tiistai 30. syyskuuta 2008

Tavallinen työpäivä

Normaali päivä tarhassa. Tarha avataan aamulla klo 7, ja yleensä minä menen aamuksi töihin. Ekat lapset tulee normaalisti vasta 8:30 aikoihin, eli ensimmäisen tunnin siivoan pihaa ja laitan kaiken valmiiksi päivää varten. Franzi ja Biljana tulee töihin klo 8, jolloin opetellaan jotain serbiaksi. Se mitä opitaan, riippuu siitä miten väsyneitä ollaan..
Aamupalan laitan valmiiksi yleensä minä, ja se syödään klo 10. Sitä ennen lapset laulavat, leikkivät yhdessä, “keskustelevat” [esim Spidermanistä ja Puuha Petestä eli Majster Bobista] tai tekevät jotain muuta produktiivistä yhdessä. Aamiaisen jälkeen alkaa yleensä kaaos, lapset juoksevat holtittomasti ympäriinsä, ja me yritetään rauhoittaa niitä. Usein mennään pihalle leikkimään [piha on säälittävän kokoinen, eikä siellä ole mitään millä leikkiä], ja myös puistoreissu on suunnitteilla. Ulkona olemisen jälkeen piirretään tai katsotaan videota lounaaseen saakka, ja lapset saavat rauhoittua. Lounas on klo 12, ja yleensä valmistan senkin.
Yleensä lounas on kamala hulabaloo: lasten saaminen pesemään kädet ja istumaan nätisti on hullun vaikeaa. Jossain vaiheessa se kuitenkin onnistuu, jolloin syödään. Sitten seuraa angstia: “en tykkää keitosta!”, “en tykkää pastasta!”, “EN SYÖ!” ..Mutta jossain vaiheessa lapset käyttäytyvät ja syövät nätisti ruuan loppuun. Tarha menee kiinni klo 15, ja lounaan jälkeen lapsia aletaan hakemaan kotiin. Joskus piirretään tai tehdään jotain yhdessä, mutta yleensä lapset vaan leikkivät keskenään. Itse lopetan klo 13, Franzi klo 14 ja Biljana sulkee klo 15.
Touhu on aika epäorganisoitunutta, ja tuntuu että olisi niin paljon asioita jotka voisi tehdä toisin. Kauhistuttaa oma auktoriteetin puute, tai se, että lapset ei kuuntele tai tottele ketään. Ei ne tietenkään aina käyttäydy huonosti, mutta sillon kun ne ei käyttydy tuntuu mahdottomuudelta saada ne tottelemaan mua.

Mutta sitten joskus onkin aivan mahtavaa, ja tuntuu että ne pienet hienot hetket pyyhkii pois kaikki kamalat. Lapset osaa olla välillä niin ihania, näyttävät myöskin kiintymystään. On ihana halata Arijania ennen kun lähden kotiin, leikkiä Savon kanssa kissaa [öö, joo, oikeesti] ja naurattaa Daniilia.

Tänään oli aika rento päivä, sillä vietetään yhtä muslimien tärkeimmistä juhlapyhistä, ja joku puolet lapsista oli sen takia poissa. Eli ei ollut hullua häslinki, saattoi ottaa rennosti ja puhua Biljanan ja Franzin kanssa.

2 kommenttia:

Noora kirjoitti...

susta tuli sitte se keittiön täti :D

aeb kirjoitti...

haha, joo. voi lapsi-raukkoja, kun aeb niille kokkaa..