torstai 30. lokakuuta 2008

Finally legal!

Täällä Barissa on tällä viikolla ollut TV-festivaalit, vaikka me ei havahduttu kun vasta eilen illalla että ne on jo alkanut. Alkuviikosta näytettiin dokumentteja ja "ekologisia elokuva", mitä ne sitten onkaan, ja eilen illalla alkoi elokuvat. Vielä ei olla mitään päästy kattomaan, mutta parin tunnin päästä olis tarkotus suunnistaa kohti Hotel Princessiä tarkastaa bulgarialainen "The Seamstresses" ja venäläinen "My Mother The Snow Maiden". Katselu on ilmaista, eli mikäs siinä!

---

Sain eilen myöskin passin takaisin, ja kolmen kuukauden viisumin. En enää ole laittomasti maassa! Täällä saa siis olla kolme kuukautta ilman viisumia, ja itsellä tuli jo lähes neljä täyteen, hups. Oon aina vaan toivonut ettei kukaan tuu missään tarkistamaan papereita, mutta nyt voin siis jo huokaista helpotuksesta. Ja matkustaa ulkomaille!

Franzi on aikasin lauantai-aamuna lähdössä Sarajevoon viikon on-arival trainingiin, samalle millä itekin olin syyskuussa. Eli viikon elelen yksin, ja töissäkin ollaan kahdestaan Biljanan kanssa. Outoa - olin jo niin tottunut tähän yhteiselämään, että mitenköhän se nyt sujuu ilman Franzia?

---

Eilen käytiin pikaisella autoajelulla etelä-Montenegrossa, Ulcinjissa. Pari puolituttua nappas meidät mukaan, ja oli ihan mielenkiintoista. Kuva erittäin tuuliselta Dobra vodan [=hyvä vesi] rannalta.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Sitä se 4 kuukautta Balkanilla teettää..

Ekat kuukaudet lähinnä halveksin paikallista musiikkia, kunnes.. jotain tapahtui. Oon ehkä yrittänyt huijata itseäni, mutta oon harvinaisen kiintynyt tähän musiikkiin, ja varsinkin Željko Joksimovićia on tullut kuunneltua viime aikoina.

Pomoć! Pelastakaa mut vielä kun on mahdollista!

Željko Joksimović - Michelle livenä, Beogradissa viime vuonna.


ja 2004 vuoden Euroviisujen kakkonen, "Lane Moje" jää pyörimään päähään.


---

Töissä oli ihana päivä. Aamupäivällä mulla ja Daniililla oli herkkä hetki, yritin maanitella sitä käsienpesulle, ja kyselin sitten siinä samalla että onko se tänään spiderman vai ninja. Daniil ei oo aikasemmin osoittanut mitään kiintymystä muhun, vaan on lähinnä läpsinyt ja ollut muutenkin inhottava, mutta tänään se oli kaikinpuolin ihana. Hihitteli ja katso mua isoilla sinisillä silmillä ja selitti samalla jotain venäjäksi. Daniil on siis venäläinen, ja siihen on kaikkien aika hankala saada kontaktia kun se ei puhu paljoa serbiaa.

Myöhemmin Sanjin suuttu mulle, ja löi mua, jolloin Biljana käski sen pyytää anteeksi ja vielä pussata mua sovinnon merkiksi. Olin ihan ihmeissäni kun Sanjin kumartuu halaamaan ja pussaamaan poskelle, ja sitten hymyilee ihanaa hampaatonta hymyään. Ei, ei näille oikeesti voi kauaa olla vihanen!

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Couchsurfing

Loppuviikko meni aika lailla couchsurfing-merkeissä – torstaina meidän luo tuli Paul Englannista, joka on viimeset 4 kuukautta matkustanut ympäri Balkania. Perjantaina tuli Ste, myöskin Englannista. Franzi siis muutti viikonlopuksi mun huoneeseen, että tilaa oli vieraille riittävästi. Oli oikeen hauskaa. Esiteltiin Baria, kokattiin hyviä ruokia ja leivoin jopa korvapuusteja.

Paul lähti lauantai-aamuna, ja me lähdettiin Sten kanssa liftaamalla Petrovaciin. Liftausonni oli hyvä, ja satuttiin jopa montegrolaisen miehen kyytiin, joka oli monta vuotta asunut Ruotsissa ja puhu sujuvaa ruotsia. Petrovac oli tosi mukava pikkukaupunki, joka kylläkin tähän aikaan vuodesta oli aika kuollut. Käytiin kummiskin meressä uimassa, vaikka vesi oli kylmää eikä ilmakaan ollut kun n +20. Illalla laitettiin yhdessä feta-kesäkurpitsa-tomaatti-pastaa ja oli ihan tosi hyvää, taatusti tehään uudestaankin. Ja ilta jatkui sitten Nikšičko-oluen ja suklaan kanssa.
Ja tänään käytiin Franzin kanssa mandariini-varkaissa. Oli aika hauskaa, vaikkei kehdattu ottaa enempää kun neljää mandariinia.. Ehkä ens viikolla sitten enemmän.

Viikonloppu meni ihan liian nopeeta, niinkun yleensäkin. Mutta rakastan näitä sunnuntai-päiviä, kun ei tarvii muuta tehdä kun syödä leftover-ruokaa, pestä pyykkiä ja ottaa rennosti.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Herceg Novi part 2.

Nyt oon just ja just vähän pirteämällä päällä kun eilen. Oli uuvuttava reissu [niinhän se reissaaminen aina on], mutta ihan mahtavaa oli kyllä myös.

Meillähän oli tarkotus mennä Kotoriin, ja olla siellä yötä meidän pomon siskon, joka on kiinteistövälittäjä, kämpässä. No, se sisko olikin viikonlopun Barissa, ja ilmotti torstai-iltana ettei käykään että ollaan sen kämpässä yötä. Matka [ja vesipallo]kuume oli kummiskin niin kova, että päätettiin Kotorin sijasta lähteä viikonlopuksi Herceg Noviin, jossa vesipallon euroliigan karsinnat pelattiin.

Ei keretty varata majoitusta tai mitään, vaan matkattiin bussilla reilu 3 tuntia rannikkoa pitkin pohjoiseen, ja toivottiin että löydetään jotain paikan päältä ja nopeasti. Bussiasemalla törmättiin mummeroon, joka vuokrasi huoneita asunnostaan, ja päädyttiin sinne. Asunto oli lähellä vanhaa kaupunkia, halpa ja siisti, eli sen suhteen ei mitään valitettavaa!

Herceg Novi oli aivan ihana kaupunki, tähän astisista kaupungeista mun suosikki. Vanha kaupunki oli aika pieni, mutta täynnä ihania vanhoja taloja ja kirkkoja. Vanha kaupunki oli ihan rannan vieressä, ja “rantakatu” jatkui monta kilometriä Igaloon asti. Hiekkarantoja ei oikeestaan ole, mutta ihania pieniä kivi-ja kallirantoja kylläkin. Herceg Novin naapurissa on rantakaupunki Igalo, jossa on paljon ravintoloita, “terveyshotelleita” ja rantoja. Myöskin vesipallo-halli on täällä, eli käveltiin ihanaa rantabulevardia pitkin Igaloon joka päivä.

Meille sattu viikonlopuksi ihan huiput kelit – päivällä oli n. 25 astetta, ja illallakin oli suht lämmin. Franzi kävi jopa uimassa, itsehän tietenkin unohdin bikinit kotiin.

Vesipalloakin tuli katsottua 3 peliä, joista lauantain peli oli ehdottomasti paras tähän mennessä. Ihan mahtava fiilis, yleisö oli niin mukava ja pelikin oli hyvä. Sunnuntaina Jadran sitten taas voitti 14-4, oli se ihan hauska yhteen maaliin pelaamistakin katsoa!

Otoksia vanhasta kaupungista:

Uus kaveri!
"Yritän nyt tässä posettaa, mutta oikeasti näytän vaan normaalia tyhmemmältä"
Huomaa ilmeet! :D Nro 4 on tekemässä maalia, ja koko loppujoukkuekin selvästi jännittää.

Joka tapauksessa: Herceg Noviin on päästävä uudelleen. Ja Jadran on nähtävä uudelleen!

---

Tänään on taas ollut ihan kamala päivä, töissä lähinnä.Viikonloppu oli ihan liian mahtava ilmeisesti, ihan kamala palata taas arkeen ja klo 6 herätykseen. Toivottavasti huomenna menee paremmin, en jaksa tämmöstä vitutusta koko viikkoa..

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Herceg Novi <3

Olen kotiutunut Herceg Novista, jonne Kotorin sijaan päädyttiin. Oli aivan yli-mahtava viikonloppu, oli niin lomafiilis ja otettiin siitä kaikki irti. Syötiin kakkua aamupalaksi ja ylitettiin pahasti budjetti. Mutta hei, oltiin lomalla, ei sillä niin väliä!

Ja nähtiin 3 vesipallopeliäkin, Jadran on ehkä maailman paras joukkue ikinä.

Ja 5 tunnin liftausmatkan jälkeen oon ihan uupunut. Poikki! Hyvä että sänkyyn jaksan edes kävellä. Kuvia luvassa huomenna, ehkä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Vesipoolo-tiistai.

Kun kerran pääsee vesipoolon makuun, niin eihän sitä enää muuta tahdokkaan..! [paitsi tennistä, luonnollisesti] Eilen matkattiin siis Franzin kanssa Budvaan kattomaan kahden montelaisen joukkueen, Budvanska Rivijeran ja Jadran Herceg Novin kohtaamista Jadranska Ligassa.

Tarkoitus oli mennä bussilla, mutta se sitten ajoi ohi kun oltiin kävelemässä pysäkille. Ei oltu ees keretty alkaa liftaamaan, kun kaksi serbi-poikaa, joiden kanssa oltiin aikasemmin liftattu ja käyty kahvilla ajoi toiseen suntaan, pysähti ja nakkas meidät 10 minuutin päähän Sutomoreen. Siellä mentiin saman bussin kyytiin, joka Barissa missattiin. Takaspäin oli pakko liftata, sillä viimenen bussi Budvasta Bariin lähti liian aikasin, eikä pelistä tietenkään voinut lähteä aikasemmmin pois.

Itse vesipoolo-matsi oli tosi hyvä. Jadran on Jadranska Ligan tilastoissa alkupäässä, ja matsin ennakkosuosikki, mutta oli silti tiukkaa ja viime minuutteihin asti jännitettiin että kuka voittaa. Tasapelihän, 8-8, siinä sitten tuli, Jadranin harmiksi. Satuttiin istumaan himo-fanin vieressä, joka erittäin kova-äänisesti kannusta Budvaa ja oli tosi hermostunut.
Todisteaineistoa illalta:

Jadranin joukkue joukkueen-esittelyssä [Aleksandar Ivović kattoo selvästi suoraan kameraan!].

Budva - sympaattiset oranssit delfiini-speedot.


Jadran - hieman perinteisemmät, tummansiniset speedot.


Pelin aloitus: joukkueet ui keskelle, ja taistelee siitä kumpi saa pallon.


---
Käytiin tänään koululla käymässä, puhumassa enkun opettajan kanssa. Haluttiin kysyä jos sillä olis oppilaita, jotka haluais auttaa meitä serbian kanssa, ja me voitaisiin sitten auttaa enkun kanssa jos on tarve. Muutenkin olisi hauska järkätä jotain enkun keskusteluryhmää, tai muuta. Ois niin paljon juttuja mitä vois tän EVS-jakson yhteydessä tehdä, pitää suunnitella ja organisoida kaikkea, jos jotain saataisiin tehtyä!

Hei jo keskiviikko! Kohta on perjantai, ja mennään Franzin kanssa viikonlopuksi Kotoriin! Jei, olen erittäin innoissani. Ihana päästä Kotoriin muutenkin kun vaan pikaviisitille, ja myös päiväsaikaan! :)

Jou jou, gangsta! Varjokuva viime viikonlopulta, Franzi vasemmalla ja minä oikealla.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Maanantai

Mun kasvoissa on tulehdus, johon dermatologi-täti määräsi jotain rasvaa ja "vauvasaippuaa" [jota apteekista ostin tyyliin "umm, sapun za beba?!", keksien äkkiä jonkun käännöksen joka suunnilleen saattaisi olla oikein.. minua ymmärrettiin, eli kovin väärin ei voinut mennä]. Vieläkin näytän aika karsealta, toivotaan pikaista paranemista sillä huomenna ollaan menossa Budvaan kattomaan Budvanska Rivijera - Jadran vesipallomatsia. En oo Jadranin peliä vielä nähnytkään, mutta oon jo päättänyt että se on mun suosikkijoukkue. Ei epäilystäkään!

Mutta miksi, oi miksi, maanantait on aina pisimpiä päiviä? Kello soi aamulla liian aikaisin, oikean parisia sukkia ei löydy, vaatteetkaan ei sovi ja luultavasti jää vielä kotiavaimetkin kotiin. Töissä lapset käyttäytyy kun mitkäkin hirviöt, kello ei mene eteenpäin ja lapset haetaan ihan liian myöhään. No, maanantai on jo ohi, kohta on tiistai ja sehän on melkein jo viikonloppu.

Melkein.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Arkielämää, ruokaa ja sairaalareissuja

Kokkailtiin tänään Franzin kanssa ihana sunnuntai-brunssi. Brunssi on parasta ruokaa just sunnuntaina – laiska, myöhäinen aamupala jolla saa syödä melkein mitä tahansa. Tänään juhlittiin uunin toimimista, ja leivottiin skonsseja uuden Olivian [joka paljastui äiskän paketista aikasemmin viikolla, jes!] reseptin mukaan. Lisättiin taikinaan vähän suklaata, ja niistä tuli juuri sopivan makeita. Tarjolla oli myös munakasta [josta tuli jopa suhteellisen valokuvaksellista, vaikka mun munakkaat näyttää yleensä enemmän munakokkelilta] ja tuoretta hedelmäsalaattia, joka oli luonnollisesti tehty paikallisista hedelmistä. Oli aivan mahtavaa, nam!
Meidän uuni tosiaan toimii taas [samoin kun pyykkikone], joka helpottaa kokkaamista suuresti. Eilen laitettiin munakoisopaistosta, joka myös onnistu hyvin vaikka reseptiä piti vähän soveltaakin.

Tämä viikko meni ihan hullun nopeeta, eikä mitään kovin erikoista tapahtunut. Siitä johtuu varmaan postauksen puutekin. Ihan normi-elämää on eletty: nautittu lämpimistä päivistä olemalla ulkona mahdollisimman paljon, käyty töissä ja juhlittu kahden pikkusen synttäreitä [Djordje 2 v ja Nina 5 v]. Ensi maanantaina tarhaan on tulossa uusi työntekijä [täällä niitä kutsutaan opettajiksi, mutta eihän se kuullosta luonnolliselta.. Tätejä ne on!], joka on ihan mahtava juttu. Kyllähän siellä kolmestaankin pärjää, mutta lisäapu on erittäin tervetullutta. Kaikenlisäksi Ivanan, eli pomon, laskettu aika on tiistaina, eli sekään ei pääse siellä enää käymään. Maanantaina se on vielä tulossa katsastamaan uuden työntekijän, ja oli se tälläkin viikolla kolmesti. Se alkaa olla jo aika räjähtämispisteessä, pelätään vaan koko ajan että millon sa lapsi tulee sieltä ulos.. :D

On tällä viikolla keretty huolehtiakin.. Mun kasvoihin ilmesty keskiviikko-iltana ihmeellisiä rupia, jotka siitä vaan lisäänty. Ei niitä ole nyt pariin päivään tullut lisää, mutta yhtä rumilta ne edelleen näyttävät, ja näytän aika pelottavalta. Perjantai-iltana käytiin päivystyksessä, mutta käskivät mun mennä seuraavana aamuna dermatologille toiseen sairaalaan, kaupungin ulkopuolelle. Minähän menin ja siellä selvisi ettei dermatologi oo töissä viikonloppusin. Maanantaina sitten uusi yritys, jospa se sillon olisi töissä ja saisin selvitettyä että mikä mua vaivaa..

Franzilla tuli tänään 4 viikkoa täyteen täällä. Apua, vastahan se tuli, miten nopeeta aika meneekään! En kyllä osaa kuvitella elämää täällä ilman sitä.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Podgorica

Selvisin Podgoricasta hengissä, takaisin tulin tosin hieman märempänä kun lähtiessä.. Koko päivän satoi enemmän tai vähemmän, eli kaupungin kiertely oli aika tuskaista. Silti täytyy myöntää, että kaupunki on paljon kivempi kun mitä Lonely Planet [eli “the bible”] antaa olettaa. Ihania, persoonallisia pikkutaloja, puistojakin näkyi ja paljon kivan oloisia kahviloita. Muutenkin oli kiva taas käydä “isossa” kaupungissa, vaikkei Podgoricassakaan ole kun n. 150,000 asukasta, tunnelma on kummiskin ihan eri kun Barissa.

Matkaan lähdettiin siis junalla, matka kestää n. tunnin, eikä vaunuja taatusti ole uusittu sitten käyttöönoton, eli jonkun 70-luvun.. Penkit on joka tapauksessa ihanan leveät ja pehmeät, ja matka on kaksi kertaa halvempi kun bussilla [2,80 €/ suunta]. Matka meinas kummiskin jäädä lyhyeen tällä kertaa, kun vähän sählättiin. Juna oli nimittäin menossa Belgradiin asti, ja siellä kierteli poliisit kyselemässä ihmisten passeja. Apua – eihän me oltu edes tajuttu ottaa passeja mukaan, ja poliisit kovasti väitti että niitä pitäisi näyttää vaikka oltiin vaan Podgoricaan menossa. Poliisit sitten siinä kovisteli, serbiaksi luonnollisesti, ja ihan oikeasti pelotti että kohta ne vie meidät putkaan tai jotain. Itteä pelotti varsinkin, koska tajusin juuri tässä loppuviikolla, että oon ollut täällä nyt yli sen sallitun 3 kuukautta minkä saa olla ilman viisumia. Puhuin asiasta Ivanalle, mutta se otti asian erittäin rauhallisesti, ja sano että hoidetaan se sitten alta pois joskus. No, eipä ois kauheesti naurattanut jäädä poliisin kynsiin ilman mitään oikeita papereita.
Poliisit lupas tulla takas myöhemmin jonkun kanssa joka puhuu englantia, mutta onneksi kerettiin Podgoricaan ennen sitä, ja häivyttiin nopeasti paikalta.. Ja hoidan oikeasti viisumi-asian kuntoon heti ensi viikolla!


Ostolistalla oli siis kengät ja farkut - mukaan tarttui toppi ja neule, kröhöm. Yhteishinta oli silti vaan 18 €, eli annan sen itselleni anteeksi. Ilman farkkuja pärjään, mutta kenkien/syysballerinojen metsäsys jatkuu edelleen täällä Barissa.

Ja piristykseksi vielä muutama random kuva kuluneelta viikolta: minä ja Franzi kahvilla Turistissa ja auringonlasku rannalla.


perjantai 3. lokakuuta 2008

Viikonloppu!

Tuntuu, että tämä kamala flunssa vaan pahenee ja pahenee.. Kauhean kuumeinen olo, varsinkin aamulla on kauheeta olla töissä. Onneksi se iltaa kohten paranee, nyt on jo ihan kohtalainen olo. Tänään oli paljon lapsiakin poissa tarhasta flunssan takia, ja kaikki jotka oli paikalla köhi ja oli semi-sairaita.
Toivottavasti saan viikonloppuna nyt sairastaa loppuun.. Kotorin reissu peruuntui [Ivanan sisko on kiinteistövälittäjä, eikä se saanutkaan hommattua meille nyt kämppää], mutta lähdetäänkin huomenna päiväreissulla Montenegron pääkaupunkiin, Podgoricaan. Kaupunkia haukutaan aina rumaksi, mutta toivon että saan sen todistaa vääräksi. Toisaalta tykkäänkin Itä-Euroopan rumista kaupungeista, eli saatan vaikka rakastua..! :) Ostolistassa on joka tapauksessa farkut, kengät ja Lonely Planetin Istanbul-opas. Istanbulin reissu on siis edelleen suunnitteilla, vaikka se tarvitsee vielä hieman hienosäätöä: pitää vielä päättää, kuinka kauan ollaan Beogradissa ja Sofiassa matkan varrella. Sitten voi jo alkaa suunnittella, mitä halutaan Istanbulissa nähdä!

Hmm, eikai täällä mitään erikoista.. Tänään oli taas vähän parempi ilma, Franzi kävi jopa meressä uimassa, päätin ite jättää tämän flunssan takia väliin.. Tuntuu kummiskin, että aina yöllä sataa, eli kaikki mun käyttämät oikoreitit on ihan mutaisia. Höh.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Flunssaa, köh köh.

Lokakuun ensimmäinen ja flunssaa pukkaa.. Ajattelin, että se lähti jo pois jossain vaiheessa mutta ilmeisesti se on nyt tulossa takaisin. Kurkku on kipeä, nenä on tukossa ja on muutenkin niin tukkoinen olo että huhhuh. Eikä yhtään auta se, että ulkona sataa ja kämpässä on jäätävän kylmä.

No, buranan ja hunajateen voimalla kohti viikonloppua, toivottavasti sillon ilmat parantuisi niin ei Kotorin reissu olisi ihan tuskaa. Ollaan näillä näkymin menossa sinne, ja Ivanan sisko hommaa meille jonkun kämpän. Kiva! :)

Nyt kattomaan leffaa, juomaan lisää teetä ja olemaan ölövinä niin jos se olokin parantuisi..