torstai 19. maaliskuuta 2009

Kevät!

Huh mikä työviikko. Maanantain jälkeen väänsin itkua kun tuntui että kaikki menee ihan pilalle, ja haaveilin kotiin lähdöstä. Biljana oli viimeistä päivää töissä, ja sai ilmeisesti muhun ja Ewaan purettua kaikki viime aikaiset agressiot. Se on siis ollut hirveän tyly ja hiljainen, eikä puhunut meille pakollista enempää. Ja maanantaina tuli sitten kauhea röyppö haukkuja, serbiaksi luonnollisesti, siitä miten ollaan ihan turhia työntekijöitä, eikä koskaan tehdä mitään, yms muuta kivaa.

Sen jälkeen olin niin vihanen ja turhaantunut. En ymmärrä miten jollakin ihmisellä, jonka oon tuntenut viimeset 6.5 kuukautta ja nähnyt päivittäin ja jonka oisin vielä pari viikkoa sitten voinut luetella ystäväksi, voi pamahataa noin pahasti päässä että pitää lasten kuullen alkaa tuommosta huutamaan. Luojan kiitos oli sen viimenen työpäivä maanantaina, eikä tarvii sitä enää nähdä.

Sen jälkeen on mennyt ihan hyvin uuden työntekijän Tonkan kanssa. Se ei puhu ollenkaan englantia, joten siinä oonkin sitten saanut harjotella serbiaa kunnolla. Muutenkin musta tuntuu, että oon mennyt hurjasti eteenpäin serbiassa viime aikoina. Kieli on avautunut ihan uudella tavalla, ja puhuessa se vaan pulppua jostain sisältäpäin. Rakastan serbian puhumista liftatessa, sillä kuskit ei useimmiten osaa englantia. Sillon saa puhua vapaasti, ilman että tarvii huolehtia virheistä, sillä tärkeintä on että pointti menee perille, eikä kuskejakaan koskaan nää uudestaan.

Ja kevät on saapunut! Viime perjantaista lähtien on ollut 15 astetta ulkoa ja aurinkoista. Vähän tuulista meren rannalla varsinkin, mutta sateelta on vältytty, eli se on tärkeintä!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

kun elämä hymyilee..

Asioita jotka saa mut iloiseksi tällä hetkellä:

  • auringonpaiste ulkona, uskomattoman kaunis keli ja semmoset +15,
  • ilmaset tiramisut ja teet jotka saatiin eilen italialaisesta ravintolassa, sillä omistajan lapsi on meidän tarhassa,
  • Franzin äitin vierailu; ja ajatus tämänpäiväisestä reissusta ostoskeskus Delta Cityyn,
  • uusi, lähes musta tukka,
  • ARCTIC MONKEYS EXIT-festivaalilla NOVI SADISSA ENS KESÄNÄ! Heinäkuun 5.-9. eli luultavasti oon Balkanilla sitten ainaskin siihen asti.. Mahtava tunne kun tietää että luultavasti saa nähdä suokkari-bändin livenä,
  • pitkään nukkuminen ja turkkilainen kahvi aamupalaksi.

En tiedä, mutta kaikki on aika kivasti tällä hetkellä. Nautin elämästä, rakastan kevättä ja balkania. Miten täältä malttaa lähtä pois..?

perjantai 13. maaliskuuta 2009

"The birthday week", etc..

Laiskuus, mikä ihana tekosyy. Aika menee kun siivillä, vaikken saakkaan mitään erikoista aikaiseksi. Tuntuu että päivät vaan menee ohi, ja kauhistuttaa jo miten nopeasti aika vaan kuluu.

Pari viikkoa sitten vietettiin siis sekä mun ja Franzin synttäreitä. Tarhassa oli naamiaiset; minä olin kissa, Ewa hiiri ja Franzi Totally Spies-etsivä. Tyylikästä!

Kuvassa komeilee Sanjin, joka luonnollisesti oli Spiderman. Ja maailman ihanin Spiderman olikin!


Viikonlopuksi suunnattiin Franzin kanssa pohjoisrannikolle Herceg Noviin, joka on mun suosikki-kaupunki koko Montessa. Niin kaunis, ja meille sattuu aina niin upeat kelitkin. Syötiin hyvin, nautittiin lomasta ja auringosta, ja katottiin tietenkin vähän vesipalloakin. Loistava synttäri-viikonloppu kaikin puolin. Matka taittui liftaten, ja kotimatkalla pysähdyttiin Perastin kaupungissa, joka myös nousi suosikki-listan kärkipäähän. Pieni kaupunki meren rannalla, ja ah niin kaunista.

Perast.

Viime viikonloppuna päätettiin lähteä Dubrovnikin kautta Mostariin, Bosnia & Hercegovinaan. Franzin aika täällä alkaa käydä vähiin, ja joskus olin sille kuulemma luvannut, että vien sen Mostariin ostamaan halpoja korviksia. Pakkohan se oli lupaus pitää.. Liftattiin Dubrovnikin kautta, jossa vietittiin pari tuntia, ja jatkettiin sieltä Mostariin.

Rakastuin Mostariin jo heinäkuussa, ja onhan se edelleenkin ihana kaupunki. Kierreltiin ihanassa vanhassa kaupungissa, ja mukaan tarttui perinteinen kahvi-setti, pari huivia ja luonnollisesti korvakorut. Illalla saatiin nauttia galicialaisesta illallisesta, jotka espanjalaiset [anteeksi, galicialaiset!] vapaaehtoset oli tehnyt. Namia!

Ei saa unohtaa 90-luvun sotien kauheuksia.

Kotiin liftattiin Trebinjen kautta, jossa vietettiin pari tuntia, minä sairaana ja pahanvointisena. Kotimatkalla saatiin myös hengata rajavartio-kopissa, jossa rajavartijat tarjos meille keksejä ja mehua ja puheli rentoja. Only in Montenegro..!

Maisemaa Bosnia ja Hercegovinan ja Montenegron rajalta.