sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Makedonia, Kosovo, Belgrad, sähkokatkos, ym kivaa!

Long time, no see..

Ehkäpä saisin itseäni nyt niskasta kiinni ja kirjotettua. Nyt en vaan tiedä mistä alottaa – elämää muuttava koulutus Makedoniassa ja vierailu maailman uusimassa valtiossa tapahtui jo pari viikkoa sitten, Belgradin passinhakuvierailustakin on jo viikko, ja tällä viikolla on täällä Barissa sattunut niin paljon – sähkökatkoksia ja muita [mies]asioita..

Koulutus Makedoniassa oli siis niin mahtava ja hyödyllinen. Meidät laitettiin pohtimaan asioita: mitä ollaan jo opittu ja mitä halutaan vielä EVS-jakson aikana oppia, ja miten se saavutetaan. Listattiin asioita, ja paperille tuli kaikkea perinteisen krompirušan leipomisesta č- ja ć-kirjainten eron ymmärtämiseen [ei niissä takuulla ole mitään eroa, kaikki slaavit on väärässä!]. Mietittiin myös omia heikkouksia ja vahvuuksia, ja mahdollisuuksia ja “vaaroja” EVS:n aikana. Tällaista itsetutkiskelua pitäisi harrastaa useamminkin..! Koulutuksen vaikein osa oli “life after EVS”. Omaa jaksoa on jäljellä “vaan” 4 kuukautta, ja se tuntuu pelottavan vähältä. Samalla elämä Suomessa tuntuu niin kaukaselta, enkä osaa ajatella että olisin missään muualla kun täällä.

Koulutuksen jälkeen suunnattiin Franzin ja Bouken kanssa Kosovoon, joka kieltämättä oli yksi elämäni epätodellisimmista kokemuksista. Majoitus löytyi pääkaupungista Prishtinasta Couchsurfingin kautta, ja meidän host oli britti joka oli töissä KFORilla, eli armeijalla. Sen mukana päästiin myöskiin synttärijuhliin, jotka oli täynnä KFOR-porukkaa. Se on aika pelottava todellisuus.. Prishtinasta tehtiin päiväreissu [liftaten!] Mitrovicaan, joka on täysin jaettu kaupunki serbien ja albaanien välillä. Kahta kaupunginosaa erottaa joki ja silta, joka on jatkuvassa KFOR-valvonnassa. Viimenen päivä vietettiin Prizrenissä, joka on kaunis, vanha kaupunki.
Kosovoa on hirmu vaikea kuvailla, se pitää itse kokea. Varsinkin Prishtina on täynnä ihmisiä “international community”stä; EU:sta, YK:sta, eri organisaatioista, KFOR-sotilaista puhumattakaan. En osaa ajatella, mitä tapahtuisi jos kaikki kansainväliset joukot lähtis maasta pois. Aika varmaa kummiskin on, että sota syttyisi uudestaan.

Ja viime viikonloppuna olin siis passinhakureisuslla Serbiassa. Lähdettiin Bouken kanssa Barista perjantaina, olin sen luona Kruševacissa yötä, ja lauantai-aamuna lähdin bussilla kohti Belgradia. Tykkäsin tällä kertaa Belgradista vielä enemmän kun viime kerralla, pakkasta oli aste, lunta satoi pehmeästi suurimman osan ajasta, ja Belgrad oli kaunis! Odotan kyllä, että pääsen siellä keväällä käymään, kun kaikki alkaa vihertää. Passiasiankin sain hoidettua, ja passi pitäisi tulla parin viikon sisällä. Jihuu!

Kotiuduin siis maanantai-iltana, ja viikko on mennyt aika sekavissa merkeissä. Keskiviikko-iltana Barissa oli kamala lumimyrsky – ekaa kertaa yli 10 vuoteen! Sen seurauksena katkesi sähköt etelä-Montenegrosta, Bar mukaan lukien.. Sähköt oli poikki yli vuorokauden, 26 tuntia, ja periaatteessa mikään kaupungissa ei toiminut. Meillä ei siis asunnossa ollut lämmitystä, sillä se toimii sähköllä, eikä tietenkään mitään lämmintä juomaakaan voitu laittaa.Kylmimmillään lämpötila oli 8 astetta, jolloin avattiin punaviini-pullo ja tanssittiin keittiössä.. Pitihän sitä jotenkin saada itsensä lämpimäksi!

Huomenna vietetään tarhassa naamiaisia, ja on kaiken lisäksi Franzin 20-vuotis synttärit. Oon luvannut tehdä töihin perinteisen täytekakun. Synttäreitä juhlitaan sitten enemmän perjantaina, mun synttäreiden yhteydessä..! :)

3 kommenttia:

noora kirjoitti...

sun reissauksille ei voi sanoa kuin vähän siistiä. ihan ylisiistiä.

lunta siellä, en olisi koskaan uskonut :-----------D

sofi kirjoitti...

hei. jätit nyt kokonaan kertomatta enempää alussa mainituista miesasioista!!!!

aeb kirjoitti...

no eikai niissä paljoa kerrottavaa oo, mitä et sofi jo tietäis..