torstai 29. tammikuuta 2009

Matkasuunnitelmia & oksennustautia

Aika menee kun siivillä, mitä muuta voi sanoa? Koko tammikuun ollaan tehty puolikasta työpäivää, ja joka kolmas päivä on ollut vapaa – ei ihme, että on ollut ihan loma-fiilis ja aika on mennyt nopeeta.

Franzilla oli kauhea mahakipu eilen, ja illalla se rupesi oksentelemaan ja yöllä pyörtyi matkalla vessaan. Siinä sitten neljältä yöllä yritetään selvittää hätänumeroita, joita en tiennyt vaikka oonkin täällä asunut nyt melkein 7 kuukautta. Kun oikeat numerot löytyi, ei niitä sitten saatu toimimaan millään puhelimella. Franzin olo on nyt paljon parempi, toivotaan nyt vaan, että kyseessä ei oo mikään kamala mahatauti-epidemia, joka nyt iskee meihin kaikkiin.. iiks.

Sairaus ei tosiaankaan saa tulla nyt, sillä huomenna onkin sitten lähtö reissuun. Ens viikon tiistaina alkaa meidän pakollinen mid term-koulutus Makedonian Ohridissa, ja ennen sitä on tarkotus hieman matkustella. Ensiksi mennään Kruševaciin Serbiaan, jossa vietetään päivä ja yö. Itse kaupungissa ei taida olla mitään erikoista nähtävää, ja se on aika koukkaus meidän reitiltä Makedoniaan, mutta siellä on Franzin tuntema vapaaehtonen, ja kun se kutsui käymään, mietittiin miksei mentäisi? Otetaan tämä vapaaehtonen, Bouke, mukaan, ja jatketaan sieltä kohti Makedonian pääkaupunkia Skopjea. Siellä ollaan yötä “ilosessa vapaaehtois-talossa”, jossa asuu tällä hetkellä 6 EVS-vaparia. Skopjessa ollaan fiiliksen mukaan pari päivää, kuulemma siellä ei ole kamalasti nähtävää, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Skopjesta mennään Ohrid-järvellä sijaitsevaan Strugaan, jossa myöskin on EVS-tuttuja. Struga on ihan Ohrid-kaupungin vieressä, joten sieltä onkin helppo suunnistaa koulutukseen. Koulutus kestää lauantaihin asti, ja ootan innolla että saan tavata vanhoja tuttuja ja luonnollisesti uusiakin naamoja. Omasta tulovalmennuksesta pitäisi ainakin suurin osa olla mukana.

Lauantaina suunnataan kohti maailman uusinta valtiota, eli Kosovoa. Pääkaupungista Prishtinasta on couchsurfing-majapaikka tiedossa, mutta toivottavasti päästään myös käymään historiallisessa Prezrenin kaupungissa. Kosovon jälkeen matka jahtuu vihdoin kotona – tiistai-aamuna olisi tarkoitus viimeistään olla kotona Barissa, ja luultavasti töihinkin vielä jaksaa. Huhhuh, aikamoinen reissu tiedossa siis.. Reissun ajaksi on kaikki majotukset joko tuttujen luona tai couchsurfingin kautta; ilmaiseksi siis, ja rahat saadaan takasin Bar-Ohrid-Bar lippujen hinnasta [jotka pitäisi jotenkin selvittää, sillä ei mennä suoraa reittiä]. Matka on siis lähes puoli-ilmainen, että mikäs siinä..!

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Sataa, sataa ropisee..

Pari aamua on tullut vettä ihan kaatamalla. Kadut lainehtii, ja saa reittejä ihan kunnolla suunnittella, jos aikoo töihin päästä suht koht kuivana. Vaikka märkänähän sinne tullaan silti.

Sateella on kummiskin tapana loppui joskus aamupäivällä, joka on kieltämättä käytännöllistä. Tänään siellä kyllä sataa edelleen, ihana. Loppuispa ainaskin aamuun mennessä..

Franzi otti kännykällä upeita auringonlasku-kuvia maanantaina. Oikeasti, miksi täällä on niin nättiä? Ah!


Ja Barissa on nyt jotkut ylitylsät kitara-festivaalit, eilen käytiin kummiskin kattomassa jonkun italialaisen miehen soittamista, ihan sen takia kun oli ilmasta. Mistä tietää, että on köyhä vapaaehtoistyöntekijä? :D No, huomenna soittamassa on joku montenegrolainen, joka on varmaan ihan mielenkiintostakin.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Kootut selitykset

Spiderman on tosi kova sana 3-5 vuotiaiden poikien keskuudessa, ja joka päivä saadaan kuulla noin parituhatta kertaa "ja sam Spiderman!" eli "minä olen Spiderman!"

On myös huomattu, että tämä on ehkä maailman paras selitys tai tekosyy. Toimii kaikkeen! Esimerkkejä:
"Daniil, älä kiipeä pianon päälle!" - "Ali JA SAM SPIDERMAAAAN!"
"Noniin, syöpäs aamupala" - "Ne mogu, JA SAM SPIDERMAN"
"Pesemään hampaat!" - "JA SAM SPIDERMAN"

Toimiskohan tämä tarhan ulkopuolella? Esim seuraavan kerran kun saan sakot voin koittaa "ali JA SAM SPIDERMAN!"


edit: kuvassa meidän ihana työkaveri Biljana näyttää, että kyllä opetkin osaa olla Spiderman. Ainaki ikkuinoita pestessä..


keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Volimo Bar <3

Rannalla Franzin kanssa.

Kotona ollaan oltu jo puolitoista viikkoa, ja varsinkin alkuaika meni Franzin kanssa huokaillessa “oh, I love Bar” jota jälkeen seurasi hehkutus “look at the mountains, the sea..”. Meillä on ollut mitä upeimmat kelit: yli 10 astetta lämmintä, joka onkin houkutellut monille kävelyille rannalle, ja istuskelemaan ulos. On tästä paikasta tullut niin koti, että lähteminen kauhistuttaa. No, on täällä vielä 6 kuukautta jäljellä, ehkäpä Suomi sitten taas maistuu..

Nojoo, on kai se pakko mainita tähän väliin, että kyllä meilläkin huonoja kelejä riittää: kaksi viimestä päivää on vettä tullut kun saavista, mutta ei sitä nyt kannata murehtia.
Töissä on koko viikko mennyt leppoisasti – lapsia on vähän, jonka vuoksi me vaparit ollaan oltu aina joka kolmas päivä vapaalla. Huomenna on taas mun vuoro, ja eihän työviikkoa enää sitten oo jäljelläkään kun 1 päivä.
---
Viime viikonloppuna vietettiin Paulan synttäreitä, ja juhlistettiin mahtavalla aterialla: alkupalaksi feta-tomaattipaistosta ja leipää, pääruoaksi munakoisi-tomaattipastaa ja jälkkäriksi lettuja omenahillolla. Sen jälkeen suunnattiin tanssahtelemaan La Lineaan mahdollisesti maailman lyhyimmässä mekossa [minä siis..]

Suomi-tytöt erittäin hilpeissä kokkaus-tunnelmissa!

Barin vanhassa kaupungissa

lauantai 10. tammikuuta 2009

Kotona taas

Jospa vihdoin jaksaisin jotain raapustaa? Vajaa viikko kotona on mennyt univelkaisena ja väsyneenä, töitä on tehty enemmän tai vähemmän.

Loppuaika Istanbulissa meni hyvin; matkattiin Sofian kautta kotiin ja vietettiin siellä päivä. -6 astetta pakkasta ja lumisadetta koko päivän ajan. Olin ihan paleltunut, ja sain sieltä vielä kotiinviemisiksi flunssan. Belgradissa saatiin Ivanalta viesti, että meidän uusi vapaaehtonen Ewa Puolasta on tulossa samalla junalla kotiin Bariin. Siellä sitten bongattiin tyttöä jolla on “circular hair”, ja onnistuttiinkin löytämään se. Se on nyt siis asunut meidän kanssa vajaan viikon, ja ihan hyvin tullaan toimeen.
Joka tapauksessa Istanbulissa näytti mm. tältä:




Ja Sofiassa mm. tältä:

Näytän tosi turhautuneelta: "Franzi älä jaksa ottaa kuvia, kohta päästään kirkkoon sisälle ja siellä on lämmin!"

Paula, suomalainen EVS-vapari Thessalonikista [ex-vapari oikeastaan, sillä projekti loppui jo joulukuussa] on ollut meidän luona vierailemassa viimeset päivät. Ollaan näytetty kaupunkia meidän kuuluisan “20 minute city tour”in merkeissä, joka kyllä venyi pidemmäksi, sillä siihen kuului kaikkia spesiaali-juttuja erikoisen vieraan takia. Ilmat on ollut ihanat, joten eilen istuttiin rannalla syömässä lounasta, ah. Torstaina liftattiin Kotoriin, ja kateltiin siellä vähän maisemia. Ihan mahtava puhua taas suomea, jota en oo puhunut livenä sitten elokuun. Välillä on vähän sekava olo; lauseet pyörii päässä kahdella kielellä, enkä tiedä kumpaa pitäisi käyttää. Vielä oon kummiskin välttynyt suomen puhumiselta Franzille.

Oon ollut viime aikoina vähän sydänsuruinen. Yritän päästä sen yli parhaani mukaan.

torstai 1. tammikuuta 2009

Istanbul

On tama upea kaupunki, mita muuta voi sanoa? 2 maanosaa, yli 12 miljoonaa asukasta, ihan hitosti nahtavaa. Voi vaan kysya itelta, miten muka tama 5 paivaa on tarpeeksi?

On katseltu nahtavyyksia, kayty moskeijoissa, tingitty bazaarilla, kavelty konservatiivisten asuinalueiden lapi kokonaan huivitettujen naisten ymparoimana, tanssittu turkkilaisia tanssjea turkkilaisten miesten kanssa, syoty perunapiirakkaa katukojusta, ja muuta kivaa.

Huomenna illalla on lahto kotiin, mutta sita ennen viela reissu Aasiaan. Mahtavaa!

Kotimatkalla pysahdytaan paivaksi Sofiaan, ja kotiin Bariin kotiudutaan sunnuntai-iltana. On haikea lahtea, tuntuu etta nahtavaa riittaisi viela niin paljon, mutta on jo hieman ikava Bariin, niin outoa kun se onkin.