuoroa: 9-15, en välttämättä jaksaisi kovin kauaa klo 6 heräämistä.. Huomisesta lähtien olen viimeisen tunnin yksin, suljen tarhan ja olen viimeisten lapsien kanssa yksin. Apua. Mun mentori [eli projektin tukihenkilö, tms] on 22-vuotias Biljana ja se aloitti myös maanantaina. Tosi mukavan olonen tyttö, osaa onneksi englantiakin. Huomenna meen töihin vähän aikasemmin kun normaalisti, ja alotetaan serbian opinnot! :)

En muista mainitsinko, mutta oon alkanut käymään jooga/pilates-tunneilla? Aloitin viime viikolla, mutten couchsurfereiden ja Brianin takia päässyt kun kahdesti. Tunteja on joka päivä, ja tosi efektiivistä on. En ole koskaan “osannut” tehdä normaaleja vatsalihaksia – 10 liikkeen jälkeen kaula on kipeä, koska ilmeisesti en osaa tehdä liikkeitä ilman että jännitän kaulaa. Ihan mahtava kun pilats-liikkeet tuntuu ihan oikeissa paikoissa, ja paljon.

Loppuviikolla on luvassa siivoilua, pyykinpesua ja pakkailua! Lähden tosiaan ihanaan Sarajevoon maanantaina, ja kun tuun viikon päästä sunnuntaina takaisin, uus vapaaehtonen tulee samana päivänä. Eli pitää laittaa kämppä kunton ennen kun lähden.

Mulle syyskuu merkitsee pakostakin sadetta ja muutenkin sykyistä ilmaa.. Mutta eipä Montenegrossa. Maanantaina kun klo 6:30 lähdin töihin, laitoin shortsien ja t-paidan päälle jopa neuletakin ja kietaisin kaulaani huivin, mutta enpä niitä kyllä myöhemmin päivän aikana tarvinnut. Päivisin edelleen liian kuuma, +30. Säälittävä syksy, haluaisin tietää mikä maksaa?