sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Arkielämää, ruokaa ja sairaalareissuja

Kokkailtiin tänään Franzin kanssa ihana sunnuntai-brunssi. Brunssi on parasta ruokaa just sunnuntaina – laiska, myöhäinen aamupala jolla saa syödä melkein mitä tahansa. Tänään juhlittiin uunin toimimista, ja leivottiin skonsseja uuden Olivian [joka paljastui äiskän paketista aikasemmin viikolla, jes!] reseptin mukaan. Lisättiin taikinaan vähän suklaata, ja niistä tuli juuri sopivan makeita. Tarjolla oli myös munakasta [josta tuli jopa suhteellisen valokuvaksellista, vaikka mun munakkaat näyttää yleensä enemmän munakokkelilta] ja tuoretta hedelmäsalaattia, joka oli luonnollisesti tehty paikallisista hedelmistä. Oli aivan mahtavaa, nam!
Meidän uuni tosiaan toimii taas [samoin kun pyykkikone], joka helpottaa kokkaamista suuresti. Eilen laitettiin munakoisopaistosta, joka myös onnistu hyvin vaikka reseptiä piti vähän soveltaakin.

Tämä viikko meni ihan hullun nopeeta, eikä mitään kovin erikoista tapahtunut. Siitä johtuu varmaan postauksen puutekin. Ihan normi-elämää on eletty: nautittu lämpimistä päivistä olemalla ulkona mahdollisimman paljon, käyty töissä ja juhlittu kahden pikkusen synttäreitä [Djordje 2 v ja Nina 5 v]. Ensi maanantaina tarhaan on tulossa uusi työntekijä [täällä niitä kutsutaan opettajiksi, mutta eihän se kuullosta luonnolliselta.. Tätejä ne on!], joka on ihan mahtava juttu. Kyllähän siellä kolmestaankin pärjää, mutta lisäapu on erittäin tervetullutta. Kaikenlisäksi Ivanan, eli pomon, laskettu aika on tiistaina, eli sekään ei pääse siellä enää käymään. Maanantaina se on vielä tulossa katsastamaan uuden työntekijän, ja oli se tälläkin viikolla kolmesti. Se alkaa olla jo aika räjähtämispisteessä, pelätään vaan koko ajan että millon sa lapsi tulee sieltä ulos.. :D

On tällä viikolla keretty huolehtiakin.. Mun kasvoihin ilmesty keskiviikko-iltana ihmeellisiä rupia, jotka siitä vaan lisäänty. Ei niitä ole nyt pariin päivään tullut lisää, mutta yhtä rumilta ne edelleen näyttävät, ja näytän aika pelottavalta. Perjantai-iltana käytiin päivystyksessä, mutta käskivät mun mennä seuraavana aamuna dermatologille toiseen sairaalaan, kaupungin ulkopuolelle. Minähän menin ja siellä selvisi ettei dermatologi oo töissä viikonloppusin. Maanantaina sitten uusi yritys, jospa se sillon olisi töissä ja saisin selvitettyä että mikä mua vaivaa..

Franzilla tuli tänään 4 viikkoa täyteen täällä. Apua, vastahan se tuli, miten nopeeta aika meneekään! En kyllä osaa kuvitella elämää täällä ilman sitä.

2 kommenttia:

n kirjoitti...

:)!

Joo sitä sanojen painotusta, ja tiiät sen, kun esim. kyllä sitä huomaa jonkun englannista, että onko hän venäläinen vaiko ranskalainen. Suomalaiset taas puhuu englantia niin tönkösti, mutta ilman sellaista ihme ääntämystä. Tai on kait sekin ääntämys, kun lausuu suomalaisittain äänteet.. Juu nou!

aeb kirjoitti...

Suomalaisittain ääntäminen on kyllä niin helposti tunnistettavissa. Törmäsin täällä Barissa kahteen suomalaiseen naiseen, turisti-infossa, ja kuulin heti yhden enkunkielisen lauseen perusteella, että ne on suomesta. En siis kuullut, että ne olis ennen sitä puhunut suomea keskenään. :D Surullista.