maanantai 22. joulukuuta 2008

Maanantai, taasko?

En ymmärrä miten taas voi muka olla maanantai?

Työpäivä tuntui kestävän ikuisuuden, eikä mikään mennyt oikein. Ilman Franzia työt tuntui oudolta, piti itse pestä pikkusten kanssa kädet vaikka se normaalisti kuuluu Franzin hommiin.
Niin, tosiaan – Franzi lähti perjantai-iltana yöjunalla kohti Beogradia ja sieltä Saksaan, eli oon siitä lähtien ollut yksin.

Viikonloppukin meni ihan ohi, ja tuntui etten oikeen saanut mitään aikaseksi. Näin Jankoa pariin otteeseen, katoin leffoja ja no-lifetin. Kävin parilla ihanalla kävelylenkillä yksin, merituuli oli niin vahva ja +5 ilmakaan ei haittanut. Poskia kuumotti ja punotti, tuntu melkein siltä kun olisin Suomessa. Melkein.

Moja Franzi! [ili Franci, hihi]
I miss you! Work was so catastrophic today. Everything sucked and everyone seemed to be acting bad. Aleksa used his little wordly weapons and yelled to me that I don't understand anything. Yay. I feel the love!

I'm eating potato casserole and tuna-cabbage-olive-onion-tomato salad. Probably not your favorite, you could only eat the tomatoes, even tho I KNOW that you secretly love tuna! ;)

Bar is windy and coldish, at least in the weekend it was – now the temperature has seemed to go back to normal.

2 of our waterpolo-posters fell down yesterday. Which is weird, what are the changes of it happening the same day?! I believe they are depressed cause they sense you're not home.. Sigh.

Well, I miss you & ja volim te, tvoja Ana [let's pretend to be Montenegrin..]!

Ei kommentteja: