perjantai 19. joulukuuta 2008

Srećan slava!

Srećan slava!

Serbian ortodoksisessa kirkossa on perinne, jota ei ilmeisesti muissa suuntauksissa juhlita – jokaisella perheellä on oma pyhimys, ja jokaisella pyhimyksellä on oma päivä, jolloin sitä juhlistetaan. Kun on oman perheen pyhimyksen juhlapäivä, ei valtion töihin, ja moniin muihinkaan, tarvitse mennä, ja lapsetkin voivat olla poissa koulussa.

Tänään vietetään Sveti Nikolan, eli pyhän Nikolan [tai mikä se sitten ikinä suomeksi onkaan], päivää joka on kaikkein suosituin pyhimys. Biljana arvioi töissä, että se on lähes joka toisen pyhimys, myös Biljanan. Sen kunniaksi se toi meille töihin ruokaa – krompirušaa eli perunapiirakkaa, baklavaa, pikkuleipiä ja hedelmiä. Kaikki oli valmistettu ilman maitotuotteita, munia tai lihaa, sillä nyt on myös joulun edeltävä paaston aika. 6 viikon ajan ennen joulua jätetään pois maitotuotteet, munat ja liha, vaikka kalaa saakin syödä. Muuten päivän aikana ei tehdä kauheasti mitään erikoista – kunnioitetaan pyhmistä, laitetaan ruokaa ja vieraillaan tuttavien luona. Ei turhaa pröystäilyä, kiva!

Ollaan Franzin kanssa mietitty, että meidän pitäisi adoptoida oma pyhimys jota voidaan juhlia. Täytyy varmaan tehdä researchia ja löytyy vähiten juhlittu pyhmiys ja sitten se ottaa omaksi!

Töissäkin oli ihmeen rauhallista kun pari lasta oli poissa, vaikka saatiinkin ylimääräsenä pariksi tunniksi Špiron 8-vuotias veli Miloš. Aivan ihanan kohtelias poika, just niinkun Špirokin! Se muuten eilen antoi mulle pusun, huuteli toisesta huoneesta “ućiteljica Anaaaaa, dođiii!” [“opettaja, tuu tänne!”] ja sitten muiskautti pusun poskelle. Ihana! Sille pojalle ei voi kun hymyillä.

Ei kommentteja: