perjantai 26. joulukuuta 2008

Za Beograd!

Tunnin päästä on kotoa lähtö leipomon kautta kohti rautatieasemaa. Klo 21 lähtee siis juna Belgradiin, lauleskelen sitten matkalla "za Beograd, za Beograd" [=Belgradiin, Belgradiin], joka on tunnetusta serbialaisesta elokuvasta.

Pakkaukset on lähes valmiina, hieman jääkaappisiivousta pitää vielä harrastaa ja syödä päärynä ja jugurtinrippeet pois. Koti on kaaoksessa, mutten nyt jaksa välittää. Jää joulusiivous mun ja Franzin hartioille sitten tammikuulle.

Ulkona on kylmä ja tuulista. Kotikin on kylmä ja sormet on haavoilla niinkun aina talvella, en jaksa. Istanbulissakin on kuulemma kylmä, olispa junassa hyvä lämmitys kummiskin.

Moja Franzi,
leaving home in about an hour, then walking to the station all by my own! Boring! It's freezing in here, both the apartment and outside. I hope the weather won't be too cold in Beograd, we're going north after all.. But I'm so happy I'm seeing you tomorrow again! Well, technically it's already Sunday - but I won't go to sleep, so I don't care. It's tomorrow!

You should've been at work today. All the boys just screaming "poljubi me" at each other, so funny! :D

And I talked with J today, nothing special tho.

But call me when you land. Or when you're on your way to the city! Vidimo se!

torstai 25. joulukuuta 2008

joulu, mikä se on?

Olen onnistunut lähes totaalisesti skippaamaan joulun edes huomaamatta sitä. Tässä pari hyväksi todettua vinkkiä:

-kannattaa alottaa menemällä maahan, jossa joulua ei juhlita, tai sitä juhlitaan eri aikaan. Täällä siis juhlistetaan itäisten ortodoksien [tai mikä sitten onkaan] tapaan 7. tammikuuta,
-on myös hyvä patistaa kämppis pois, esim. takaisin Saksaan, niin että on joulupyhät yksin,
-lahjat voi myös avata etukäteen, niin ettei vaan muista millon on jouluaatto,
-myös piparit ja muut mahdolliset jouluherkut kannattaa syödä alta pois.

Myöskin ilma vaikuttaa niin paljon joulufiilikseen. Vaikkei täällä tällä viikolla mikään lämmin ole ollut, niin ei joulua vaan voi juhlistaa ilman lunta. Täksi yöksi luvattiin kyllä ilmeisesti -2 astetta. MIINUSASTEITA! APUA!

Vietin siis joulua eilen ja tänään ihan oudoissa merkeissä. Availin aaton aattona ne pari lahjaa jotka sain, ja niistä paljastui Body Shopin suihkusaippua ja voide, nami, ja kirjat The Kite Runner [=fiksua kirjallisuutta] ja Thanks For The Memories [=hömppäkirjallisuutta].

Tänään meidän tarhan pikkuset esiintyi “manifestaatsiossa” [suomeksi tämä sana kuullostaa hassulta, mutten tiedä miten sen kääntäisin; esitys, ehkäpä], jossa oli kaikennäköistä kansantanssia, yms. Tarkoitus oli laulaa laulu, ja kauheasti kommelluksia sattui ennen sitä: ensin Sanjin alkaa itkemään, eikä suostu päästämään äidistä irti, sitten Nina näkee joulupukin ja purskahtaa hysteeriseen itkuun, sitten Dino oksentaa, jolloin Špiro purskahtaa itkuun.. Apua! Ole siinä sitten hyvä ja kannustava opettaja. Kaikki saatiin kuitenkin kuntoon, vaikkei Nina tainnut sanaa suustaan lavalla päästää. Onneksi ihana Sanjin pelasti tilanteen, muisti jopa toisen säkeistön alun, kun kukaan muu ei meinannut.. Lopuksi katsojat taputti tahtia ja lauloi mukana. Ihana!

Huomenna on lähtö kohti Istanbulia, sain eilen lipun Beogradiin asti ostettua. Lähden siis huomenna yöjunalla Beogradiin, jossa hengailen koko päivän. Franzi tykkäs kaupungista kovasti, eli odotan sitä, että saan siellä kierrellä ja tutustua. Opaskirjaa on jo tutkisteltu, ja kiinnostavia paikkoja laitettu muistiin. Franzi tulee takasin Saksasta la-su välisenä yönä, ja sunnuntai aamuna suunnattaan kohti Bulgarian pääkaupunkia Sofiaa. Siellä olisi tarkotus viettää loput sunnuntaista ja vielä maanantai, mutta yöpaikasta ei ole mitään tietoa. Katotaan mihin päädytään.. Maanantai-iltana sitten viimenen etappi matkasti; eli Sofia-Istanbul. Tiistaina aamulla ollaan perillä, ja seuraavat 5 päivää ja 4 yötä vietetään Istanbulissa. Odotan jo niin innolla! Voin vaan kuvitella miten mahtava kaupunki on!

Sitä ennen pitää kuitenkin pakata.. Suurin osa tavaroista on organisoituna, rinkkaan pitäisi ne enää vaan pakata. Tänään pesin viimeset pyykit, toivottvasti ne on huomisiltaan mennessä kuivuneet.. iPod pitää myös ladata ja laittaa uutta musiikkia, ja pitää siivota kotona. Äh, kiva.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Maanantai, taasko?

En ymmärrä miten taas voi muka olla maanantai?

Työpäivä tuntui kestävän ikuisuuden, eikä mikään mennyt oikein. Ilman Franzia työt tuntui oudolta, piti itse pestä pikkusten kanssa kädet vaikka se normaalisti kuuluu Franzin hommiin.
Niin, tosiaan – Franzi lähti perjantai-iltana yöjunalla kohti Beogradia ja sieltä Saksaan, eli oon siitä lähtien ollut yksin.

Viikonloppukin meni ihan ohi, ja tuntui etten oikeen saanut mitään aikaseksi. Näin Jankoa pariin otteeseen, katoin leffoja ja no-lifetin. Kävin parilla ihanalla kävelylenkillä yksin, merituuli oli niin vahva ja +5 ilmakaan ei haittanut. Poskia kuumotti ja punotti, tuntu melkein siltä kun olisin Suomessa. Melkein.

Moja Franzi! [ili Franci, hihi]
I miss you! Work was so catastrophic today. Everything sucked and everyone seemed to be acting bad. Aleksa used his little wordly weapons and yelled to me that I don't understand anything. Yay. I feel the love!

I'm eating potato casserole and tuna-cabbage-olive-onion-tomato salad. Probably not your favorite, you could only eat the tomatoes, even tho I KNOW that you secretly love tuna! ;)

Bar is windy and coldish, at least in the weekend it was – now the temperature has seemed to go back to normal.

2 of our waterpolo-posters fell down yesterday. Which is weird, what are the changes of it happening the same day?! I believe they are depressed cause they sense you're not home.. Sigh.

Well, I miss you & ja volim te, tvoja Ana [let's pretend to be Montenegrin..]!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Srećan slava!

Srećan slava!

Serbian ortodoksisessa kirkossa on perinne, jota ei ilmeisesti muissa suuntauksissa juhlita – jokaisella perheellä on oma pyhimys, ja jokaisella pyhimyksellä on oma päivä, jolloin sitä juhlistetaan. Kun on oman perheen pyhimyksen juhlapäivä, ei valtion töihin, ja moniin muihinkaan, tarvitse mennä, ja lapsetkin voivat olla poissa koulussa.

Tänään vietetään Sveti Nikolan, eli pyhän Nikolan [tai mikä se sitten ikinä suomeksi onkaan], päivää joka on kaikkein suosituin pyhimys. Biljana arvioi töissä, että se on lähes joka toisen pyhimys, myös Biljanan. Sen kunniaksi se toi meille töihin ruokaa – krompirušaa eli perunapiirakkaa, baklavaa, pikkuleipiä ja hedelmiä. Kaikki oli valmistettu ilman maitotuotteita, munia tai lihaa, sillä nyt on myös joulun edeltävä paaston aika. 6 viikon ajan ennen joulua jätetään pois maitotuotteet, munat ja liha, vaikka kalaa saakin syödä. Muuten päivän aikana ei tehdä kauheasti mitään erikoista – kunnioitetaan pyhmistä, laitetaan ruokaa ja vieraillaan tuttavien luona. Ei turhaa pröystäilyä, kiva!

Ollaan Franzin kanssa mietitty, että meidän pitäisi adoptoida oma pyhimys jota voidaan juhlia. Täytyy varmaan tehdä researchia ja löytyy vähiten juhlittu pyhmiys ja sitten se ottaa omaksi!

Töissäkin oli ihmeen rauhallista kun pari lasta oli poissa, vaikka saatiinkin ylimääräsenä pariksi tunniksi Špiron 8-vuotias veli Miloš. Aivan ihanan kohtelias poika, just niinkun Špirokin! Se muuten eilen antoi mulle pusun, huuteli toisesta huoneesta “ućiteljica Anaaaaa, dođiii!” [“opettaja, tuu tänne!”] ja sitten muiskautti pusun poskelle. Ihana! Sille pojalle ei voi kun hymyillä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulutunnelmaa

..tai sitten ei.

Jouluaattoon on jäljellä enää viikko, ja oma joulutunnelma on niin kateissa kun vaan olla voi. Ulkona saataa vettä kaatamalla, ja eilen oli n 15 astetta lämmintä, yritä siinä sitten päästä jonkinlaiseen tunnelmaan!.

Eilen yritin virittäytya joulutunnelmaan keittämällä riisipuuroa ja hedelmäkeittoa. Riisipuuron keitin lievästi pohjaan, mutta keitto oli oikeen hyvää, vaikken aikasemmin sitä ollut tehnytkään. Oon niin suuri hedelmäkeiton rakastaja kun vaan mahdollista, kuuluu ehdottomiin suosikkiruokiin!

Franzi lähtee tänä perjantaina viikoksi kotiin, ja jään siis jouluksi yksin. Kaiken lisäksi oon joulupyhät töissä, sillä suurin osa ihmisistä täällä on ortodokseja, ja joulua vietetään niinkun Venäjällä, 6. & 7. tammikuuta. Sillon mekin sitten Franzin kanssa yhdessä juhlistetaan!

On joulussa silti jotain positiivista tänäkin vuonna: kirjeitä ja paketteja tulee harva se päivä! Eilen sain hakea postista vanhempien paketin, josta löytyi suklaata, lämpimiä sukkia, enkelikello ja pari pakettia, jotka saan avata vasta jouluaattona. Larson [<3] paketti tuli tänään, lisää suklaata ja Marimekon pussukka! Ja luonnollisesti perinteinen joulukirje.

Enkelikello koottiin eilen, ja se toi vähän joulutunnelmaa ruokahetkeen :)


Franzi laittoi kuvan vuoksi normaalia vähemmän hedelmäkeittoa.


Ja tänään saadaan luultavasti katsoa Notting Hill ja/tai Love Actually, kunhan vaan saadaan ne leffat. Jei! Ehkä se ilmakin tuosta paranee, että uskaltautuisi edes ulos viemään roskat..

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Oli kylmä ja sateinen yö..

On ollut ihan mahtava viikonloppu. Lauantaina kävin hakemassa postista Sofin paketin, joka ilahdutti kovasti – paketista paljastui Fazerin sinistä [joista toinen katosi jo parempiin suihin, hups] ja kirja “Suomalaisten kovat paikat, Länsi-Balkan 1992-2008”. Vaikuttaa ihan tosi hyvältä kirjalta, enkä jaksa odottaa että saan taas lisää Balkan-tietämystä.

Oltiin koko viime kuukausi suunniteltu, että lauantaina mennään sitten Budvaan kattomaan vesipalloa, Jadran vastaan Budva. Liftattiin Budvaan, kannustettiin kova-äänisesti Jadrania, istuttiin Aleksandar Ivović isän takana ja puhuttiin matsin aikana Herceg Novilaisen miehen kanssa joka siis tunsi Ivon isän. Jänskää! Jadran kummiskin hävisi – ekan matsin koko kautena. Ihan kamala pettymys, ja että kaikista joukkueista piti vielä Budvalle hävitä.. Äh..

Budvassa käytiin myös juomassa ihanaa kahvia Costa Coffeessa, jolloin Janko soitti ja ilmotti että ne olis Aleksandarin kanssa tulossa myöhemmin käymään. Tottakai otettiin vieraat vastaan, ja istuttiin iltaa viiniä ja olutta juoden ja korttia pelaillen. Joskus kahden maissa päätettiin lähteä iltakävelylle ja saattamaan Jankoa kotiin. Jotenkin sitten juututtiin rannalle, istuttiin kylmällä penkillä ja paleltiin pari tuntia. No, oli mulla onneksi personal-lämmittäjä.

Pääsin klo 7 kotiin, nukuin pari tuntia ja oon edelleenkin aika pihalla. En tänään todellakaan aio vaihaa pyjamasta pois.

Laatukuva, Aleksandar Ivovic.
Team bonding; Vladimir Gojkovic.Janko, ja, Aleksandar i Franzi.

Tänään huomattiin, että vuorilla alkaa jo olla lunta..

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Henkinen ikä: 4 v.

Vietän suuren osan päivästä 3-5 vuotiaiden kanssa. Piirrän, maalaan, väritän ja askartelen, lauleskelen ja leikin leikkejä, ja oon lasten oudoissa leikeissä mukana milloin robottina, milloin kissana tai lintuna.

Ei ihme, että välillä on höynähtänyt olo, ja tuntuu että tyhmenen päivä päivältä. Leikki-ikä on koko ikä!

Viime viikolla viettiin tarhassa mun suosikki-lapsen Sanjinin synttäreitä, tässä hieman kuvia juhlista ja muutenkin tarhan arjesta ja meidän pikkuisista.


Sanjin 4 godina! Aivan mahtava Spiderman-kakku!

Ihana venäläinen Stjepan/Stefan [kirjoitustavasta ei tietoa..]

Sanjin on tunnetusti ninja!

Spiro näyttää mietteliäältä ja ihan omalta itseltään.

Nuoripari Anja ja Stjepan.
Niin, ja "henkinen ikä"-sarjaan voin vielä lisätä, että Franzi viettää tällä hetkellä iltaansa katsellen koneelta Maija Mehiläinen DVD:tä..

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivä, yms.

Hyvää itsenäisyyspäivää näin päivän myöhässä! Itsenäisyyspäivä on aina niin outo päivä viettää ulkomailla: ei ole linnan juhlia tai tuntematonta sotilasta, jotka kummiskin on aika iso osa itsenäisyyspäivää. Ikkunalaudalla palaa kummiskin kaksi kynttilää, ja sillon saan ihan luvallisesti haikailla Suomeen.

Eilen, 6. joulukuuta siis, vietetään Saksassa myös St Nicholas-päivää, jolloin lapset puhdistaa kenkänsä, ja yön aikana St Nicholas tuo niihin karkkia ja pieniä lahjoja. Ja katsokaas miltä kengät näytti eilen aamuna! St Nicholas/Franzi on ollut asialla, ihan huippua!


Eilisestä meinas tulla ihan tylsä päivä, kunnes Biljana lähetti viestin, että halutaanko lähteä Aleksandarille kattomaan leffoja. Tottakai haluttiin, ja käveltiin pari minuuttia kohti kaupunki jossa se asuu. Oltiin kummiskin alettu leipomaan keksejä ennen sitä, ja kauheassa kiiressä piti se saad apäätökseen. Laitettiin kaksi peltiä yhtä aikaa uuniin, ja ylemmän pellin leivinpaperi alko palamaan. Meinasin saada sydänkohtauksen kun Franzi huutaa ja kun tuun keittiöön uunista näkyy liekit.. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aleksandarilla oli myös Janko ja Biljana. Katottiin pari leffaa [mm. Madagascar 2!] ja sitten lähdettiin ulos kävelylle, joka vähän venyi. Kotiuduttiin klo 03:30, oli hauska ilta.

---

Perjantaina suunnattiin siis Franzin kanssa Podgoricaan, liftattiin sinne, koska bussi ei mennyt hyvään aikaan, ja puolet junavuoroistakin on peruttu ratatöiden takia. Paikan päällä meille selvis, että kyseessä oli juhlat kansainvälisen vapaaehtois-päivän takia, ja paikalla oli paljon ihmisiä juhlavaatteissa. Jaettiin myös palkintoja, ja yllättäen mun nimi sanottiin parhaan ulkomaalaisen vapaaehtosen kohdalla. Ahem. Silmät pyöreänä astelin lavalle ottamaan vastaan palkinnon, enkä tosiaan missään juhla-vaatteissa..

Tilaisuuden jälkeen suunnattiin Delta Cityyn, josta ostin neuleen, farkut ja ne kauan etsityt saappaat. Jipii!

torstai 4. joulukuuta 2008

Sataa, sataa ropisee..

Sataa, sataa ropisee.. Täällä on satanut oikeastaan viime perjantaista lähtien, joka päivä jonkun verran. Sadetta ei tuu vähän, vaan sitä sataa kaatamalla – parin minuutin kävelymatka kauppaan on tuskaa, kun sen jälkeen on kaikki vaatteet märkänä. Täällä on kaverina vielä ihana tuuli, joka saa kaikki sateenvarjot rikki, ja muutenkin suoraan kävelemisen hankalaksi.

Viikko on mennyt töissä käydessä ja sadetta pakoillessa. Aika menee taas ihan hullun nopeasti, ja töissäkin on ollut ihan kivaa. Ollaan askartelu lumihiutaleita ja pingviinejä [pingviinit oli suuri hitti; en oo koskaan nähnyt niitä yhtä innostuneina mistään!] ja tänään kirjotettiin joulupukille. Biljana selitti lapsille mistä maasta tuun, ja muutenkin vähän Suomesta, ja sen, että joulupukki asuu siellä. Kirjotettiin myös Franzin kanssa omat kirjeet, ja toiveisiin kuuluu mm. Rahaa, kivat saappaat, maailmanrauha, se että Barack Obama on hyvä presidentti ja että Biljana ei lopettais työtään. Onneksi joulupukki osaa hoitaa kaiken!
Huomenna juhlitaan tarhassa Sanjinin 4-vuotis synttäreitä, ootan innolla! Sanjin on mun suosikki-lapsi, joten tottakai ootan juhlia.

Meillä oli mitä täydellisin perjantai-suunnitelma: piti tavata samalla porukalla jolla oltiin Kotorissa, ja mennä pelaamaan pöytätennistä. Sitten Ivana soittaa TÄNÄÄN ja sanoo, että huomenna on Podgoricassa joku vapaaehtosten tapaaminen, joihin meidän pitää mennä. Kuinkakohan kauan sekin on tiennyt siitä, eikä vaan oo sanonut? Kuullostaa tosi kivalta idealta muuten, mutta tietenkin sinä päivänä kun muutenkin olisi ollut hauskaa ohjelmaa tiedossa. Eli enpäs sitten tiedä, millon ollaan noiden ihmisten kanssa näkemässä taas. Haluan Jankon kuvat viime sunnuntailta!
Mennään sitten varmaan joko lauantaina tai perjantai-iltana Delta Cityyn, ostoslistalla on saappaat ja farkut. Onnistuin saamaan ainoiden sinisten farkkujen haaroväliin reiän, joten niille on ehkä aika sanoa hyvästit.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Kotor

Eilen oli ehkä paras sunnuntai ikinä. Biljana oli jo perjantaina töissä puhunut, että ne on sunnuntaina lähdössä johonkin päiväksi reissuun, ja että jos niillä olisi vapaita paikkoja autossa voitaisiin mennä mukaan. Vapaita paikkoja ei kyllä oikeastaan ollut, mutta ahtauduttiin silti sunnuntai-aamuna 6 henkilöä Igorin autoon, ja lähdettiin matkalle. Meitä oli mukana minä, Franzi, Biljana, Igor, Aleksandar ja Janko, joista kaikki paitsi Jankon olin aikasemmin nopeasti tavannut.
Tarkoitus oli alunperin mennä Cetinjeen, mutta missattiin vahingossa oikea risteys, ja päädyttiin sitten Kotoriin. Päätettiin kävellä ylös linnoutukselle asti, matka kesti varmaan tunnin kun mentiin ylöspäin, ja oli todellakin uuvuttavaa. Näkymät oli huipulla silti ihan mahtavat, että oli se ehdottomasti sen arvoista!
Kotorista jatkettiin Tivatiin, jossa istuttiin varmaan 3 tuntia kahvilassa ja puhuttiin kaikkea “tärkeää”. Igor ja Aleksandar ei puhut oikeestaan ollenkaan enkkua, mutta jotenkin sitä tuli silti toimeen. Biljana ja Janko käänsi parhaan mukaan, ja saihan siinä sitten itekin puhua niin paljon serbiaa kun vaan osas..
Kirkko reitin varrella, ja taustalla Kotorin kaupunki.

KUKKUU! Hämmästynt Aleksandarkin pääsi kuvaan mukaan.

Kotorin vanha kaupunki ylhäältä katsottuna [n. puolesta välistä]

Ei edes puolessa välissä, ja näin ihmeellisen näköistä porukkaa. En ymmärrä, miten kaikki onnistuu näyttämään niin.. epäonnistuneilta tässä kuvassa. Aleksandar, minä, Biljana & Franzi, Igor & Janko. alarivissä