sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Stari Bar

Lauantaina suunnattiin vieraiden kanssa kaupungin suurimpaan nähtävyyteen, vanhaan kaupunkiin, jonne en vielä viiden kuukauden jälkeen ollut päässyt. Vanha kaupunki, eli Stari Bar, tuhoutui osittain jo 1800- ja 1900-luvulla, ja lopullisesti vuonna 1979 jolloin maanjäristys tuhosi oikeastaan koko kaupungin. Maanjäristyksestä johtuu siis, että koko kaupunki koostuu lähinnä valkosista kerrostaloista [tai siis, ne oli joskus valkosia ja nyt lähinnä harmaita].

Suurin osa vanhasta kaupungista on raunioina, mutta osa taloista oli restauroitu, sähköjä asennettiin ja ilmeisesti työtä tehdään koko ajan. Pari kirkkoa oli jo nätissä kunnossa ulkoa päin, ja voi vaan toivoa että parin vuoden sisällä se näyttää jo paljon paremmalta.
Oli se kummiskin tosi käymisen arvonen paikka, ja Stari Barin asuinaluekin on kiva. Asueella asuu lähinnä muslimeita: nähtiin 2 moskeijaa, muslimien hautausmaa ja kuolinilmoitukset, joita täällä kiinnitetään ulos ilmotustauluihin, oli reunustettu vihreällä, toisin kun ortodoksien mustalla reunustetut laput.

Pysähdyttiin myöskin kivassa ravintolassa matkan varrella, tosin join vaan teetä, sillä olin edelleen niin täynnä aamun leipomoreissusta. Mutta sinne mennään ehdottomasti uudelleen kokeilemaan kasvisruokia, nam!
Stari Barin muuri ja vuoret taustalla

Jos täällä jotain riitää, niin vuoria..

Stari Barin kello

lauantai 29. marraskuuta 2008

laalalaa, lauantai!

8:30 lauantai-aamuna, oon hereillä, kävin suihkussa, tiskasin ja leivoin jo sämpylätaikinankin valmiiksi ja laitoin sen jääkaappiin kohoamaan. En todellakaan oo mikään aamuihminen, mutta ilmeisesti se, että herään joka arkiaamu klo 6, on jotenkin vaikuttanut muhun. On kylläkin kiva, kun ei aina mee puolta päivää pelkkään nukkumiseen.

Nyt joku neropatti alkoi poraamaan rappukäytävässä, siitä lähtee kauhea meteli. Ja ulkona sataa, taas, ihan kaatamalla.. Ah, Montenegron talvi!

Tällä viikolla ei oo tapahtunut mitään erikoista. Ollaan parhain keinoin taistelu kylmää vastaan juomalla litrakaupalla teetä ja kattomalla leffoja vilttien alla. Maanantaina oli ulkonakin tosi kylmä; aamulla pari plus-astetta, mutta kyllä se siitä parani. Löydettiin myös asunnon lämmitys; ei oltu aikasemmin tajuttu, että olohuoneessa oleva neliskulmainen pömpeli on asunnon ainoa lämmittäjä. Mun huone, joka on eri puolella asuntoa, on edelleen jäätävän kylmä, joten oon muuttanut olohuoneen sohvalle nukkumaan.

Nyt meillä on kanadalainen couchsurfer-pariskunta täällä vieraana. Meillä on viime aikoina ollut oikeestaan ainakin yks couchsurfer viikossa, ja täytyy sanoa, että se on tosi kivaa. Ihan huippua kuulla ihmisten matkakokemuksia ja suunnitelmia, varsinkin kun suurin osa vieraista on matkustellut useita kuukausia ja käynyt ihan mahtavissa paikoissa. Itehän ei olla vielä päästy couchsurfaamaan kenenkään luona, mutta eiköhän tässä piakkoin, ehkäpä Sofiassa joulukuussa..!

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

BRR! ja melkein sukua julkkikselle..

Oon just palannut ihanalta viikonloppulomalta Herceg Novista ja Kotorista. Oli taaskin mukava viikonloppu ja irrottautua vähän arjesta, mutta talvi on tainnut tulla tänne Montenegroonkin. Ulkona oli koko viikonlopun niin kamalan kylmä; paluumatkalla joku mittari näyttä +9. Asuttiin Herceg Novissa samaisen mummon luona kun aikasemminkin, ja huoneet oli tällä kertaa ihan jääkylmät. Nukuttiin kolmen viltin alla ja takit päällä, ja silti palelsi koko ajan.

Reissun pääsyy tais taaskin olla vesipallo. Ollaan me vissiinkin aika pateettisia, mutta minkä sille voi, jos vesipallo sattuu olemaan sydäntä lähellä! Lauantaina Jadran pelas Espanjan Barselonetaa vastaan, ja halli oli ihan täynnä. Tultiin paikalle 15 min ennen matsin alkua, ja jouduttiin silti istumaan portailla. Mutta ei se mitään, päästiin aika lähelle kummiskin kattomaan, joka on tärkeintä. Jadran voitti 7-6, vaikka peli menikin aika tiukaksi. Matsin jälkeen mentiin pitsalle ravintolaan, joka ilmeisesti oli Jadran-pelaajien vakipaikka.. Paikalla oli 14-henkisestä joukkueesta ainakin 5 – mukaanlukien joukkueen kapteeni Vladimir Gojković ja meidän suosikki Aleksandar Ivović. Gojković istui ihan meidän vieressä, ja Aleksandar liittyi myöhemmin sen seuraan – istuin siis siitä n. metrin päässä ja sain melkein sydänkohtauksen. Ja kävin vessassa samaan aikaan kun toinen pelaaja. OMG!

Tänään jatkettiin matkaa Kotoriin, jossa otettiin parin tunnin sightseeing-kierros, ja juotiin teet suklaakakun kera. Liftattiin luonnollisesti koko matka, joka menikin tosi sutjakasti vaikka oli 8 eri kuskia. Osa oli taas tosi mielenkiintosia tapauksia: nuorehko mies joka kertoi meille rakkausongelmistaan, venäläinen mies Karjalasta, makedonialainen mies jonka kanssa kävin harvinaisen laadukkaan keskustelun serbiaksi, Venetsiassa asunut montenegrolainen mies joka puhui enkkua italialaisella aksentilla ja kuorma-autolla ajava mies joka hurjasteli ja kertoi luottavaisesti olevansa rallikuski.. Apua..

Kurkkaus talon takaa Kotorissa.

Kotorin vanhasta kaupungista.


Ne tärkeimmät.. Franzilla on loistava ajoitus valokuvauksessa!

Viime viikolla meidän luona oli couchsurferin kautta australialainen poika, ja myöhemmin kanadalaiset sisarukset Taylor ja Megan. Ja Taylor oli sattumoisin ollut 5 kk vaihdossa Oulussa vuonna 2006. Ei voi kun ihmetellä, että miten pieni paikka se maailma oikein on..!

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Maailman paras paketti

Tänään kun tulin töiden jälkeen kotiin, postilaakossa odotti sekä kortti fammolta että lappu postista, että mulle oli tullut paketti. Heti siis suunta kohti postia, jossa mies selitti että saisin paketin vasta huomenna. En kummiskaan sulattanut tätä, vaan väitin kovaa "ne razumem!" ["en ymmärrä!"], ja lopulta sain paketin mukaani.

Se oli tietenkin äitiltä, ja paketista paljastui Fazerin sinistä, Halvan salmiakkia, sinistä Jenkkiä, Pandan lakua, Lakrisalia, uusin Olivia ja ensi vuoden sivut kalenteriin.

Miten suklaa ja salmiakki saattaakin saada ihmisen niin iloseksi? Heti repäisin Pandat ja Lakrisalit auki, ja mietin mietin miten mahtavaa salmiakki ja laku onkaan. Jälkiruuaksi syötiin Franzin kanssa puolikas suklaalevy, ja Franzikin kehui Fazeria.

Ah!

Jos joku muuten haluaa piristää mua joulun aikana, mulle saa ihan mieluusti lähettää Fazerin sinistä semmosessa sille tarkoteussa paketissa. Postimaksu on näköjään 2,55 €, eli vajaalla 5 €llä saa mut ihan hullun iloseksi! Ja Montesta tulee luonnollisesti joku nerokas vastalahja..!
c/o Jovan Vescovic, Bulevar Revolucije 17, 85000 Bar, Montenegro. Saa laittaa ihan mitä tahansa tulemaan, kaikki posti ilahduttaa!

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Lauantai-ilta!

Jos perjantai-ilta oli laiska, samaa ei voi sanoa lauantai-illasta. Tavattiin kaksi muuta vapaaehtosta, amerikkalainen Esther ja korealainen Hana, jotka on täällä jonkun kristityn organisaation kanssa. Satuttiin viime viikolla tapaamaan kaupassa, vaihdettiin numeroita ja nyt vihdoin tavattiin. Oli ihan hauskaa, kuulla muita Barin vaihtarikokemuksia. Tosin ne oli kllä aika krisittyjä, Hana kertoi että oli rukoillut että pääsisi tänne.. Hmm..

Oltiin Las Ramblasissa, jonne sitten Franzin kanssa jäätiin kun toiset lähti 20:30.

Jäätin oluelle [ja tequila sunriselle, Franzin tapauksessa], sitten toiselle ja kolmannen kierroksen tarjos talo. Vaki-tarjoilija Danko [joka on myös meidän organisaatiossa jotenkin aktiivi, en kyllä oo varma miten] toi uudet juomat pöytään ja sanoi “it's on the house”. Oli harvinaisen special olo, ollaan ilmeisesti jo tarpeeksi vaki porukkaa! Las Ramblasissa oli myös DJ, joka olikin sama hyvännäkönen tarjoilija joka oli siellä kesällä töissä. Meinasin tukehtua kuolaani, vaikkei se Franzin mielestä ookaan hyvännäkönen. :(


Las Ramblasista jatkettiin Carpe Diemiin, jossa sattumalta tavattiin Biljana, tarhan työntekijä siis. Ilmeisesti valkovenäläinen ei ole täällä kovin yleinen käsite, sillä yritettään pidemmän aikaa selittää baarimikolle mitä haluttiin. Saatiin sitten lopulta, Biljanan avustuksella, erittäin vahvat valkovenäläiset.

Carpe Diemistä jatkettiin johonkin pieneen baariin, jossa oli live-keikka sinä iltana. Ja sielläkin talo tarjosi kierroksen.. Ja sitten sieltä La Linea-klubiin, jossa soitettiin aika kamalaa musiikkia, paikka oli täynnä nouveau riche-tyylistä porukkaa jotka oli muka tosi tyylikkäitä törröttävine huulineen ja korkeine korkoineen.. Oli silti mahtava tanssia, ja kyllä siellä ilman sisäänpääsymaksua kehtas olla. Matka kotiin jatkui rannan kautta, erittäin juopuneena otettiin halaus-kuvia palmun kanssa ja muuta mukavaa..
Oli erittäin hauska ja viihdyttävä ilta, mahtava ottaa rennosti ja tanssia taas.. Tänään heräsin, St Saarenmaan suojelemana, klo 15. Laitettiin ruuaksi pitsaa, ja istutaan nyt normaaliin sunnuntai-tyyliin Las Ramblasissa kuumalla kaakaolla..

















Kuvissa minä ja vaivalla hankittu valkovenäläinen ; minä ja Franzi La Lineassa ; minä ja Franzi showing our love to the palm ; minä, Franzi ja Biljana La Linean vessassa.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Perjantai-ilta..

Oltiin eilen suunniteltu baariin menemistä, kunnes kummatkin tajuttiin että työviikon jälkeen energia ei tosiaan riittäisi. Eli illan ohjelmaksi muodostui kokkaus [sitä ihanaa tomaatti-kesäkurpitsa-feta-pastaa mitä syötiin myös pari viikkoa sitten], TV:stä livenä Jadran-Primorac vesipallopelin kattominen ja sen jälkeen Operacija Trijumf.

Ruoka oli hyvää, Jadran voitti pelin, mutta aloin uhkaavasti mukahtamaan jo viimesen neljännekesen aikana, klo 21. Päätin ottaa nokoset ja herätä uudestaan klo 22 kattomaan Operacija Trijumf. No, eihän siitä mitään tullut, vaan heräsin onnellisena aamulla legginssit, villasukat ja neuletakki päällä – farkkuja vaille samat vaatteet mitä edellisenä päivänä oli..

Ja nyt TV:stä tulee laskettelua Leviltä! Olin ihan shokissa kun havahduin, että mun TV puhuu suomea ja sieltä näkyi ihanan suomalaisen näköset lumiset maisemat.. [ja Poutiainen lausutaan “Putiainen”..]

torstai 13. marraskuuta 2008

Operacija Trijumf

Noora kysyi aikasemmin, jos meillä täällä Montenegrossa on Idolsia tai Big Brotheria. Vastasin, että ei ole – ja ei ole kyllä vieläkään. Paitsi jotain paljon parempaa - Operacija Trijumf!

Se on laulukilpailu, jossa kaikki osallistujat asuu yhdessä talossa – iltaisin näytetään talosta live-kuvaa, ja päivisin uusintoja. Esitystapa on erittäin Big Brother-tyylinen, ja Biljana kertoikin mulle, että talo on sama jota käytettiin Serbian Big Brotherissa. Ohjelmasta mielenkiintosen tekee myös se, että osallistujia on lähes kaikista ex-Jugoslavian maista: Serbiasta, Kroatiasta, Bosnia & Hercegovinasta, Makedoniasta ja myös Montenegrosta.

Ohjelma on kamalan koukuttava, ja olen sitä pari viime viikkoa seurannut erittäin intensiivisesti, vaikken siitä meinaa mitään tajutakaan. Esiintyminen on aina maanantaisin, ja se on kunnon show. Yleensä lauletaan duettoja joko keskenään, tai jonkun kuuluisuuden kanssa [jota en kummiskaan tunnista].

Mukana on vielä 12 kilpailijaa, joista suosikeiksi on noussut Aleksandar Makedoniasta, Vukašin Kroatiasta, Nikola S Serbiasta ja luonnollisesti Nina Montenegrosta. Myös Adnan säväytti viime maanantaina "Viva Las Vegas"illa, vaikkei osaa sanakaan enkkua..! Oikeastaan kaikki kilpailijat on hirmu kivan olosia, eikä oo ketään jota oikeen syvästi vihaan. Niiden lahjakkuudesta voi kummiskin olla montaa mieltä, mutta kyllä ohjelma on silti hyvää viihdettä! Biljana kertoi myös yks osallistuja, että serbialainen Danijel, on euroviisuvoittajan Marijan veli. Ne onkin ihan saman näkösiä..

Maanantai-iltaa taas odotellessa!

Aleksandar Makedoniasta ja Milica Serbiasta.

Serbian Nikola Sarić [ja ylemmässä kuvassa saman maan Đorđe].

maanantai 10. marraskuuta 2008

Taas uusi viikko – aika menee ihan liian nopeeta! Istuttiin eilen ikuisuus Las Ramblasissa, josta on tullut luotettava vakipaikka. Siellä vaan on maailman paras kuuma kaakao [topla čokolada] mutta eilen päädyttiin teehen ja jaettiin palačinke, eli täytetty lettu. Täytteinä oli suklaakreemiä, omenaa, kermavaahtoa ja kanelia, ihan taivaallista!

Täällä alkaa jo olla epätavallisen lämmintä, niin ne kaikki paikallisetkin sanoo.. Reilu 20 astetta oli koko viime viikon, ja samanlaista luvataan tällekin viikolle. Nyt on kummiskin melkein jo marraskuun puoliväli, eli pakostakin kohta alkaa kunnon syysmyräkät, sateet ja tuulet. Eli pitää nauttia nyt näistä lämpimistä päivistä kun vielä voi.

Viime viikko meni kieltämättä jotenkin ohi. Franzi oli poissa, joten tuntui etten oikein tehnyt mitään erikoista. Kokkailin taas pitkästä aikaa yhdelle hengelle, joogailin antaumuksella ja yritin olla hyvä työntekijä töissä. Työviikko menikin ihan hyvin: lapsia ei ollut kovin paljoa, ja suurimman osan ajasta kaikki käyttäyty hyvin. Muuten katsoin Gossip Girlin toisen tuotantokauden läpi, ja käytin siinä samassa kaiken internet creditin loppuun. Hups!

Ja Franzi tuli kotiin lauantaina, jipii! Sain tuliaiseksi tohvelit [meillä on nyt siis samanlaiset työtohvelit. Jee!] ja pienen pussukan.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Maanantai [taasko?!]

Mun reissu Delta Cityyn oli suuri epäonnistuminen – pääsin sinne kyllä, mutta “en osta mitään” osuus petti! En voinut millään vastustaa ihania kauppoja kuten Zara, Stradivarius ja Bershka ja mukaan tarttui trikoopoolo ja neulemekko [jota en kyllä välttämättä aio mekkona käyttää, helma on ehkä vähän liian lyhyt]. Siellä oli myöskin kiva kirjakauppa, josta löytyi kanssa enkunkielisiä kirjoja. Ostin vihdoin Istanbul-matkaoppaan! Olisin halunnut Lonely Planetin, mutten sitä löytänyt, eli ostin TimeOut-oppaan, joka kyllä myös vaikuttaa ihan kivalta. Sen lisäksi ostin pari pokkaria enkuksi, kun halvalla sai..

Hortoilin läpi pimeän Podgorican rautatieasemalle, matkaa oli ainakin pari kilometriä. Podgorica on siitä outo kaupunki, että tuntuu, että siellä ei ole keskustaa ollenkaan. Kaikki vaikuttaa vaan suurelta esikaupunkialueelta.

Töissä oltiin tänään kahdestaan Biljanan kanssa, apua. Kaikki meni kyllä ihan hyvin, ja lapsetkin oli suurimmaksi osaksi kivoja. Päivän kohokohta oli ehdottomasti se, että Sanjinilla oli mukana Fileas Fog-DVD! Kun näin sen, huudahdin iloisesti, ja lauloin sitten tunnariakin mukana kun katsottiin. Luulen, että olin innostuneempi kun lapset..

To Franzi, in English!
I thought I'd write you a few lines, since it's possible that you'll be reading this! ;) Work was OK today – we've had better days, but I'm not complaining either. At breakfast there were only 7 kids, but most of the day they were 10. Dino was not there, and Filip didn't come back yet either. And Arijan is changing kindergartens – he's in Tivat now for this week, so he won't be coming back. I feel sort of sad, but it's easier for us of course.

Sanjin spilled his soup all over the table, as did Aleksa. “Fun”. We really didn't do anything special – watched videos about the nature and “Vili Fog” - maybe you know the British cartoon about the lion who travels around the world in 90 days..?

And Stjepan! [or however you spell his name – let's just say Stjepaška] He was really good today, and he actually smiled to me a lot.

Anyways, when Sanjin left, we talked with Biljana about how he looks like his dad so much. B:”I think he will have a similar life to his dad's as well”
A:”Oh, you mean he'll be a sailor too?”
B:”No, I mean the women”
A:”The women?!?!”
I wanted to know more dirty secrets about Sanjin's dad's dirty past, but Biljana said she was only joking. Didn't believe her tho! ;)

I was gonna call you last night, but apparently I'm out of credit on my phone. I really don't know why it doesn't tell me anything in advance! And I'm too broke [again!] to buy more credit.

But yeah. Have a good time at the training – eat so much food from the buffé that your stomach aches, enjoy the free wireless and the pool, and the soft beds. And steal a Hotel Hollywood towel, so we have 2 matching ones ;)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Marraskuu

Olipat mukavat 2 päivää leffoja katsellen. Istuin kumpanakin päivänä Franzin ja Biljanan [meidän co-worker tarhassa] 5 tuntia pimeässä huoneessa epämukavalla tuolilla, oli hieman puutunut olo sen jälkeen. Mutta oli tosi kiva katella leffoja, joita ei varmaan muuten näkisi. Perjantain bulgarialainen Seamstresses oli tosi hyvä, ja saatiin samalla vähän kuvaa Sofiasta, jonne ollaan poikkeamassa Istanbulin matkan aikana. Ihan tyypilliseltä Itä-Euroopan kaupungilta se vaikutti, joten varmasti tykkään!. Torstaina nähtiin myös venäläinen “My Mother the snow maiden”, joka oli erittäin venäläinen ja sympaattinen. Hauskinta oli, että päähenkilön, pikkupojan, nimi oli Stepan – sama kun meidän toisen venäläisen pojan nimi tarhassa. Aww!
Perjantaina lähdin töistä vähän aikasemmin, että kerkeisin 13:06 alkavaan kroatialaiseen Trešeta-elokuvaan, joka kertoi pienen dalmatialaisen [Dalmatia – taipuuko se “dalmatialaisen”? Nyt en voi ajatella muuta kun saarta joka on täynnä pilkullisia koiria!] saaren elämästä. Hyvä elokuva, oli hauska kuunnella kroatian kieltä, kyllä se aksentti kummiskin eroaa aika paljon siitä mitä me täällä puhutaan [“me” - itsehän en valitettavasti paljoa serbiaa puhu..]. Elokuvapäivän päätti saksalainen, kahdesta osasta koostuva “Side effects”.

Franzi lähti siis aamulla Sarajevoa kohti, ja olen katkera! Toiset saa mennä viikoksi maailman ihanimpaan kaupunkiin, ja toiset jää tänne, töihin. Pff! Noh, aattelin tänään kummiskin mennä Podgoricaan, ja viettää päivän Delta City-ostoskeskuksessa, koka avattiin lokakuussa. Tänään alkaa uusi kuukausi, ja taskuja polttelee eilen saatu “palkka” - vaikka olen kyllä luvannut itselle etten osta mitään, ellen löydä jotain aivan erikoista. Ja kirjojen kanssa saa tehdä poikkeuksen!

Täällä on viime päivät tuullut ihan kamalasti, ja alkuviikosta tuli vettä. Kyllä se on nyt vissiin pakko uskoa, että se syksy on oikeasti tännekin tulossa. Oulussa kuulemma satoi eilen lunta, että valita!