perjantai 21. elokuuta 2009

Helsinki kutsuu..

Saattaapi olla, että tämä blogi saa silti jatkoa. Ainakin silloin tällöin. Ihan itseni vuoksi. Mielenkiintoisia Balkan-huomioita siis tulossa vielä.

Syy on seuraava:

Helsingin yliopisto laski mun yo-pisteet väärin, ja ilmoitti tällä viikolla että mulle onkin paikka olemassa etelä-ja länsislaavilaisissa kielissä. Whee!

Vaasaan kerkesin jo muuttaa, mutta eihän tällasta mahdollisuutta voi ohittaa, joten pakkaan kimpsuni ja kampsuni, ja suuntaan ensi viikolla kohti Helsinkiä. HOASin kautta löytyi solukin, Koskelasta, josta on ilmeisesti ihan hyvät kulkuyhteydet keskutaan. Vuokrasopimus alkaa 1.9, koulu 31.8, ja opinnot sitten seuraavana maanantaina. Siellä pitää selvittää, voinko hypätä mukaan toisen vuoden serbian opiskelijoiden kanssa, vai pitääkö odottaa ensi vuoteen. Mutta kaikkea mukavaa silti tiedossa (: En yksinkertasesti voisi olla yhtään onnellisempi nyt. Tää on niin unelien täyttymys!

Eli Balkan tulee tulevaisuudessakin olemaan suuri osa mun elämää. Eli kippis, živeli, serbialaisella oluella! Ja seuraavaa reissua odotellessa..

torstai 30. heinäkuuta 2009

Lopputiivistys

Kuvia viimeiseltä kuukaudelta: maisemia, maisemia.. Kotorinlahti toukokuussa 2009, vanhempien visiitin aikaan.

Musta ei ole kuulunut pariin kuukauteen yhtään mitään, joku johtuu lähinnä siitä, että se läppäri tosiaan lopetti toimimisen kokonaan[R.I.P. Rodolphe! We had some good times :(]. Ajattelin, että ei blogia näin kesken voi kummiskaan jättää - pakkohan sitä on jonkinlainen lopputiivistys kirjoittaa.
Nauttimassa päivästä Perastissa, Kotorinlahdella.

Montenegron elämä tuntuu nyt niin kaukaiselta, mutta samalla läheiseltä. Välillä mieleen tulee hulluja flashbackeja, muistan niin selvästi jonkun tapahtuman tai vaikka maun, että tuntuu, että olisin taas siellä. Tuntuu oudolta ajatella, että mun elämäni mahtavin seikkailu alkoi aika lailla tasan 13 kuukautta sitten. Ensimmäiset kuukaudet Montessa hymyilyttää lähinnä nyt - kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja olin vasta tottumassa Balkanin ihanaan, epäjärjestelmälliseen maailmaan. Sinä aikana muutuin vesipallofanaatikoksi, opin elämään ilman juoksevaa vettä joka päivä, kärsin helteestä, odotin aina liikennevalojen muuttumista vihreäksi, liftasin ensimmäistä kertaa ja kauhistelin villiä liikennettä.

Perast.
Mun 11 ja puolen kuukauden pituisen seikkailun aikana kerkesi tapahtua niin paljon, että siitä voisi varmaan kirjottaa kirjan. Kaikesta muusta voikin lukea blogista, paitsi viimeisistä kuukausista. Silloin nautittiin Ewan kanssa elämästä, käytiin rannalla ja uitiin meressä, syötiin älyttömiä määriä jäätelöä, kiinnyttiin vielä entistä enemmän tarhan lapsiin mutta oltiin silti korvia myöten täynnä töitä. Kävin yksin hullulla liftausmatkalla Kroatian Splitissä [en vieläkään oo varma miten uskalsin; matkaahan on täältä n. 8 h], jossa söin espanjalaista perinneruokaa "Octopus in a party", sain kuulla kommentteja mun montenegrolaisesta aksentista [ihanaa, mulla siis on sellanrn!], ja loikoilin rannalla. Kotimatkalla couchsurfasin Opuzenissa ja käväisin Bosnian puolellakin. Toukokuussa esittelin vanhemmille viikon verran Montenegroa ja huomasin ekan kerralla kunnolla miten paljon oon muuttunut ja itsenäistynyt. Vanhemmat jaksoi ihmetellä liikennettä, ruokaa, kuumuutta, maan kauneutta, huonoja teitä, töykeitä ihmisiä, ystävällisiä ihmisiä - itse lähinnä vaan naurahdin niiden ajatuksille.
Barista lähdin 10.6 aika sekavissa tunnelmissa. Piti sanoa heippa ihmisille, joita en välttämättä enää koskaan nää. Melkein myöhästyin junastakin. Vietin 2 mahtavaa päivää sekä Novi Sadissa että Belgradissa, ja kotiin Suomeen lähdin 15.6.

Novi Sad

Novi Sadissa uimassa Tonavan rannalla.

Viktorin; jonka tapasin pari päivää aikasemmin Novi Sadissa; kanssa Belgradissa.

Kalemegdan linnoitus; Milomir, tyttö jonka nimeä en muista, Viktor ja minä.

Joka tapauksessa. Ikävä on kova, ja haaveilenkin kuumeisesti tulevaisuuden matkoista Balkanille. Ne ei kummiskaan paljoa lohduta, kun haluaisin mennä sinne just nyt heti! No, nyt sitä pitää kummiskin vähän odottaa - opiskelut alkaa 24.8. Vaasassa, ja ensi keväään aion sitten mitä luultavammin taas hakea Helsingin yliopistoon. Jospa se haave sitten vihdoin toteutuisi (:
VIDIMO SE BALKAN; Crna Gora, Srbija, Bosna, Hrvatska, Makedonija; volim vas!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Euroviisut! AJDE!

Oon aina ollut suuri Euroviisu-fani, ja nain ekan semifinaalin paivana onkin hyva kayda lapi, mita ex-Jugoslavia on talla kertaa saanut aikaseksi.

Montenegro



Tama on ehka kamalainta mita olen koskaan kuullut tai nahnyt. Kaikenlisaksi Andrea Demirovic on mun kotikaupungista Barista, yhyy!

Bosnia & Herzegovina



Mun suokkari tana vuonna. Ewa sanoi, etta tama kuullostaa joltain jonka se on kuullut jo 1000 kertaa aikasemmin, mutta ainakin mun korvaa miellyttaa. Ja aina kiva kuunnella jotan maailman mahdollisesti kauneimmalla kielella..

Serbia



Tykkaan Serbiastakin tana vuonna, vaikka tamakin kuullostaa erittain tutulta, ja laulajalla on outo tukka. Ja saan tyydysta kun ymmarran suurimman osan lyriikoista. Jei! (Yksi youtube kommentti sano "They're a little scary, imposing their strange humor on us". Niinpa, yritan sitten siina ymmartaa naita outoja balkanlaisia...!)

Kroatia



Tama on niin tylsa ja hidas ja.. kamala. Toinen laulajista, Igor, on Operacija Trijumf-ohjelmasta, enka sillonkaan tykannyt siita.

Makedonia



Nuora, pitkatukkaisia rokkipoikia? Umm.. siina kaikki mita mulla on sanottavaa.

Slovenia



Outo? Ainakin mulle tulee paansarky tuosta musiikista.

Eli BiH ja Regina voittoon! :)

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Sairaana

Sairaana on sekä tyttö, että läppäri.. Kone ei halua käynnistää itseään, ja Ewan koneella suoritetun googletuksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että kone on jotenkin ylikuumentunut, ja joku levy sen sisällä on mutkalla [wtf?]. MUTTA koneen saa silti päälle kun käynnistämisen kanssa samaan aikaan painaa kovasti yhtä kohtaa.. Todellakin tee-se-itse koneen korjaus. Tää saattaa kyllä sammua mystisesti itestään, eh eh. No, jospa tällä se puoltoista kuukautta mentäisiin, sitten saan sen Suomessa korjaukseen [ & jonkun muun maksamaan..]

Itseä vaivaa perusflunssa, eilen oli niin tappaja-olo, mutta kyllä tämä tästä. Tänään raahaudun töihinkin, vaikkei meidän muuta tarvitse tehdä kun maalata Disney-hahmoja uuden tarhan ikkunoihin "jihuu".

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Työrintamalla ei mitään uutta..

Meidät pikkuiset on ihan yhtä ihastuttavia ja vihastuttavia kun ennenkin. Kuvissa ne näyttää tosin lähinnä ihastuttavilta..
Venäläiset Daniil & Stjepan

Anja ja Dino [niin söpöä nähdä nämä kaksi leikkimässä yhdessä! Ikäeroakin on kaksi vuotta..]

No se kaikista suurin suosikki, ihanin Špiro-poika <3
Pomo-Ivanan hemmoteltu Đorđe-poika (on se silti ihana..!)

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Olipa kerran..

..2 tyttöä eräänä keskiviikkona Kotorissa, kauden tärkein vesipallo-peli; Primorac-Jadran, eksyminen sivukujille ja HC-Primorac-kannattajien vakibaariin, kannatuslauluja ja ilmaista kotitekoista rakijaa [luumuviinaa; vahvuusprosentti reilut 40].

Eipäs ihme että kolmen rakijan jälkeen oli aika hilpeä olo, ei kummiskaan uskallettu kertoa Primorac-faneille, että kannatetaan oikeasti Jadrania.. :D Mutta olikin sitten kaikinpuolin hauska loppupäivä ja ihan hullun jännä peli joka päättyi tasapeliin 12-12. Huomenna pelataan sitten ratkaisupeli, tällä kertaa Herceg Novissa.


Creepy, vanha mies, joka oli ehdottomasti sitä mieltä, että tytöille on tarjottava domaci rakija..

Damn these Primorac-guys..


Loppuillasta on helppo hymyillä kahden vesipalloilevan, lähes kaksimetrisen Aleksandarin välissä.. mmm.. Ja oikeasta joukkueesta kaiken lisäksi! Kävin vasemmanpuoleisen kanssa lähes syvällisen keskustelun englanniksi, samalla kun pyytelin nimmareita Franzille lähetettävään korttiin :)

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kaikki oleellinen


Kuvia Franzin tokavikalta viikolta Barissa. Viikkoon liittyi liikaa kotitekoista punaviintä synttärijuhlissa, kevään ekat grillijuhlat rannalla ja tanssia La Lineassa, kotiutuminen 04:30. [ja toinen kuva on myöskin otettu ennen Franzin vikaa viikonloppua, jolloin joku idiootti päätti viedä baarista mukanaan mun ainoan takin! Ei sillä takilla niin väliä, mutta mukana meni myös Franzilta saatu Sarajevon tuliaishuivin. Hitto!]

It's the 2nd week without you now, and I guess life is getting more normal. I still miss you a lot, and at times I still think you're visiting your lover or at the store, and you'll be right back. Yesterday I told Ewa “ajde Franzi, let's go!”, and it took a moment for me to realize what I've said. It's strange. You're just not here.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Kevät!

Huh mikä työviikko. Maanantain jälkeen väänsin itkua kun tuntui että kaikki menee ihan pilalle, ja haaveilin kotiin lähdöstä. Biljana oli viimeistä päivää töissä, ja sai ilmeisesti muhun ja Ewaan purettua kaikki viime aikaiset agressiot. Se on siis ollut hirveän tyly ja hiljainen, eikä puhunut meille pakollista enempää. Ja maanantaina tuli sitten kauhea röyppö haukkuja, serbiaksi luonnollisesti, siitä miten ollaan ihan turhia työntekijöitä, eikä koskaan tehdä mitään, yms muuta kivaa.

Sen jälkeen olin niin vihanen ja turhaantunut. En ymmärrä miten jollakin ihmisellä, jonka oon tuntenut viimeset 6.5 kuukautta ja nähnyt päivittäin ja jonka oisin vielä pari viikkoa sitten voinut luetella ystäväksi, voi pamahataa noin pahasti päässä että pitää lasten kuullen alkaa tuommosta huutamaan. Luojan kiitos oli sen viimenen työpäivä maanantaina, eikä tarvii sitä enää nähdä.

Sen jälkeen on mennyt ihan hyvin uuden työntekijän Tonkan kanssa. Se ei puhu ollenkaan englantia, joten siinä oonkin sitten saanut harjotella serbiaa kunnolla. Muutenkin musta tuntuu, että oon mennyt hurjasti eteenpäin serbiassa viime aikoina. Kieli on avautunut ihan uudella tavalla, ja puhuessa se vaan pulppua jostain sisältäpäin. Rakastan serbian puhumista liftatessa, sillä kuskit ei useimmiten osaa englantia. Sillon saa puhua vapaasti, ilman että tarvii huolehtia virheistä, sillä tärkeintä on että pointti menee perille, eikä kuskejakaan koskaan nää uudestaan.

Ja kevät on saapunut! Viime perjantaista lähtien on ollut 15 astetta ulkoa ja aurinkoista. Vähän tuulista meren rannalla varsinkin, mutta sateelta on vältytty, eli se on tärkeintä!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

kun elämä hymyilee..

Asioita jotka saa mut iloiseksi tällä hetkellä:

  • auringonpaiste ulkona, uskomattoman kaunis keli ja semmoset +15,
  • ilmaset tiramisut ja teet jotka saatiin eilen italialaisesta ravintolassa, sillä omistajan lapsi on meidän tarhassa,
  • Franzin äitin vierailu; ja ajatus tämänpäiväisestä reissusta ostoskeskus Delta Cityyn,
  • uusi, lähes musta tukka,
  • ARCTIC MONKEYS EXIT-festivaalilla NOVI SADISSA ENS KESÄNÄ! Heinäkuun 5.-9. eli luultavasti oon Balkanilla sitten ainaskin siihen asti.. Mahtava tunne kun tietää että luultavasti saa nähdä suokkari-bändin livenä,
  • pitkään nukkuminen ja turkkilainen kahvi aamupalaksi.

En tiedä, mutta kaikki on aika kivasti tällä hetkellä. Nautin elämästä, rakastan kevättä ja balkania. Miten täältä malttaa lähtä pois..?

perjantai 13. maaliskuuta 2009

"The birthday week", etc..

Laiskuus, mikä ihana tekosyy. Aika menee kun siivillä, vaikken saakkaan mitään erikoista aikaiseksi. Tuntuu että päivät vaan menee ohi, ja kauhistuttaa jo miten nopeasti aika vaan kuluu.

Pari viikkoa sitten vietettiin siis sekä mun ja Franzin synttäreitä. Tarhassa oli naamiaiset; minä olin kissa, Ewa hiiri ja Franzi Totally Spies-etsivä. Tyylikästä!

Kuvassa komeilee Sanjin, joka luonnollisesti oli Spiderman. Ja maailman ihanin Spiderman olikin!


Viikonlopuksi suunnattiin Franzin kanssa pohjoisrannikolle Herceg Noviin, joka on mun suosikki-kaupunki koko Montessa. Niin kaunis, ja meille sattuu aina niin upeat kelitkin. Syötiin hyvin, nautittiin lomasta ja auringosta, ja katottiin tietenkin vähän vesipalloakin. Loistava synttäri-viikonloppu kaikin puolin. Matka taittui liftaten, ja kotimatkalla pysähdyttiin Perastin kaupungissa, joka myös nousi suosikki-listan kärkipäähän. Pieni kaupunki meren rannalla, ja ah niin kaunista.

Perast.

Viime viikonloppuna päätettiin lähteä Dubrovnikin kautta Mostariin, Bosnia & Hercegovinaan. Franzin aika täällä alkaa käydä vähiin, ja joskus olin sille kuulemma luvannut, että vien sen Mostariin ostamaan halpoja korviksia. Pakkohan se oli lupaus pitää.. Liftattiin Dubrovnikin kautta, jossa vietittiin pari tuntia, ja jatkettiin sieltä Mostariin.

Rakastuin Mostariin jo heinäkuussa, ja onhan se edelleenkin ihana kaupunki. Kierreltiin ihanassa vanhassa kaupungissa, ja mukaan tarttui perinteinen kahvi-setti, pari huivia ja luonnollisesti korvakorut. Illalla saatiin nauttia galicialaisesta illallisesta, jotka espanjalaiset [anteeksi, galicialaiset!] vapaaehtoset oli tehnyt. Namia!

Ei saa unohtaa 90-luvun sotien kauheuksia.

Kotiin liftattiin Trebinjen kautta, jossa vietettiin pari tuntia, minä sairaana ja pahanvointisena. Kotimatkalla saatiin myös hengata rajavartio-kopissa, jossa rajavartijat tarjos meille keksejä ja mehua ja puheli rentoja. Only in Montenegro..!

Maisemaa Bosnia ja Hercegovinan ja Montenegron rajalta.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kuvakokoelma

Tässä hieman kuvia matkan varrelta, Franzin ja Bouken kameroista. [sivuttain olevat kuvat ei yksinkertasesti halua olla yhteistyöhaluisia ja olla oikean kokoisia, höh.]

Photobucket
SKOPJEPOLITAN!

Photobucket
Bouken kanssa Äiti Teresan patsaalla Skopjessa. Äiti Teresa syntyi ja kasvoi Skopjessa.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Näkymiä Ohrid-järveltä.

Photobucket
Prishtinan roskakasat.
Photobucket

Meidän hostilla oli hoidossa erittäin ystävällinen My love-niminen koira.. :D

Photobucket
Bouken kanssa Mitrovican sillalla. Kuinka kypsää..

Photobucket
Photobucket
Prizren

Photobucket

Kaikki Kosovon tunnistaneet maat seinällä Prizrenissä; "kiitos Finland" & "hvala lijepa Crna Gora"

Photobucket

Ja viimeiseksi positiivinen kuva reissulta: Bouke ja minä Prishtinassa meksikolaisessa ravintolassa. Oli ihan mahtava vajaan kahden viikon reissu, ja siitä saankin kiittä matkaseuraa Franzia ja Bouke. Hvala! <3

Makedonia, Kosovo, Belgrad, sähkokatkos, ym kivaa!

Long time, no see..

Ehkäpä saisin itseäni nyt niskasta kiinni ja kirjotettua. Nyt en vaan tiedä mistä alottaa – elämää muuttava koulutus Makedoniassa ja vierailu maailman uusimassa valtiossa tapahtui jo pari viikkoa sitten, Belgradin passinhakuvierailustakin on jo viikko, ja tällä viikolla on täällä Barissa sattunut niin paljon – sähkökatkoksia ja muita [mies]asioita..

Koulutus Makedoniassa oli siis niin mahtava ja hyödyllinen. Meidät laitettiin pohtimaan asioita: mitä ollaan jo opittu ja mitä halutaan vielä EVS-jakson aikana oppia, ja miten se saavutetaan. Listattiin asioita, ja paperille tuli kaikkea perinteisen krompirušan leipomisesta č- ja ć-kirjainten eron ymmärtämiseen [ei niissä takuulla ole mitään eroa, kaikki slaavit on väärässä!]. Mietittiin myös omia heikkouksia ja vahvuuksia, ja mahdollisuuksia ja “vaaroja” EVS:n aikana. Tällaista itsetutkiskelua pitäisi harrastaa useamminkin..! Koulutuksen vaikein osa oli “life after EVS”. Omaa jaksoa on jäljellä “vaan” 4 kuukautta, ja se tuntuu pelottavan vähältä. Samalla elämä Suomessa tuntuu niin kaukaselta, enkä osaa ajatella että olisin missään muualla kun täällä.

Koulutuksen jälkeen suunnattiin Franzin ja Bouken kanssa Kosovoon, joka kieltämättä oli yksi elämäni epätodellisimmista kokemuksista. Majoitus löytyi pääkaupungista Prishtinasta Couchsurfingin kautta, ja meidän host oli britti joka oli töissä KFORilla, eli armeijalla. Sen mukana päästiin myöskiin synttärijuhliin, jotka oli täynnä KFOR-porukkaa. Se on aika pelottava todellisuus.. Prishtinasta tehtiin päiväreissu [liftaten!] Mitrovicaan, joka on täysin jaettu kaupunki serbien ja albaanien välillä. Kahta kaupunginosaa erottaa joki ja silta, joka on jatkuvassa KFOR-valvonnassa. Viimenen päivä vietettiin Prizrenissä, joka on kaunis, vanha kaupunki.
Kosovoa on hirmu vaikea kuvailla, se pitää itse kokea. Varsinkin Prishtina on täynnä ihmisiä “international community”stä; EU:sta, YK:sta, eri organisaatioista, KFOR-sotilaista puhumattakaan. En osaa ajatella, mitä tapahtuisi jos kaikki kansainväliset joukot lähtis maasta pois. Aika varmaa kummiskin on, että sota syttyisi uudestaan.

Ja viime viikonloppuna olin siis passinhakureisuslla Serbiassa. Lähdettiin Bouken kanssa Barista perjantaina, olin sen luona Kruševacissa yötä, ja lauantai-aamuna lähdin bussilla kohti Belgradia. Tykkäsin tällä kertaa Belgradista vielä enemmän kun viime kerralla, pakkasta oli aste, lunta satoi pehmeästi suurimman osan ajasta, ja Belgrad oli kaunis! Odotan kyllä, että pääsen siellä keväällä käymään, kun kaikki alkaa vihertää. Passiasiankin sain hoidettua, ja passi pitäisi tulla parin viikon sisällä. Jihuu!

Kotiuduin siis maanantai-iltana, ja viikko on mennyt aika sekavissa merkeissä. Keskiviikko-iltana Barissa oli kamala lumimyrsky – ekaa kertaa yli 10 vuoteen! Sen seurauksena katkesi sähköt etelä-Montenegrosta, Bar mukaan lukien.. Sähköt oli poikki yli vuorokauden, 26 tuntia, ja periaatteessa mikään kaupungissa ei toiminut. Meillä ei siis asunnossa ollut lämmitystä, sillä se toimii sähköllä, eikä tietenkään mitään lämmintä juomaakaan voitu laittaa.Kylmimmillään lämpötila oli 8 astetta, jolloin avattiin punaviini-pullo ja tanssittiin keittiössä.. Pitihän sitä jotenkin saada itsensä lämpimäksi!

Huomenna vietetään tarhassa naamiaisia, ja on kaiken lisäksi Franzin 20-vuotis synttärit. Oon luvannut tehdä töihin perinteisen täytekakun. Synttäreitä juhlitaan sitten enemmän perjantaina, mun synttäreiden yhteydessä..! :)

torstai 12. helmikuuta 2009

Elossa ollaan..

Voin kertoa että Serbian, Makedonian ja Kosovon jälkeen oon edelleen elossa. Jotain syvällisempiä juttuja kuvien kera on luvassa heti, kun vaan aikaa ja motivaatiota riittää.

Makedonian ja Kosovon rajalla huomasin, että mun passin kuva-sivu oli irtoamaisillaan, ja sain sen rajavartialta takasin sivu irronneena. Siinä oli kiva sitten eri rajavartioille selitellä, että passi on rikki.. Maasta pääsin kummiskin vaivatta pois, ja täältä kotoa alkoi selvittely, että mitä nyt pitää tehdä. Lähin suurlähetystö on Belgradissa, eli Serbiaa kohti suuntaan jälleen.. Suuntaan Bouken kanssa Krusevaciin, ja lauantai-aamulla Belgradiin.

Niin hullulta kun se kuullostaa, oon korviani täynnä matkustamista, ja olis ihana viettää viikonloppu kotona nukkumassa. Muutenkin lähes koko vaatekaapin sisältö on likasena, eikä perukone toimi, enkä ole jaksanut käsipyykätä, äh. Mutta mun moskovalainen kaveri Nadia sattuu kummiskin olemaan Belgradissa kanssa tänä viikonloppuna, niin eikai tätä tilaisuutta voi ohittaa!

Eli kuulumisiin.. zzzz

maanantai 2. helmikuuta 2009

Makedonija..

Makedoniassa ollaan! Talla hetkella pienehkossa Strugan kaupungissa Ohrid-jarven rannalla, tanne tultiin tanaan paivalla. Ennen sita vietettiin pari paivaa Skopjessa, joka oli aika ruma, ja talla hetkella kylma, mutta silti aika viihdyttava kaupunki.

Ennen Skopjea vietettiin reilu 10 tuntia bussissa, ja paadyttiin Serbian Krusevaciin. Vietettiin iltaa perinteisessa kafanassa, juotiin Jelen-olutta ja syotiin friteerattuja pikkukaloja. Namii..

Huomenna alkaa siis meidan koulutus Ohridissa, joka on taalta 15 minuutin paassa.

Eikai tassa muuta voi sanoa, etta Balkan on vienyt sydameni <3 Taalla on niin paljon nahtavaa, vaikka onkin kylma ja markaa ja muutenkin harmaata.

torstai 29. tammikuuta 2009

Matkasuunnitelmia & oksennustautia

Aika menee kun siivillä, mitä muuta voi sanoa? Koko tammikuun ollaan tehty puolikasta työpäivää, ja joka kolmas päivä on ollut vapaa – ei ihme, että on ollut ihan loma-fiilis ja aika on mennyt nopeeta.

Franzilla oli kauhea mahakipu eilen, ja illalla se rupesi oksentelemaan ja yöllä pyörtyi matkalla vessaan. Siinä sitten neljältä yöllä yritetään selvittää hätänumeroita, joita en tiennyt vaikka oonkin täällä asunut nyt melkein 7 kuukautta. Kun oikeat numerot löytyi, ei niitä sitten saatu toimimaan millään puhelimella. Franzin olo on nyt paljon parempi, toivotaan nyt vaan, että kyseessä ei oo mikään kamala mahatauti-epidemia, joka nyt iskee meihin kaikkiin.. iiks.

Sairaus ei tosiaankaan saa tulla nyt, sillä huomenna onkin sitten lähtö reissuun. Ens viikon tiistaina alkaa meidän pakollinen mid term-koulutus Makedonian Ohridissa, ja ennen sitä on tarkotus hieman matkustella. Ensiksi mennään Kruševaciin Serbiaan, jossa vietetään päivä ja yö. Itse kaupungissa ei taida olla mitään erikoista nähtävää, ja se on aika koukkaus meidän reitiltä Makedoniaan, mutta siellä on Franzin tuntema vapaaehtonen, ja kun se kutsui käymään, mietittiin miksei mentäisi? Otetaan tämä vapaaehtonen, Bouke, mukaan, ja jatketaan sieltä kohti Makedonian pääkaupunkia Skopjea. Siellä ollaan yötä “ilosessa vapaaehtois-talossa”, jossa asuu tällä hetkellä 6 EVS-vaparia. Skopjessa ollaan fiiliksen mukaan pari päivää, kuulemma siellä ei ole kamalasti nähtävää, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Skopjesta mennään Ohrid-järvellä sijaitsevaan Strugaan, jossa myöskin on EVS-tuttuja. Struga on ihan Ohrid-kaupungin vieressä, joten sieltä onkin helppo suunnistaa koulutukseen. Koulutus kestää lauantaihin asti, ja ootan innolla että saan tavata vanhoja tuttuja ja luonnollisesti uusiakin naamoja. Omasta tulovalmennuksesta pitäisi ainakin suurin osa olla mukana.

Lauantaina suunnataan kohti maailman uusinta valtiota, eli Kosovoa. Pääkaupungista Prishtinasta on couchsurfing-majapaikka tiedossa, mutta toivottavasti päästään myös käymään historiallisessa Prezrenin kaupungissa. Kosovon jälkeen matka jahtuu vihdoin kotona – tiistai-aamuna olisi tarkoitus viimeistään olla kotona Barissa, ja luultavasti töihinkin vielä jaksaa. Huhhuh, aikamoinen reissu tiedossa siis.. Reissun ajaksi on kaikki majotukset joko tuttujen luona tai couchsurfingin kautta; ilmaiseksi siis, ja rahat saadaan takasin Bar-Ohrid-Bar lippujen hinnasta [jotka pitäisi jotenkin selvittää, sillä ei mennä suoraa reittiä]. Matka on siis lähes puoli-ilmainen, että mikäs siinä..!

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Sataa, sataa ropisee..

Pari aamua on tullut vettä ihan kaatamalla. Kadut lainehtii, ja saa reittejä ihan kunnolla suunnittella, jos aikoo töihin päästä suht koht kuivana. Vaikka märkänähän sinne tullaan silti.

Sateella on kummiskin tapana loppui joskus aamupäivällä, joka on kieltämättä käytännöllistä. Tänään siellä kyllä sataa edelleen, ihana. Loppuispa ainaskin aamuun mennessä..

Franzi otti kännykällä upeita auringonlasku-kuvia maanantaina. Oikeasti, miksi täällä on niin nättiä? Ah!


Ja Barissa on nyt jotkut ylitylsät kitara-festivaalit, eilen käytiin kummiskin kattomassa jonkun italialaisen miehen soittamista, ihan sen takia kun oli ilmasta. Mistä tietää, että on köyhä vapaaehtoistyöntekijä? :D No, huomenna soittamassa on joku montenegrolainen, joka on varmaan ihan mielenkiintostakin.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kootut selitykset

Spiderman on tosi kova sana 3-5 vuotiaiden poikien keskuudessa, ja joka päivä saadaan kuulla noin parituhatta kertaa "ja sam Spiderman!" eli "minä olen Spiderman!"

On myös huomattu, että tämä on ehkä maailman paras selitys tai tekosyy. Toimii kaikkeen! Esimerkkejä:
"Daniil, älä kiipeä pianon päälle!" - "Ali JA SAM SPIDERMAAAAN!"
"Noniin, syöpäs aamupala" - "Ne mogu, JA SAM SPIDERMAN"
"Pesemään hampaat!" - "JA SAM SPIDERMAN"

Toimiskohan tämä tarhan ulkopuolella? Esim seuraavan kerran kun saan sakot voin koittaa "ali JA SAM SPIDERMAN!"


edit: kuvassa meidän ihana työkaveri Biljana näyttää, että kyllä opetkin osaa olla Spiderman. Ainaki ikkuinoita pestessä..


keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Volimo Bar <3

Rannalla Franzin kanssa.

Kotona ollaan oltu jo puolitoista viikkoa, ja varsinkin alkuaika meni Franzin kanssa huokaillessa “oh, I love Bar” jota jälkeen seurasi hehkutus “look at the mountains, the sea..”. Meillä on ollut mitä upeimmat kelit: yli 10 astetta lämmintä, joka onkin houkutellut monille kävelyille rannalle, ja istuskelemaan ulos. On tästä paikasta tullut niin koti, että lähteminen kauhistuttaa. No, on täällä vielä 6 kuukautta jäljellä, ehkäpä Suomi sitten taas maistuu..

Nojoo, on kai se pakko mainita tähän väliin, että kyllä meilläkin huonoja kelejä riittää: kaksi viimestä päivää on vettä tullut kun saavista, mutta ei sitä nyt kannata murehtia.
Töissä on koko viikko mennyt leppoisasti – lapsia on vähän, jonka vuoksi me vaparit ollaan oltu aina joka kolmas päivä vapaalla. Huomenna on taas mun vuoro, ja eihän työviikkoa enää sitten oo jäljelläkään kun 1 päivä.
---
Viime viikonloppuna vietettiin Paulan synttäreitä, ja juhlistettiin mahtavalla aterialla: alkupalaksi feta-tomaattipaistosta ja leipää, pääruoaksi munakoisi-tomaattipastaa ja jälkkäriksi lettuja omenahillolla. Sen jälkeen suunnattiin tanssahtelemaan La Lineaan mahdollisesti maailman lyhyimmässä mekossa [minä siis..]

Suomi-tytöt erittäin hilpeissä kokkaus-tunnelmissa!

Barin vanhassa kaupungissa

lauantai 10. tammikuuta 2009

Kotona taas

Jospa vihdoin jaksaisin jotain raapustaa? Vajaa viikko kotona on mennyt univelkaisena ja väsyneenä, töitä on tehty enemmän tai vähemmän.

Loppuaika Istanbulissa meni hyvin; matkattiin Sofian kautta kotiin ja vietettiin siellä päivä. -6 astetta pakkasta ja lumisadetta koko päivän ajan. Olin ihan paleltunut, ja sain sieltä vielä kotiinviemisiksi flunssan. Belgradissa saatiin Ivanalta viesti, että meidän uusi vapaaehtonen Ewa Puolasta on tulossa samalla junalla kotiin Bariin. Siellä sitten bongattiin tyttöä jolla on “circular hair”, ja onnistuttiinkin löytämään se. Se on nyt siis asunut meidän kanssa vajaan viikon, ja ihan hyvin tullaan toimeen.
Joka tapauksessa Istanbulissa näytti mm. tältä:




Ja Sofiassa mm. tältä:

Näytän tosi turhautuneelta: "Franzi älä jaksa ottaa kuvia, kohta päästään kirkkoon sisälle ja siellä on lämmin!"

Paula, suomalainen EVS-vapari Thessalonikista [ex-vapari oikeastaan, sillä projekti loppui jo joulukuussa] on ollut meidän luona vierailemassa viimeset päivät. Ollaan näytetty kaupunkia meidän kuuluisan “20 minute city tour”in merkeissä, joka kyllä venyi pidemmäksi, sillä siihen kuului kaikkia spesiaali-juttuja erikoisen vieraan takia. Ilmat on ollut ihanat, joten eilen istuttiin rannalla syömässä lounasta, ah. Torstaina liftattiin Kotoriin, ja kateltiin siellä vähän maisemia. Ihan mahtava puhua taas suomea, jota en oo puhunut livenä sitten elokuun. Välillä on vähän sekava olo; lauseet pyörii päässä kahdella kielellä, enkä tiedä kumpaa pitäisi käyttää. Vielä oon kummiskin välttynyt suomen puhumiselta Franzille.

Oon ollut viime aikoina vähän sydänsuruinen. Yritän päästä sen yli parhaani mukaan.

torstai 1. tammikuuta 2009

Istanbul

On tama upea kaupunki, mita muuta voi sanoa? 2 maanosaa, yli 12 miljoonaa asukasta, ihan hitosti nahtavaa. Voi vaan kysya itelta, miten muka tama 5 paivaa on tarpeeksi?

On katseltu nahtavyyksia, kayty moskeijoissa, tingitty bazaarilla, kavelty konservatiivisten asuinalueiden lapi kokonaan huivitettujen naisten ymparoimana, tanssittu turkkilaisia tanssjea turkkilaisten miesten kanssa, syoty perunapiirakkaa katukojusta, ja muuta kivaa.

Huomenna illalla on lahto kotiin, mutta sita ennen viela reissu Aasiaan. Mahtavaa!

Kotimatkalla pysahdytaan paivaksi Sofiaan, ja kotiin Bariin kotiudutaan sunnuntai-iltana. On haikea lahtea, tuntuu etta nahtavaa riittaisi viela niin paljon, mutta on jo hieman ikava Bariin, niin outoa kun se onkin.